Alla olevan artikkelin prosenttiluvut tulevista perinnön jättäjistä osuvat aikas lailla tämän palstan teeman raameihin, sarjassa elämän kiertokulun raadollisuutta.
Mutta hieman yllätyin siitä etteivät perinnöt verotilastojen mukaan suurimmalta osin ole kovin kummoisia, sillä loogisestikin myös perittyjen kiinteistöjen arvot ovat luvuissa mukana.
Sitten on oma lukunsa jos ei omaa ns. lakiosaperillisiä ja haluaa testamentilla lain raameissa ohjata osan tai koko perinnnön joillekin toisille edunsaajille (kuin sisaruksille tai sukuun), ei useinkaan niin helppoja valita.
"Näin suomalaiset aikovat käyttää perintönsä – harva haaveilee luksuselämästä"
"Lähi-Tapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro on laskenut, että seuraavan 23 vuoden kuluessa perinnönjaot kasvavat 20 prosenttia."
"Verottajan tietojen mukaan vuonna 2018 perinnönsaajista 59 prosenttia sai alle 20 000 euron perinnön. 24 prosenttia perinnönsaajista sai 20 000–60 000 euroa ja todella suuria, yli miljoonan euron perintöjä sai vain 0,2 prosenttia perijöistä."
Koko artikkeli:
- https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008506847.html
Mutta hieman yllätyin siitä etteivät perinnöt verotilastojen mukaan suurimmalta osin ole kovin kummoisia, sillä loogisestikin myös perittyjen kiinteistöjen arvot ovat luvuissa mukana.
Sitten on oma lukunsa jos ei omaa ns. lakiosaperillisiä ja haluaa testamentilla lain raameissa ohjata osan tai koko perinnnön joillekin toisille edunsaajille (kuin sisaruksille tai sukuun), ei useinkaan niin helppoja valita.
"Näin suomalaiset aikovat käyttää perintönsä – harva haaveilee luksuselämästä"
"Lähi-Tapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro on laskenut, että seuraavan 23 vuoden kuluessa perinnönjaot kasvavat 20 prosenttia."
"Verottajan tietojen mukaan vuonna 2018 perinnönsaajista 59 prosenttia sai alle 20 000 euron perinnön. 24 prosenttia perinnönsaajista sai 20 000–60 000 euroa ja todella suuria, yli miljoonan euron perintöjä sai vain 0,2 prosenttia perijöistä."
Koko artikkeli:
- https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008506847.html
Vastaukset 44
Vanhimmat
Lukuhan riippuu perillisten määrästä.
Eri asia, jos yks laps perii miljoonan, kuin jos kymmenen lasta jakaa keskenään miljoonan. Ja oikeestaan aika harvalla jää omaisuutta miljoonaa, kyllä perintöjen määrä on loppupeleissä yleensä aika pieni, vähän jää jaettavaa.
Useastikkin ihmetellyt, miks ihmiset yleensä jättää perintöjä. Monesti ihmetellyt, kun ihmiset höpisee jostain osakkeestaan, että jättävät sen lapsilleen. Hö, kakaroilla omat kämpät ja kunnon tulot, ei ne mitään perintöjä tarvi. Ihmisten kannattais kyllä vähän satsata itseensä, eikä hautoa mätänevää luukkua perillisten riesoiksi.
Sitäpaitsi tahtoo kapitaaleilla olla tapana kasaantua, edessä ja oikeestaan menossa omaisuuksien uusjako. Nimenomaan, koska suuret loispummi-ikäluokat kuolee, niitten omaisuus jaetaan. Käytännössä asia menee niin, ei nimenomaan asunto-omaisuuksille perillisillä ole käyttöä, myyntiin net menee. Ja net ostaa, joilla hilloa ostaa. Siis pikkuhiljaa kämpät kertyy sijoittajille, etenkin koska nykyisin alkaa vuokra-asuminen olemaan taas suosittua.
