Ilman sääntöjä helpompaa

Minun elämäni Lievän älyllisen kehitysvamman saaneena on olisi paljon helpompaa Ilman ihmisten määräämiä sääntöjä. Minua säännöt ryhmissä sekoittaa ja olen nyt Lievän älyllisen kehitysvamman saaneena lähellä 40 ikää todennut ilmeisesti jotain jäänyt 2 vuoden iästä asti päiväkoti aikana huomaamatta tullut mieleen että olisin yksin päiväkodin pihalla istunut jossain 2-3 vuoden iässä. Olen pelännyt ääniä autojen ja metrojen vasta kännykkä radion avulla olen löytänyt 18 vuoden iässä että kuulokkeet auttaa pitkän matkan junissa vaunuja välikköjen suhteen josta äitini oli todella haasteellista suunnitella vanhojen junien aikaan menemistä toisesta vaunusta toiseen ja ei saanut vessaan kun huusin korviin sattuu sattuu. Ja kun Kehitysvamma puolella ryhmissä muut Lievästi älyllisesti kehitysvamman saaneet ihmiset tappelee ja huutaa pelko todella suuri entä kun iän myötä ryhmään joudun asumaan jos ohjaajat menee raportti tauolle entäs jos onnistun tappaa toisen asiakaan jolla on Lievä älyllinen kehitysvamma diagnoosi ja sitten ei ole minun vika jos olen ollut koko ajan väärällä diagnoosilla. Mikä vitun diagnoosi tekee että elämä ilman muiden ihmisten sääntöjä olisi helpompaa ja miksi minun on kehitysvamman saaneena helpompaa olla äitini kissan kanssa jolle luen ääneen kirjoja äitini sanoo että minun Lievän älyllisen kehitysvamman saaneena ei pitäisi olla helpompaa olla kissojen. Eli vain ihmisten kanssa todella vaikeaa ja Kehitysvamma saaneena et saa olla yksin jos on todella suuri tarve erakoutua