Runoja vasta eronneille

Lattian harmaudessa näkyy kasvoja,
Enimmäkseen vihamielisiä
Puun oksa nyökyttelee kadun yllä
Aurinko näyttää lehtien värin
Liikenne hurisee välillä
Istun jähmettyneenä suu vähän auki
Ilman ajatuksia, vain kevyt humina
Näin on mennyt jo monta päivää
En voi syyttää enää sinua
Se on jo niin väsynyt ja kulunut syytös.
Miksi tämän jälkeen ei tule mitään?
Jääkaapista on palanut valo
Mikään siellä ei houkuttele
Mitä ihmiset tekevät kesällä?
Haluaisin kokea auringon tuoksun hiuksissasi
Ja miten ihanalta tunnut puuvillavaatteissa
Kuunnella ääntäsi, joka on kuin veden solinaa valkoisilla kivillä,
Vähän pirskahdellen pyörteissä
Ja miten pääsi kääntyy kauniisti kun naurahdat.
En näe kunnolla televisiolähetystä, vaikka istun lähellä
Enkä jaksa kuunnella sieltä tulevaa puhetta.
Tämän jälkeen tulee vain aikaa.
Ja se ei ole minulle mitään.