Siinä voi jopa käydä niinkin, asuntomarkkinat kyllästyvät ja perintökämppien takia niitten perillisten omatkin kämpät halpenee. Pöndellähän näin on jo pitkään ollutkin, kaupungeissa tulee jakautuminen hyviin ja huonoihin alueisiin kärjistymään.
Oli miten oli, äkkiä net "omalla työllä itse ansaitut" omaisuudet haihtuu savuna ilmaan. Eikä net paljon puhutut perijät peri loppupeleissä paljoakaan ja tuhlailevat nekin perintönsä ties minne. Mutta iso kapitaali, se varmastikkin voimistuu entisestään.
=DW=
"Useastikkin ihmetellyt, miks ihmiset yleensä jättää perintöjä. Monesti ihmetellyt, kun ihmiset höpisee jostain osakkeestaan, että jättävät sen lapsilleen. Hö, kakaroilla omat kämpät ja kunnon tulot, ei ne mitään perintöjä tarvi. Ihmisten kannattais kyllä vähän satsata itseensä, eikä hautoa mätänevää luukkua perillisten riesoiksi."
No, useinkin vanhemmilla on aikuistenkin lastensa edut sydämellään. Suurella osalla jälkikasvua se kämppä on suurelta osin edelleen pankin kämppä ja työmarkkinat eivät välttämättä kanna kuten odottaisi, eli mieluummin puskureita kuin kädestä suuhun metodilla.
Perintökämpän voi laittaa vaikka vuokralle jos kiinteistössä ei ole tiedossa kalliita remppoja tai myydä ja sijoittaa tasaista osinkoa maksaviin osakkeisiin, jossa pääomakin voi ajan kansa kasvaa, vaikka jonkin asteinen pääomariski on tietty olemassa.
Sitten se kuulu lentävä lause miten tulee investoida itseensä ja pistää fyrkka palamaan ennen finaaliaan. Ihan ok, mutta helpommin sanottua kuin tehtyä, sillä kuka tietää edeltä terveytensä ja elinpäivänsä, ellei sitten viimeksi manituille laita ihan itse aikarajaa, valot pimeäksi vuonna x, mutta entäs jos elämä vielä maistuisikin, mutta fyrkat loppu.
Ajatellaan, että manittu henkilö tai pariskunta pistää kämpän lihoiksi pääkaupunkiseudulla, sanotaan nyt vaikka velattomat 300 000 euroa ja ostaa edullisemman ja pienemmän "ahdinkokämppän" tilalle tai siirtyy vuokralle. Keskivertoeläke kait liippaa 1400-1800 ja joillakin 2000e:n pintaan jota jo pidetään kohtuullisen hyvänä. Paljonkos ne vuokrat kustantavat Stadissa, alle 800e:lla ei ihmeitä saa kun jo yksiöistäkin tuota pyydetään.
Kun ikää karttuu ja terveysriskit kasvavat, niin joku pödelle meno on vähemmän fiksu veto.
Milläs säädät fyrkan käytön suhteesa terveyteen, sen rittävyyden ja elinpäiviisi. Mikäli terveys brakaa, niin ne paremmat ja siedettävämmät hoitolaitokset / kodit maksavat aikas maltaita.
Mutta kuten artikkelista kävi ilmi, niin suurempituloisilla on usein myös suuremmat perinnöt, eli edellinen sukupolvi on ollut koulutetumpaa, fiksumpaa ja bisnesorientoituneempaa kuin pienemmissä tuloluokissa.
Mukavasti vaurautta helpottaa kummasti elämää, henkisestikin, mutta kurjuudesta on paha nyhtäistä, kurjuus riskeeraa olla kuin magneetti sekin.
Ehkäpä hieman paradoksaalia, mutta olisi turhauttavaa jättää fyrkkaa "tarvitseville" pohjattomaan kaivoon eli kädestä suuhun metodin henkilöille, jota eivät ole oppineet rahankäyttöä ja sitä miten fyrkan voi laittaa duuniin, sillä eiväthän he osaisi edes arvostaa saamaansa sen todelliseen arvoon.
