Hitsi kun vaikea monimutkainen tilanne, en tiedä mitä tehdä. Minulla on monella tapaa ihana puoliso. Meillä on paljon yhteistä, mutta myös eroavaisuuksia. Itselleni nuo erot ovat täysin ok, mutta tyttökaverille ne tuntuvat välillä painavan mieltä.
Ennen meiltä ehkä puuttui jonkin verran läheisyyttä, seksiä oli paljon. Nykyisin läheisyyttä on varsin paljon. Katsotaan televisiota yhdessä, hipsutellaan. Mennään nukkumaan kainalokkain ja vaihdetaan pusuja. Periaatteessa tilanne on monin tavoin parempi kuin ennen. Itseäni vain häiritsee tuo seksin vähentynyt määrä. Ennen kaikkea kun se usein on meikäläisen aloitteen varassa. Se onkin ehkä se suurin syy mikä itseäni häiritsee. Toisen vähäiset aloitteet. Pettämiseen en missään tapauksessa usko, tyttökaverini ei ole koskaan ollut sitä tyyppiä. Stressiä hänellä kyllä on ollut tietyistä asioista kuten koronan vaikeuttamasta työtilanteesta. Voiko tämä näin paljon vaikuttaa? Itselläni tuo ei stressiä tuota tai seksihaluihini vaikuta. Toki Tiedostan, että ihmiset ovat erilaisia.
Yksi ongelma on myös se, että yksi päivä tyttökaveri voi olla aivan uskomattoman ihana. Toisena todella vaikea. Lisäksi minun pitää noin 80 prosenttisesti olla se joka tekee sovittelevan aloitteen. Tämä on aika raskasta.
Keskustelua meillä käydään, kummatkin periaatteessa ovat keskustelutaitoisia. Turhan usein vastapuoli vaan korottaa ääntään turhasta. Aiemmin keskustelu sujui nykyistä helpommin.
Lisäksi tyttökaverillani tuntuu nyt olevan huono itsetunto. Ottaa todella raskaasti esimerkiksi ulkonäköönsä liittyvät ongelmat. Joita ei todellisuudessa ole vaan hän on kaunis ja sopusuhtainen nainen. Olen tämän hänelle myös monesti kertonut, ei vain tunnu uskovan. Kun tämän yhdistää tuohon todella ailahtekevaan mielentilaan niin olen miettinyt jopa sitä vaihtoehtoa, että hänellä olisi jotain masennuksen oireita. Onko joku masennuksesta parisuhteessa kärsinyt törmännyt tälläiseen käyttäytymiseen? Jos kyllä niin miten siitä on päästy yli? Lähinnä kotikonsteja etsin jos ikinä vaan mahdollista. Onko aika itsestään parantunut tilanteen? Vaiko kenties puhuminen tai läheisyys? Ongelma on se, etten oikein nyt uskalla ottaa aihetta esille. Sytytyslanka on normaalia selvästi lyhyempi.
Mitä arvausta mitä taustalla voisi olla? Mitä keinoja päästä tästä vaikeasta tilanteesta yli? Itse rakastan häntä ja hän kertoo samoin. Joku lukko pitäisi vaan murtaa. Olen kyllä ainakin itse valmis taistelemaan suhteen tulevaisuuden puolesta.
Ja lisätään tähän etten todellakaan itsekään ole mikään täydellinen. Mutta rakastava ja huomioiva puoliso kuitenkin. Se miksi puhuin lähinnä toisesta osapuolesta on se, että hänen käyttäytymisensä on muuttunut näinkin ailahtelevaksi. Toisaalta taas sitä läheisyyttä on taas paljon entistä enemmän. Tätä myöten myös omatkin haluni ja tunteeni tapissaan.
