Ajatella, että ns kaivattu ottaisi yhteyttä sinuun ja te ns salaa sinun aviopuolisoltasi tutustuisitte? Sitten päättäisit haluatko jatkaa puolisosi kanssa vai et? En voi hyväksyä tuollaista selkärangatonta toimintaa.
Miten epäreilu tilanne
Anonyymi
54746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Mä tiedän paljon epäreilumpia tilanteita.
Mä tiedän myös. Paljon epäreilumpia ja häpeämättömämpiä.
Minkäs sille voi jos rakastuu. En ole itse varattu, mutta olen joskus ollut. Toki olisin eronnut, jos toiseen olisin rakastunut. Elämä on vaan oikeasti liian lyhyt kaiken moralisointiin.
Elämä ei ole liian lyhyt ”tyhmään moralisointiin”.
Voi sille jos lähdet sitä syöttämään ei ne rakkauden tunteet heti,,
Tietysti tuo on ”normaalissa elämässä” äärimmäisen epäreilua.
En minäkään. Siksi mitään ei tapahdu. Surullista, mutta totta.
Kun jo toisen ajattelu saa minut tuntemaan itseni pettäjäksi. En voisi tehdä noin.
Hmm.. Tämä on täysin tätä päivää, ikävä kyllä. Kun seksi kuihtuu käy noin, näin yks herra kertoi, mutta ei, kyllä se noin menee, vaikka se kivaa ole tai hyväksyttävää.
Eipä aina ole syy seksin kuihtuminen. Seksi voi toimia, mutta ihmiset ja niiden mielenkiinto elämän eri juttuihin muuttuu. Jos mies on tylsä, vanha ja väsynyt, omissa työmaailmoissaan viihtyvä ja vaan sängyssä saa tehot irti, niin eipä naisella paljon hurrattavaa. Kyllä alkaa nainen katsella ympärilleen.
Kyllä.
Syitä voi tosiaan olla monia, luulen silti, ettei kyse monenkaan kohdalla ole "kun mies on vanha ja väsynyt" , kyllä vuosien saatossa ihmiset kasvaa erilleen, toiveet eivät kohtaa, halutaan eri asioita, siihen päälle seksin ei toiminen, ei se enää paljon muuta tarvi. En syyllistä ihmisiä kuitenkaan, vaikka pettävät, tiedän monia, se on heidän asia.. Onhan se väärin, se voi loukata toista, mutta jokainen tekee niin, kuin elämässään parhailtaan näyttää.
Mitä odottaisit? Että hän eroaisi - odottaisitko tosiaan häntä koko prosessin ja sen jälkeen vasta tutustuisit? Eikö tutustumista voi aloittaa aikaisemmin, jos tunteita kerta on🤔
Nämä kommentoijat elää vakuumissa omissa parisuhteissaan. Vakuumi = ei kosketupinntaa mihinkään tai kehenkään ulkopuoliseen koskaan.
Totta, en ole naimisissa mutta varattu olen. Ja olisin valmis kyllä lämmittelemään yhden toisen miehen kanssa, jos hän vain sitä haluaisi. Tämän nykyisen suhteeni ulkopuolella. Joskus vaan ne iskee kuin halolla päähän, tunteet ja ne pistää elämäsi ihan sekaisin.
Miksi kukaan eläisi täysin tunteettomassa suhteessa?
Jotenkuten noin se meni viimeisin eroni. Suhteeni veteli viimeisiään, tutustuin toiseen mieheen viestimin, ihastuin ja päätin erota vaikka en uskonut tuon uudenkaan tuttavuuden johtavan mihkään. Edes tapaamiseen kasvokkain. Nettituttavuutta ja ihastusta vaan.
Mutta tavattiin kuitenkin ja aloitimme parisuhteen siltä samalta istumalta.
Tekisinkö saman uudestaan, niin en. Vaikka minulla selkeesti on taipumusta hakea ymmärtäjää suhteen ulkopuolelta silloin, kun suhteessa pahasti tökkii pitkään.
Ei seksiä, vaan henkistä läsnäolijaa.
Siinä vaan äkkiä lipee hyväksytyn rajan yli, jos tunteita alkaa kehittyä siihen ymmärtäjään. Siksi tuokaan ei ole hyvä vaihtoehto. Äkkiä sattuu montaa ihmistä hetken hölmöilystä.
Miten mulla on vähän sellainen olo että kyllä ne ihmiset ovat jo päätöksenä tehneet siinä vaiheessa kun alkavat tutustua ja ottavat yhteyttä.