Mutta taiteilulaji tämä talous- ja elämä ;-)
Faija pisti kaiken vanhemmiltaan perimänsä menemään, kun ei halunnut mitään meille lapsille jättää!
Tarkoittaa että faijasi ei ottanut mallia omista vanhemmistaan, johon hänellä on tietenkin juridinen oikeus, mutta ...
Olihan se vähän…… Kyse ei ollut mistään kovin pienestä perinnöstä. Enkä nyt tiedä kuvittelivatko vanhempansa niin käyvän.
Oli se vähän ontto tunne, kun olimme vanhempiensa hankkimissa asunnoissa asuneet ja sitten tuli lapsille häätö asunnosta, jonka faija oli jollekin myynyt. Kämpät menivät niin sanotusti alta ja putosimme tyhjän päälle. Olimme vielä alaikäisiä, eikä ollut muuta mahdollisuutta, kun asettua kaupungin vuokra-asuntojonoon.
Kaikki vain siksi, kun ei halunnut meidän mitään perintöä saavan!
Meillä äityli hallintaoikeutensa perusteella hävitti koko miljoonaperinnön vaikka todellisuudessa olisi pitänyt hoitaa omaisuutta eikä tuhota sitä; emme ole vieläkään tehneet perinnönjakoa, koska nyt ei mitään perittävää ole. Ja joo, huomasimme asian liian myöhään (yli 10 vuotta) koska luotimme äityliin.
Lapsillemme jää mitä jää, jonkun verran on omaisuutta , mutta ei sitä kartuteta tai muutoinkaan laskelmoida ja maksimoida pelkän perinnön perusteella. Lapsemme eivät myöskään sitä kaipaa, ja tämä on tosi, meidän perheessämme ei ole koskaan arvostettu rahaa tai sen avulla saatuja asioita, josta olen sangen ylpeä.
Kyllä sitä rahaa ja perintöä siinä vaiheessa, kun alaikäisenä asunnottomaksi jäi, olisi paljonkin arvostanut!
"Meillä äityli hallintaoikeutensa perusteella hävitti koko miljoonaperinnön vaikka todellisuudessa olisi pitänyt hoitaa omaisuutta eikä tuhota sitä ..."
Ihan vain mielenkiinnosta. Miten, millä tavoin äiti onnistuu sulattamaan miljoonaperinnön ilman, että se lähipiirissä herättää huomiota.
"Lapsemme eivät myöskään sitä kaipaa, ja tämä on tosi, meidän perheessämme ei ole koskaan arvostettu rahaa tai sen avulla saatuja asioita, josta olen sangen ylpeä."
Valitettavan usein tuo riskeeraa johtaa sosiaaliturvaan tukeutumiseen, eli toisten veronmaksajien kukkarolla käyntiin.
Sen sijaan tulisi jo kouluissa opettaa riittävän laajasti ja perusteellisesti taloutta, rahankäyttöä ja eri investointimuotoja joilla voi laitta rahan töihin.
Tietyn asteinen varallisuus, vauraus edustaa myös tiettyä riippumattomuutta ja taloudellista turvallisuutta. Kädestä-suuhun eläminen on sitten tuolle vastakkaista.
Totta! Faijamme pistettyä perinnöt menemään jouduimme ensin asunnottomiksi kaupungin vuokra-asunnon hakijoiksi ja haimme myös toimeentulotukea. Kesti kauan ennen kuin saimme taloutemme tasapainoon, kun olimme alaikäisiä ja opinnot vielä pahasti kesken, kun tyhjänpäälle jäimme.
Olisi ollut huomattavasti helpompaa elämään ponnistaa, jos taloudellinen tilanne olisi ollut kunnossa. Sellaisena, kuin me sen kuvittelimme olevan.