Eron partaalla tässä on pyöritty. Mutta jos kysyn asiasta niin yleensä tiedossa on kiihtyminen. Ei hän kuitenkaan koskaan eroa ota ja lopulta mahdollisesti pahoittelee käytöstään ja haluaa mukavan ja läheisen yhteisen illan. Nämä illat auttavat minua jatkamaan. Meidän suhteessa on paljon hyvääkin. Raskaaksi alkaa kuitenkin ailahtelevaisuus ja aaltoliike käydä. Luovuttaako vai yrittääkö?
Ennen meiltä ehkä puuttui jonkin verran läheisyyttä, seksiä oli paljon. Nykyisin läheisyyttä on varsin paljon. Katsotaan televisiota yhdessä, hipsutellaan. Mennään nukkumaan kainalokkain ja vaihdetaan pusuja. Periaatteessa tilanne on monin tavoin parempi kuin ennen. Itseäni vain häiritsee tuo seksin vähentynyt määrä. Ennen kaikkea kun se usein on meikäläisen aloitteen varassa. Se onkin ehkä se suurin syy mikä itseäni häiritsee. Toisen vähäiset aloitteet. Pettämiseen en missään tapauksessa usko, tyttökaverini ei ole koskaan ollut sitä tyyppiä. Stressiä hänellä kyllä on ollut tietyistä asioista kuten koronan vaikeuttamasta työtilanteesta. Voiko tämä näin paljon vaikuttaa? Itselläni tuo ei stressiä tuota tai seksihaluihini vaikuta. Toki Tiedostan, että ihmiset ovat erilaisia.
Yksi ongelma on myös se, että yksi päivä tyttökaveri voi olla aivan uskomattoman ihana. Toisena todella vaikea. Lisäksi minun pitää noin 80 prosenttisesti olla se joka tekee sovittelevan aloitteen. Tämä on aika raskasta.
Keskustelua meillä käydään, kummatkin periaatteessa ovat keskustelutaitoisia. Turhan usein vastapuoli vaan korottaa ääntään turhasta. Aiemmin keskustelu sujui nykyistä helpommin.
Lisäksi tyttökaverillani tuntuu nyt olevan huono itsetunto. Ottaa todella raskaasti esimerkiksi ulkonäköönsä liittyvät ongelmat. Joita ei todellisuudessa ole vaan hän on kaunis ja sopusuhtainen nainen. Olen tämän hänelle myös monesti kertonut, ei vain tunnu uskovan. Kun tämän yhdistää tuohon todella ailahtekevaan mielentilaan niin olen miettinyt jopa sitä vaihtoehtoa, että hänellä olisi jotain masennuksen oireita. Onko joku masennuksesta parisuhteessa kärsinyt törmännyt tälläiseen käyttäytymiseen? Jos kyllä niin miten siitä on päästy yli? Lähinnä kotikonsteja etsin jos ikinä vaan mahdollista. Onko aika itsestään parantunut tilanteen? Vaiko kenties puhuminen tai läheisyys? Ongelma on se, etten oikein nyt uskalla ottaa aihetta esille. Sytytyslanka on normaalia selvästi lyhyempi.
Mitä arvausta mitä taustalla voisi olla? Mitä keinoja päästä tästä vaikeasta tilanteesta yli? Itse rakastan häntä ja hän kertoo samoin. Joku lukko pitäisi vaan murtaa. Olen kyllä ainakin itse valmis taistelemaan suhteen tulevaisuuden puolesta.
Ja lisätään tähän etten todellakaan itsekään ole mikään täydellinen. Mutta rakastava ja huomioiva puoliso kuitenkin. Se miksi puhuin lähinnä toisesta osapuolesta on se, että hänen käyttäytymisensä on muuttunut näinkin ailahtelevaksi. Toisaalta taas sitä läheisyyttä on taas paljon entistä enemmän. Tätä myöten myös omatkin haluni ja tunteeni tapissaan.
Eron partaalla tässä on pyöritty. Mutta jos kysyn asiasta niin yleensä tiedossa on kiihtyminen. Ei hän kuitenkaan koskaan eroa ota ja lopulta mahdollisesti pahoittelee käytöstään ja haluaa mukavan ja läheisen yhteisen illan. Nämä illat auttavat minua jatkamaan. Meidän suhteessa on paljon hyvääkin. Raskaaksi alkaa kuitenkin ailahtelevaisuus ja aaltoliike käydä. Luovuttaako vai yrittääkö?
