Olen tunnustanut viime vuosina olleeni ihastunut kahdelle eri naiselle, työpaikalla. Toiselle kerroin kun olin jo ratketa liitoksistani, ja toiselle paljastin asian vasta vuosia myöhemmin muista syistä. Oliko kumpikin tapaus virhe vai onko ok kertoa?
Onko virhe tunnustaa ihastus työpaikalla?
Anonyymi
2590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minusta se on ok kunhan sen tekee asiallisesti ja suhtautuu myös vastaukseen asiallisesti olisipa se sitten mieleinen tai ei. Ihan normaaliin elämiseen nämä kuuluvat eikä se katso sitä onko paikka työpaikka vaiko ei, ihastuksen tunnustaminen on joka tapauksessa hyvin rohkea teko. Todella monet suhteet ovat saaneet alkunsa nimenomaan töissä ja isoissa firmoissa se tuntuu olevan hyvin yleistä ja siihen osataan aikuismaisesti suhtautua ilman sen suurempaa kahvipöytädraamaa.
Näin sen itsekin koen. Toiselta sain vastaukseksi kohteliasta hämmentyneisyyttä, en suoraa torjuntaa ei-ikimaailmassa- tyyliin. Toiselta vain epämääräistä höpinää ja kummastelua tilanteesta. Ymmärsin kyllä, en ole kummankaan tyyppiä. Ja vielä vaikea tapaus työnkin vuoksi. Ei meille ongelmaa noista jäänyt. Jos jotain on, se on tullut muista syistä myöhemmin.
Hyvin ymmärrettävää vastapuolelta, eihän siinä aina myöskään tiedä mitä oikein sanoa. :) Ei se torjuminenkaan helppoa ole ja sellaiset törpöt solvaajat kannattaa jättää omaan arvoonsa mikä onkin aika olematon jos muuhun ei kykene kuin rumiin lauseisiin. Luultavasti sait heidät ainakin ajattelemaan, itse ainakin olen ajatellut lämmöllä jatkossakin miehiä jotka ovat noin fiksusti kuin sinä asiaa käsitelleet. Yleensä hieman harmittaa kun ei voi palauttaa samoja tuntemuksia (välillä tuntuu siltä että fiksut miehet on muutoinkin kuolleet sukupuuttoon) ja sitten miettii ettei loukannut toista omalla reagoinnillaan.
Riippuu tapauksesta. Toisaalta on muitakin tapoja näyttää, että tykkää kuin kertominen. Jotkut päätyy sänkyyn asti kertomatta yhtään mitään, osa naimisiin.
Kokeilla voisi tuotakin. Koeajolle hyvillä puheilla, sitten vasta puhutaan sydämestä. Mutta se tuskin on viisaampi tie työpaikan tasapaino huomioiden.
Virhe on valehdella.
Eli olla kertomatta vai väittää muuta?
Yleensä valehdella.
Tarkoitatko valehtelemista tunteista omien tavoitteiden saavuttamiseksi?
Se on väärin ja sikamaista käytöstä, sukupuolesta riippumatta.
Se voi olla virhe kertoa ihastumisesta, väärään aikaan, väärässä paikassa, liian nopeasti ja ihmiselle jota ei tunne hyvin, tai ei ollenkaan. Pitäisi edetä fiksummin ja tutustua ensin. Opin kantapään kautta sen.
Liian nopeasti sanottuna se on yksipuolista jyräämistä, josta kukaan ei pidä. En itse hätäillyt, aikaa kului lyhyimmillään kuukausia ja fiksu nainen näki sen minusta jo aiemmin.
Olisipa sitä osannut ajatella silloin, niin olisi jäänyt tekemättä moinen jyräys. Saisin nytkin nähdä häntä ihan normaalisti. Eri asia, oltaisiinko vieläkään edes kavereita.
Kannattaa tunnustaa ja käydä myös esimiesten kanssa tämä keskustelu. Niin saa asia oikeamuotoisen sekä onnellisen päätöksen kaikkien osapuolten kannalta.
Naurattaisi jos ei itkettäisi.
Esimiehet ei siihen kuulu, ellei toinen osapuoli ole sitä itse.
It's ok Jaska. Tuuliviirit saa tunteilla ihan niin paljon kuin haluaa. Myös työpaikalla.
Silloin kun toisen ihmisen yksityisyyttä loukataan ja vedetään kuvitteellisiin tarinoihin mukaan, asia ei ole Ok. Tuntuu epätodelliselta
Jotain mitä ei saisi tehdä, eikä ihmiset ikinä antaisi tapahtua.
Tokihan pitää ikuiselle sivusta seuraajalle olla jatkossakin seurattavaa.
Juuri näin. Seinäruusun huvit!
Eipä se kohdekaan kovin kummoinen seurattava ole. Mutta kiusa se on pienkin kiusa. 😏
En tiedä miten Jaska tähän liittyy.
Oletatko jotain mitä luulet tietäväsi?
Tunteet on epätodellisia, kunnes kaksi ihmistä tuntee samoin. Siihen asti ne ovat harhaa ja yksipuolista lumetta, pakoa todellisuudesta.
Yksityisyyden loukkaaminen muuten vaatii selkeät tunnisteet. Pelkkä "tää on varmasti mulle"- omiminen ei sitä ole. Eikä kenenkään tunteet voi loukata toista.
Riippuu täysin tavasta, jollasen tekee ja siitä miten mahdolliseen torjuntaan suhtautuu.
Noin yleisellä tasolla sanoisin, että ei kannata. Mä en muutenkaan ymmärrä tollasten tunnustusten tarpeellisuutta. Asiat voi ilmaista niin paljon nätimminkin kuin nolostuttavilla lurituksilla.
Vaan siis jos on pakko availla sanaista arkkuaan, niin nätisti sitten ja yksityisesti ja mahdollinen torjunta pitää myös hyväksyä hiljaa. Toisen työntekoa ei saa haitata, eikä heikentää työssäviihtyvyyttä.
Tähän ei selvästi ole yhtä totuutta, vaan se riippuu toteutuksesta. Miten tuo ilmi, miten kertoo ja miten suhtautuu vastaukseen.
Itsellä asiasta varovaisesti kertominen ei johtanut mihinkään. Silti vieläkin kaihertaa kun vastaus jätti niin paljon ilmaan. Tai sitten se on oma toive, josta ei halua päästää irti. Olisiko pitänyt sanoa koko totuus täyslaidalta sydämiä tykittäen?