"Ihan vain mielenkiinnosta. Miten, millä tavoin äiti onnistuu sulattamaan miljoonaperinnön ilman, että se lähipiirissä herättää huomiota." Hyvä kysymys ja tätä yritimme selvittää, myös häneltä itseltään. Hän oli mm. siirtänyt kaikki pesän varat omille tileilleen, joka ei ole mahdollista, tai ei pitäisi olla, ilman valtakirjaa mutta olipa vain - pankkihenkilöiden avustamana. Ja kyllä nostimme rikossyytteen, joka oli yhtä tyhjän kanssa, koska kaikki oli tapahtunut yli 10 vuotta aiemmin eli emme tosiaankaan olleet mitään erikoista huomanneet vaan oletimme omaisuuden olevan hyvässä hoidossa.
"Lapsemme eivät myöskään sitä kaipaa, ja tämä on tosi, meidän perheessämme ei ole koskaan arvostettu rahaa tai sen avulla saatuja asioita, josta olen sangen ylpeä."
TOki voi noin asenteellisesti ajatella kuin sinö, mutta kaikki lapsemme ovat töissä ja tekevät nimenomaan sellaista työtä, mitä ovat aina halunneet ja satsaavat erityisesti vapaa-aikaan, jolloin voivat vielä paremmin toteuttaa itseään sekä hoitaa ihmissuhteitaan, muun muuassa. Raha ei tee onnelliseksi mutta toki sitä on jonkin verran oltava.
"Hän oli mm. siirtänyt kaikki pesän varat omille tileilleen, joka ei ole mahdollista, tai ei pitäisi olla, ilman valtakirjaa ..."
Eikö hän siis ole hyödyntänyt ja käyttänyt miljoonaomaisuuta, vain siirtänyt sen omille tileilleen, sillä omaisuudne käytönhän olisi olettanut olevan havaittavissa.
"TOki voi noin asenteellisesti ajatella kuin sinö, mutta kaikki lapsemme ovat töissä ja tekevät nimenomaan sellaista työtä, mitä ovat aina halunneet ja satsaavat erityisesti vapaa-aikaan ..."
Niin, yksi ei estä toista. Samaan aikaan voi elää itse mielekkääksi kokemaansa elämää ammatillisesti ja harrastuksissa, sekä omata pitkäjänteisesti taloudenhoidollisen ja sijoituksellisen toimintamallin, myös tulevaisuuttaan turvaamasa.
Raha yksin ei tee onnelliseksi, mutta tietty vauraus sitä edesauttaa ja mahdollistaa tietyn riippumattomuuden / turvallisuuden ja vapauden.
Mitä asenteellisuuteen tulee, niin koen juurikin että raha-asioiden suhteen on varsin paljon valmisasenteellisuutta, jossa valitettavan moni asemoituu karrkikoidusti ilmaisten tyyliin: duunari vs. porvari asennemaailmalla, jossa mm. osingot luokitellaan riistoksi jne.
Vielä jatkan vastaamista....äiti ei kerro mitään. Rahat ja mm. joukkovelkakirjat kaikki ujutettu muualle. Elintasosta tai tyylistä emme päätelleet mitään. Verotoimistoon oli ilmoitettu, ettei verotettavaa varallisuutta ole, yli 10 vuotta sitten. Juristin mukaan mitään ei ole tehtävissä. Äiti elelee yksinänsä, petos oli sen verran härski, että menetti sekä lapsensa että lapsenlapsensa.
Tuo on kyllä ihmissuhteineenkin kaikin tavoin hyvin ikävä ja valitettava tilanne ja onhan se erikoista ettei rahan jäljille ole mahdollista päästa (?).
Kun laittomuuksia rahansiirroissa on tapahtunut, niin silloinhan olettaisi pankinkin joutuvan vastuuseen jos ilman vaadittua valtakirjaa tai väärennetyllä sellaisella on siirtoja suorittanut. Vanheneeko talousrikos / kavallus reilussa 10:ssä vuodessa?
Mutta joka tapauksessa kyllähän kaikista varojen siirroista jää jäljet pankkien dataan.
Ilmeisen huomaamattomalla tavalla on elänyt jos ei ulospäin ole mitään viitteitä rahankäytöstä ollut.
Tulipa vain mieleen josko hän olis siirtänyt varoja edelleen jollekin toiselle / toisille henkilöille, vaikkapa jollekin auervaara-huijarille.