No sullehan se tietysti passaisi, että juuri sun kaipaamasi henkilö jättäisi perheen, että voisi liehitellä sua. Minusta taas se on selkärangatonta, että vaihdellaan suhteita, ja uuden tullessa keksitään vika vanhasta ja jätetään se siekailematta.
Minä olen jäänyt avioliittoon, josta rakkaus on mennyt rikki, kun halusin olla lasten kanssa, ja vaimokin yllättäen halusi mun jäävän, enimmäkseen taloudellisista ja sosiaalisista syistä, enkä halunnut tehdä häntä onnettomaksi jättämällä heitä taloudelliseen ahdinkoon. Olen ihan pelkästään hyvyyttäni tässä rakkaudettomassa tilanteessa.
Minulle on sama, vaikka jatkaisinkin tässä taloudellisessa yhteistyössä, koska olen rakastunut toiseen naiseen, ja jos en voi hänen kanssaan olla, en voi rakkautta saada muualtakaan.
Niin ja lisään, että se oli kokonaan vaimon syy, että rakkaus kuoli.
Mä hyväksyin hilhaa mielessäni paikan kakkosena, mutta en saa sitä kerrottua,,riitaannuimme rakkaan rakastajani kanssa täysin, stoori ohi.
Heikko ihminen olet. Seiso tunteidesi takana toki.
Ei se mene noin niin kuin aloituksessa sanotaan. Eikä mun tarvitse miettiä yhtään, mä olen tehnyt jo päätöksen. Tää on ihan selvä juttu.
Tuollaista tilannetta ei tulisi. Mun oma arvomaailmani ei antaisi myöten. Jos jotakuta toista kovasti kaipailisin niin olisin jo häipynyt parisuhteesta.
Joo, no ei sitten, jos ei kelpaa! 😅
Mä tosiaan rakastan sua, mutta, kuten tuossa ylempänä oleva kuvaili tilannettaan, en mäkään ole tosiaankaan ihan turhan takia jättämässä perhettä.
Jos säkin rakastaisit mua, saisit ihan huippumiehen, vaikka tältä pieneltä osin arvomaailmamme erilaiset ovatkin. (Muuten arvomme ovat kylläkin tosi samanlaiset…ja itseäni puolustaakseni, hyvänä puolena voisin kehua itsessäni, toisin kuin nämä ”tosi reilut tyypit” täällä, joilla on sun määritelmän mukaan selkärankaa, mä en jättäisi sua ihan yhtäkkiä).
Ei ota yhteyttä kun tietää miehen taustan ;)))))))
Epäsymppis ei osaa jne....totuus,,,,
Huono rakastaja :)))))))
Avioliittoon voi astua salaa yhä silti vaikka avoimesti näyttäisi yhtenäiseltä.
Minulle tehtiin noin. Seksiä ja muutakin oli kotonakin. Ukkoa vaan ei napannut kotityöt ja omien lasten kanssa olo ja elämisen kustannuksiin osallistuminen. Meni toisen naisen syliin täysihoitoon passattavaksi.
Laiska ukko, äitin poika, helppoon tottunut.
Meillä vaimo oli jo päättänyt mennä toisen miehen luo ja keksimällä keksi syitä valittaa ja mököttää kaikesta tyhjästä, ja sitten pyysikin jäämään, kun se toinen mies ei tahtonutkaan häntä.
Niin no onnistuu se naiseltakin. Sitä vaan mietin miksei kaksi kunnollista satu yhteen. Miksi täytyy saada luuseriksi osoittautuva kunnollisen.
Joskus se on kai vain kemioista kiinni.
Nuorena luulee rakastuvansa vähän huonosti yhteensopivaan ihmiseen ja ajan kuluessa toinen esim. kyllästyy, tai haistaa paremmat kemiat jossain muualla.
En tiedä, mä uskon sen olevan tuurista kiinni, kuka törmää kerralla oikeaan.
Jatkaisin kakkosena uudestaan, vaikka tiedän mitä oli ollut....9kk
Jatketaanko 😘😘❤
Miten epäreilu tilanne on keksiä turhaa jupinaa tyhjästä pitääkseen etäällä ja sitten, kun aletaan vaatimaan vastauksia, itketäänkin, että ei saa jättää, ja kun sitten hellytään jäämään, taas ollaan kuin kylmä lahna. Ei läheisyyttä, ei romantiikkaa, ei hellyyttä, kuin minun puoleltani. Ja seksiä nyt ei varainkaan!!!!!!1!
En ole suunnitellut pettämistä, mutta heti jättäisin, jos saisin tietää erään naisen tunteista.
