Jos Campi Flegrei keksisi nyt pamahtaa taivaan tuuliin, se tuntuisi pian täällä Suomessakin

Yhden megakolossaalisen pamauksen ihmiskunta kuitenkin joutui kokemaan 71 000 vuonna ennen ajanlaskun alkua, kun Toban supertulivuori purkautui nykyisen Indonesian alueella.

Purkaus oli koitua lajimme kohtaloksi, sillä ilmasto muuttui kylmäksi ja ruokaa oli hankalaa löytää. Ihmisiä menehtyi tuolloin paljon.

– Tuohon aikaan maapalolla oli vähimmillään vain joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Me kävimme silloin sukupuuton partaalla, Rosenlund sanoo.

Nälänhätiä, sotia, kauhukertomuksia
Mutta myös pienemmät ja vähemmän tuhoisammat tulivuorenpurkaukset ovat vaikuttaneet historian suuntaan.

Islantilaisen Laki-tulivuoren vuoden 1783 purkaus pukkasi ulos jopa 15 kuutiokilometriä basalttista laavaa. VEI-asteikolla kyseessä oli voimakkuudeltaan kutosen, eli kolossaalisen, kokoinen mullistus.

Purkaus johti Islannin viljelysten ja ruokavarastojen tuhoon ja pian nälänhätään, jossa kuoli 10 000 ihmistä. Tämä vastasi viidesosaa Islannin tuon ajan väestöstä.

Räjähdyksen ääni kuultiin tuhansien kilometrien päässä Sumatralla.

Purkautunut rikkidioksidi leijaili myös Brittein saarille, jossa sen kyllästämä sumu surmasi arviolta 23 000 ihmistä. Purkaus vaikutti ilmastoon kauempanakin, sillä Pohjois-Amerikkaa koetteli kylmin talvi miesmuistiin. Meksikonlahdella oli jäätä.

Kaksi tulivuorta räjäyttivät itsensä maailmanhistoriaan 1800-luvulla. Ne olivatkin jo islantilaista suurempia purkauksia.

Indonesiassa sijaitseva Tamboran tulivuori purkautui 1815 voimalla, joka kuultiin ja koettiin kaukana. Kyseessä oli VEI-indeksillä mitattuna seitsemän räjähdys, eli superkolossaalinen.

Räjähdyksen ääni kuultiin tuhansien kilometrien päässä Sumatralla: ”kuin joku olisi ampunut tykeillä”.

Tämäkin purkaus aiheutti maailmanlaajuisia muutoksia ilmastossa. Vuotta 1816 kutsuttiin kesättömäksi vuodeksi. Satoa ei kasvanut riittävästi. Se johti nälänhätään ja tautiepidemioihin.

Myös muita kauhutarinoita syntyi, sillä kurja sää ajoi ihmisiä sisätiloihin. Sveitsissä Geneven järven rannalla huvilassa kokoontui taiteilijajoukko, joka huvitti itseään kummitusjutuilla. Romanttinen naistenmies Lordi Byron keksi, että jokaisen pitäisi kirjoittaa oikein karmea tarina.

19-vuotias Mary Shelley kirjoitti romaanin Frankensteinista. Byronin lääkäri John Polidori taas Vampyyrin, modernien vampyyritarinoiden isän.

Voimakkain ääni
Toinenkin suuri mullistus koettiin 1800-luvulla, kun Indonesiassa purkautui Krakataun tulivuori. Purkaus syöksi ilmaan suuria kivenjärkäleitä, joista kerkevimmät laskeutuivat 420 kilometrin päähän.

Räjähdys vastasi 10 000 Hiroshiman atomipommia.

36 000 ihmistä sai heti purkauksessa surmansa. 4 500 heistä menehtyi välittömästi kuumiin tuhka- ja kaasupilviin, jotka olivat hengenvaarallisia vielä 40 kilometrin säteellä Krakatausta.