Kyllä se talousrikos vanhenee kymmenessä vuodessa ja pankki (NOrdea) oli hyvin nuiva meitä kohtaan kun yritimme selvittää tapahtunutta. Ne kassaneidit, jotka olivat olleet mukana kuvioissa, olivat joko kuolleet tai "eivät muistaneet" tapahtumia. Pankki ei siis ottanut mitään vastuuta ja totesi vain, ettei heillä ole mitään velvoitetta rueta selvittämään yli 10 vuotta sitten tapahtuneita asioita.
Äidin elo ei ole koskaan ollut köyhää, joten elintasossa tai elämisen tavoissa ei tuhlaaminen, tai minne ne rahat on menneetkään, ei näkynyt.
Äidin kuollessa, voimme vaatia isämme pesän osuutta eroitettavaksi, koska olemme perintöverot maksaneet vaikkemme omaisuuttamme saaneetkaan vaan äitimme hallinnoi sitä.
Ihan sama, rahasta viis - uskon, että äitimmekin näin ajattelee kun viettää joulut ym. yksinään isossa omistusasunnossaan.
Ihan mielenkiinnosta tein pikahaun rikoksen vanhenemisesta ja kyllä se vaikuttaa valitettavasti venhenneen.
"Rikoksen Vanheneminen"
- https://www.turunasianajotoimisto.fi/2020/01/17/rikoksen-vanheneminen/
No, pankit ovat kavereita silloin kun koettavat saada taloudellista hyötyä asikkaasta tavalla tai toisella, mutta muulloin ääni riskeeraa muuttua kellossa.
Vanhan sanonnan mukaan hyvä omatunto on hyvä päänalusta, jossa toisten ja vieläpä omien lastensa pettämisellä lienee hintansa henkisesti.
Raha ja sen tuomat mahdollisuudet itsessään ovat ihan hieno homma, mutta epärehellisellä rahalla ei ole avoa.
Tsemppiä sinne.
Eli rintaperillisillä, lue kuolleen lapsilla, olisi pitänyt hakea lakiosaansa kuolleen vanhempansa jälkeen jolloin heitä ei olisi voitu jättää tyhjän päälle, vaikka leski yrittäisi mitä! Lakiosaa on haettava 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta ja sen jälkeen se on myöhäistä. Ei valitettavasti voi luottaa hyväntahtoisuuteen edes oman vanhempansa suhteen!
En oikein usko että monikaan tarkoituksella hilloaa lapsilleen varsinkaan niin että itse nuukailee. Jos omalta kohdalta puhun niin on vähän tallessa siksi, että ei koskaan tiedä milloin itse tarvitsee enemmän kerralla ja kuinka vanhaksi elää. Jos sitten kuolla kupsahtaa, niin silloin jää lapsille ja hyvä niin.
On hyvä olla varalla rahaa, jos pitää laittaa hampaita, jos haluaa ajaa autolla tai ilmaantuu kiva matkakohde. Taloyhtiöön tulee remppaa tai lonkka niin kipeäksi että joutuu mennä yksityiselle leikkaukseen kun julkinen odottaisi lähes pyörätuolikuntoon (näin kävi ystävättärelle). Sama on silmien vaivoissa. Niihin ainakin menee isompia summia kerralla.
Kyllä on hyvä pitää itsellä kunnollisen elämän mahdollisuus. Ja säästämisellä sen turvan ole haalinut, en perintönä.
"Kyllä on hyvä pitää itsellä kunnollisen elämän mahdollisuus. Ja säästämisellä sen turvan ole haalinut, en perintönä."
Niin, tuo on kait melko yleinen normitilanne, eli kyse on ihan normaalista puskurista jollaisen varaamiseen ja ylläpitämiseen olisi ihmisten hyvä opetella jo ihan nuorena.
Sitten varsinainen omaisuuden, kuten velattoman asunnon ja lisätulojen kartuttaminen vuosien varrella mahdollisine sijoitusasuntoineen ym. sijoituksineen on sitten toinen tilanne ja silloin alkaa jo olla kyse ihan "aidosta" perintöomaisuudesta jolla on merkittävää vaikutusta perilliselle / -lle.