Eikö kannata erota, jos tuolta tuntuu.
Luuletko, että tuossa on koko meidän elämäntarina?
Ei kannata, syistä joita en nyt palstalle kerro.
Miksi lähtisin?
HÄN on ollut kylmä mua kohtaan. HÄN saa lähteä jos huvittaa. Sitten pistetään talo puoliksi ja asutaan jossain kusisissa yksiöissä, mutta MUN asia ei ole lähteä ja olla näkemättä lapsia kuin joskus harvoin.
Asiat pystyy kyllä sopimaan ja eron tekemään, jos haluaa. Moni osaa asua osituksen loppuun saakka samankaton alla. Yhteishuoltajuus ja lasten vuoroviikko asuminen on keksitty myös.
Onkohan parisuhde sun juttu lainkaan?
Epäilen nimittäin ettei asia ole lainkaan noin kuten väität.
Vai onkohan sulla kenties itselläsi jotain tunnollasi, kun väität tietäväsi meidän elämäntilanteen mua paremmin?
Onkohan niin, että haluat uskotella itsellesi, että et kylmyydelläsi ajanut puolisoasi toisen syliin? Ja että mies on aina syyllinen.
Oletko sä mun vaimo!?!?!
Sitten sä tiedät mun haluavan olla parisuhteessa vaikka siinä olisi ongelmia. Ja sitten sä tiedät, että mä en ole lentänyt kukasta kukkaan ja jättänyt naisia aina kun huvittaa. (Toisin kuin nämä mustavalkomoralistit, jotka markkinoivat eroa joka ongelmaan)
Tottakai on olemassa yhteishuoltajuus, mutta kun mulla ei ole syytä lähteä mihinkään, mä tykkään edes herätä samassa osoitteessa lasten kanssa ja tehdä heille iltapalan.
Mitä mä edes selitän, kun sulla on sormet korvissa.
Mä en tehnyt väärin. Mun vaimo teki.
Sä syytät mua jostain, vaikka et tiedä musta mitään. Kunhan vain intät mun tehneen väärin.
Pariterapia?
Toi on hyvä, saisi tutustua sika mieheen ennen kuin muuttuu vaimon jätökseksi. Onnea vaan.
Elämä ei ole reilua. Kannattaa erota ennen kuin menee noin pahaksi. Ei tule niin paha mieli kenellekään.
Ihan oikein ajateltu. Siksi tuohon ei pitäisi ajautua.
Tiedän useitakin joilla useita lapsia ja riitojen tullen ukko pettänyt ja aika yrittänyt baarissa muita, silti tehneet vielä lisää lapsia ja ovat varman ihan onnellisia perheestään selvinpäin, kun riidat selvitetty- silti sinne omaan talolainalla maksettuun kotiin mennään ja yhdessä jatketaan. Kakkosten turha huudella perään. Mies usein valitsee perheensä, jos on oikea perheensä tyyppi. Miksi ei valitsisi? Ei se uusi ****u sitä perhettä korvaa. Eikä ehkä sitä emäntääkään.
Juttelu ei ole väärin ketään kohtaan oli puolisia tai ei.
Vakuumissa ei jutella kelleen paitsi puolisolle. Näinhän nämä moralistit on täällä mieltä.
Mä kyllä edellytän että mies yrittää huolehtia perheestään, eikä hevillä jätä puolisoaan.
Mä oon jo jonkun ykkönen, mutta voisin hyvin olla jonkun toisen kakkonen. :)
Aviopuolisoon voi olla tuo ajan kanssa kehittynyt vahvakin kiintymyssuhde, jota ei ole mitään syytä mennä rikkomaan turhan takia. On varmaan jollain tasolla tällekin suhteelle hyödyksi, jos ei kuitenkaan koe sen takia luopuvansa jostain huipputärkeästä ja näin voi perustella tuon asioita selventävän juttutuokion. Rakkaudenhan kuuluisi olla sitä pyytetöntä ja kumppanille antaa se menemisen vapaus jos tämä sen välttämättömäksi katsoo. Ihmisellä voi olla tunteita useampaan kuin yhteen ihmiseen. Ihmiset jotka nykyisessä hektisessä elämäntavassa ehtivät etsiä uusia suhde mahdollisuuksia eivät varmaan kuitenkaan ihan se normitapaus, useimmat ymmärtävät elämän rajallisuuden ja tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen vaikka jotain houkutuksia eteen tulisikin, tai hoitavat ne pikasuhteina nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Elämässä on myös taloudellisia realiteetteja, monikaan halua aloittaa keski-iässä alusta.