Vastaukset 13
Vanhimmat
No suhde ei ole koskaan mikään stabiili tila, ja eikö tuo läheisyysaspekti ole kuitenkin parempaankin suuntaan mennyt. Ehkä jotain yhteistä kehollista harrastusta, joka saa tuntemaan hyvää oloa omasta kropastaan, joogaa, tanssia. Tai vaikka ihan fyysistä liikuntaa purkamaan jännitteitä. Seksipuoltakin voi tietenkin piristää kaikenlaisella, mutta hyväksyttävähän se vain on jos toisella sen suhteen tyynempi kausi, menee energiaa ehkä muuhun sillä hetkellä.
Yhteistä liikuntaa olen miettinyt. Harmi vaan kun täällä pk-seudulla laittavat taas liikuntapaikkoja kiinni. Ei toki ole pysyvä tila jos jotain positiivista etsii.
Elät mielikuvitusmaailmoissa
Semmosta se on mummojen kanssa
Teillä on arki koittanut. Tila jossa näkyviin tulee toisen oireet elämisen paineista. Hyvä mittari punnitsemaan mistä teidät on tehty.
Miten yhdessä ruonaatte, kun elämä koittelee.
Puhuminen, ymmärtäminen, anteeksi antaminen, rakastaminen ja päätös rakastaa ja pitää kiinni toisesta vaikeinakin aikoina, siinäpä ne työkalut.
On kyllä uskomattoman raskaat pari päivää ollut. Ruoka ei maistu, mahassa vääntelee. Montaa viikkoa ei enää tätä epätietoisuutta jaksa. Pakko pistää poikki jos tasapainoa ei nopeasti löydy. Keskusteluyhteys on vajavainen. Ja itseni nimenomaan pitäisi saada nyt keskustella syvällisesti. Saada jotain positiivista signaalia jonka avulla jaksaa. Melkein alkaa jo toivoa, että menisi sitten edes kerralla kunnolla metsään jotta päätös olisi helppo tehdä.
T: Aloittaja
EROA.
On vakavassa harkinnassa. Kuten varmaan käynytkin jo ilmi. 1-2vk aion vielä katsoa ja toivoa parempaa. Se on kuitenkin elämän mittapuulla lyhyt aika. Enkä halua jäädä jälkikäteen harmittelemaan, että tuli tehtyä liian nopea päätös. Mutta keskustelemaan on nyt ensimmäiseksi kunnolla päästävä.
Menkää perheneuvolaan juttelemaan yhdessä tai erikseen tilanteesta.
Ei kannata erota ennen kuin on kunnolla selvitetty asioita.
Erosin. Ei viimeinenkään lämminhenkinen yritys tuottanut muuta kuin olkien kohauttelua ja asian siirtämistä syrjään sekä keskustelun lykkäämistä. Hyvä ihminen, mutta ei suhde toimi jos vain toinen viitsii tehdä töitä sen eteen. Liian monta viikkoa ja kuukautta puskenut päätä seinään. 1 päivä viikossa rakkautta ei riitä jos ne muut päivät on huonoja.
Ikävä kyllä tällä kertaa näin. Mutta tsemppiä muille samassa tilanteessa tuskaileville.
T: Aloittaja
Joo no tuo, että jos ei pystynyt rauhallisesti keskustelemaan tai ole edes halua keskustella ja ratkaista asioita, niin ei kai siinä sitten muuta voi
En kyllä ymmärrä miksi naisella ptisi olla hyvä itsetunto, otitko sen ulkonäön takia.. oota vaan kun tulette lähemmäs 40 vuotta ja olette molemmat läskimahaisia joten nauti nyt :D
Ei ikä tarkoita läskiä vatsassa.