Kunnolliseen elämääni kuuluu myös hyvä, velaton asunto, väkisinkin se maksaa Hesan lähellä paljon. Eli se asunto säästöt, aidot perintöosuudet pari lasta siitä saa. En mitenkään tässä vaiheessa halua niitä husata vaan pidän varalla ihan itseäni varten.
30.12.2021 18:57
Hieman lisää aiheeseen liittyen, juridiikkaa ja eri lähestymistapoja.
"Leski ei välttämättä peri – juristi kertoo yleisistä väärinkäsityksistä, joita perintöön liittyy"
"Oletus siitä, että aviopuoliso perii menehtyneen puolison omaisuutta automaattisesti on yleinen, mutta väärä."
- https://www.is.fi/perhe/art-2000008319068.html
.
* ”Miksi säästäisin rahojani kuolemani jälkeen perintöverottajalle?” – Rahallinen tuki aikuisille lapsille puhuttaa
"Monet suomalaiset vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan taloudellisesti, käy ilmi Ilta-Sanomien kommenttipalstalta."
- https://www.is.fi/perhe/art-2000008161401.html
Toive olisi,ettei lapsesta tulisi kansanelättiä,siksi tässä säästellään.
"Toive olisi,ettei lapsesta tulisi kansanelättiä,siksi tässä säästellään."
Parasta olisi jos jälkikasvu oppisi vastuulliseksi, tavoitteelliseksi ja hyvin talouttaan hoitavaksi ja mieluusti säästäen ja sijoittaenkin.
Sitten jos lapselle jonkin verran perintöä tupsahtaa, niin se olisi bonusta ja sitä jälkikasviu osaisi arvostaakin oikeaan arvoonsa, kun itsellä olisi systemaattista ja pitkäjänteistä ponnistelua takana.
Tuskinpa vanhemmat varallisuutta hankkiessaan ajattelivat, että on sitten mitä pistää menemään.
Ainoa perintö, jonka olen ikään kuin saanut on n. 250 euron perintövero arvottomasta "omaisuudesta". Ainoat perilliseni ovat veljen lapset, joista kukaan ei tarvitse lisää omaisuutta. Pitäisikö mennä vielä vanhoilla päivillä naimisiin jonkun vanhan tutun juopon naisen kanssa, jotta sukulaisille ei jäisi mitään? En tiedä, kenelle tekisin testamentin.
Tee testamentti,jossa perintö jaetaan arvalla muutamalle sukulaiselle,näin tehden et ole puolueellinen.
Jokainen fiksu jolla rahaa,antaa eläessä rahaa jälkipolvelle tai lapsen lapsille piku hiljaa. Arkua kukaan ei voi rahalla vuorata. nistä on kerran verot maksettu. Lisäksi jos kinteiätä omaisuutta myyntiin. Nauti niistä saadut rahat,kylpylät matkat.Jos paljon rahaa vaikka hoiteli asuu.Miksi pitäisi kitkutaa? Jotta perikuntako päsee tapelee vaikka 1 lusikasta.Ennenkuin vainaja on kylmettynyt.Minulta ei todelakaan jää rahaa perinnöksi mutta ei jääVELKAAKAN! Maan päälle kukaan ei kuoltua jää.Joten en arkurahaakan säästä.Sukulaiset eivät ole velvolisia maksaa hautajaisia tai tekee perunkirjotus.Sitä varten on valti ja valtion kassa. Eläessä sosusta en saanut mitään työtä tehneenä koko ikäni.Elänyt puutessakin. Joten kuolessa otan hautaukseni sieltä.Jo rahaa jää eläkestäni kunin kuun vika päivä.Tuhlaan sen sata varmasti itseeni,
En tykkää aurinkorannoista,vaatteilla koreilusta,jatkuvasta remontoinnista, mihin minun pitäisi vanhana tuhlata.Kotona on hyvä ja halpaa elää.