Suurin osa kuitenkin menehtyi luonnonmullistuksen aiheuttamiin tsunameihin. Aallot löivät jopa yli 3 000 kilometrin päässä sijaitsevan Intian Kalkutan rantaan.

Räjähdys vastasi 10 000 Hiroshiman atomipommia ja paineaalto kiersi koko planeetan useamman kerran.

Siitä aiheutui ”historian kovin ääni”, jonka ihminen on kuunaan kirjannut ylös.

Tuolloin, 20. toukokuuta, kuultiin 160 kilometrin päässä nykyisen Jakartan alueella jyrähdys, joka merkittiin olleen voimakkuudeltaan 180 desibeliä. Nykyisellä mitoituksella 130 desibeliä pidetään kuulolle vaarallisena meluna.

Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpötila laski yli asteen.

On laskettu, että paikan päällä räjähdyksen ääni olisi ollut jopa 285 desibeliä. Räjähdys kuultiin myös keskellä Australiaa, Alice Springsissä. Ääni oli kantautunut lähes 5 000 kilometrin päähän.

Purkaus vaikutti myös ilmaston viilenemiseen koko maailmassa, sillä se tuotti stratosfääriin aerosolipilven, joka koostui rikkihappopisaroista. Kaukana purkauspaikasta, pohjoisella pallonpuoliskolla, lämpötila laski yli asteen.

Toisaalta pohjoisessa ihailtiin myös erittäin voimakkaan värisiä auringonlaskuja.

Voimakas verenpunainen taivas näyttäytyy myös norjalaisen taidemaalari Edvard Munchin Huuto-maalauksen taustalla. Tutkijoiden mukaan taivaan väri on perua Krakataun purkauksesta tuhansien ja taas tuhansien kilometrien päässä.

”Sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä” - Edvard Munch

– Kävelin polkua pitkin kahden ystävän kanssa – – aurinko oli laskemassa – – yhtäkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi – – pysähdyin, tuntien itseni uupuneeksi, ja nojasin aitaan – – sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä – – ystäväni jatkoivat kävelyään, ja minä seisoin siinä, vapisten ahdistuksesta – – ja tunsin loputtoman huudon kulkevan läpi luonnon, Munch kirjoitti.

Kuuluisa Yellowstone
Tällä hetkellä Campi Flegrein lisäksi maapallolla elonmerkkejä on silloin tällöin väläytellyt Yellowstonen supertulivuori Yhdysvalloissa. Koko kansallispuiston kattava tulivuori-kaldera lienee nykyisistä supertulivuorista kuuluisin.

Tutkijoiden mukaan sen purkautumisväli on noin 600 000 vuotta. Nyt se ei ole purkautunut 640 000 vuoteen.

Sekin räjähdys tästä puuttuisi!

– Purkautuessaan se tekisi suuresta osasta Pohjois-Amerikan mantereesta asuinkelvottoman ja suistaisi muunkin maailman raiteiltaan, Rosenlund sanoo.

Nyt on valitettavasti palattava tämän jutun pessimistisempään päätyyn. Rosenlund pitää superpurkausta yhtenä suurimmista potentiaalisista uhista sivilisaatiomme selviytymisen näkökulmasta.
– Se on top kolmosessa. Hollywoodin erikoistehosteiden tekijät saisivat tehdä kaikkensa, että saisivat tämän näyn kuvattua action-elokuvassa.

Uhasta huolimatta tulivuorille on annettava tiettyä tunnustusta. Vaikka nyt niistä on puhuttu uhan näkökulmasta, on pidettävä mielessä, että vulkaaninen toiminta on ollut elämän edellytys maapallolla.

Pintaan puskeva laava on hedelmällistä ja mahdollistaa elollisen kasvun. Lisäksi tulivuoret pitävät käynnissä niin sanotun hiilisyklin.

– Ilman maankuoren tuliperäisyyttä maapallo olisi jäässä.

Katsotaan,mitä pian alkaa tapahtumaan…