"En tykkää aurinkorannoista,vaatteilla koreilusta,jatkuvasta remontoinnista, mihin minun pitäisi vanhana tuhlata.Kotona on hyvä ja halpaa elää."
Vaikeatahan se on toisten puolesta kommentoida mihin rahaa käyttää kun jokaisen mieltymykset ja terveydentilakin ovat omansa, samoin kuin uteliaisuus elämässä ja uuden kokemisen halu ..... ja vieläkin vaikeampi kun ei tiedä millaisista summista on kyse ... toimintamahdollisuudet ovat hieman erilaiset jos kyseessä olisi muutama tonni, muutama kymppitonni, muutama satatuhatta tai muutama miljoona.
Testamentti kannattaa tehdä ajoissa (sitä voi aina halutessaan muuttaa), ellei halua varallisuutensä päätyvän valtiolle.
"Entistä useamman suomalaisen omaisuus ajautuu kuoleman jälkeen valtiolle. Tämän takia testamentin merkitys korostuu, kertoo juristi."
"Vuonna 2019 valtio kirjasi kuolinpesistä ennätykselliset 44,2 miljoonaa euroa. Vuosikymmenen alkuvuosina saatettiin jäädä vielä alle 20 miljoonaan euroon."
- https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008449915.html
Tuossa linkin artikkelissa kerrottiin mm. 78-vuotiaasta poikamiehestä ilman testamenttiä ja ilman perillisiä, jolta jäi valtiolle 700 000 euroa.
Monet kasvutaustaisetkin tekijät ja tapahtumat vaikuttavat nuukuuteen ja sen kehittymiseen.
Mutta onhan se kuitenkin näin sivusta nähtynä harmi, ettei henkilö osaa nauttia ja hyödyntää varallisuuttaan, mutta ehkä oheinenkin henkilö oli kuitenkin eloonsa tyytyväinen valitsemallaan tavalla.
"Nuukalta poikamies-Jaakolta jäi liki miljoonaomaisuus – näin sille kävi"
- https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008534207.html
Artikkelissa on monia linkkejä kiinnostaviin tämän asiapiirin tapahtumiin.
Hivuttaen halvemmalla.
Perintöasiaa voi hoitaa myös pitemmällä ajalla.
Yli 30:n vuoden aikana alkuun lasten sijoituksiin verottajan sallimissa puitteissa.
Materiaalisia järjestelyjä.
Menneinä vuosina oli joissakin määrin mahdollisuus verottomiin rahastolahjoituksiin.
Asunnon veroton lahjoittaminen oli mahdollista kun toinen vanhemmista oli riittävän nuori.
Säästövakuutus on helppo mutta realisoituessaan veronalainen.
Lastenlapsille verotusrajan puitteissa määräsummat kuukausittain harkittuihin yhdistelmä- tai osakerahastoihin sijoitettaviksi. Aikajänne esim. 15 vuotta.
Nuo mahdollisuudet ovat olleet riittäviä pienituloiselle avioparille.
Jotain jää vielä jaettavaksi toisen leskeytyessä. Kuten ehkä myös lopullisessa selvityksessa.
"Säästövakuutus on helppo mutta realisoituessaan veronalainen."
Tuohon ja sen kulurakenteseen en itse ole sen paremmin perehtynyt.
- https://www.saastopankki.fi/fi-fi/asiakaspalvelu/vinkit/saastaminen-ja-sijoittaminen/7-syyta-ottaa-saastovakuutus
Mutta nythän on saatvilla Suomessakin veroton osakesäästötili (verot ainoastaan siirettäessä voittoja ulos), joskin sille siirrettävien summien katto on tällä hetkellä 50 000 e, joskin ko. tilejä saa olla vain yksi per henkilö ja vahingossakin toisesta avatusta lankeaa melko suolaiset sanktiot. Tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona mm. pienelle lapselleen tai lapsenlapselle avattessa, mutta salkunhoito vaatii jonkin verran aktiivisuutta.
"Osakesäästötili – yleiset kysymykset ja vastaukset"
- https://www.porssisaatio.fi/blog/2018/01/29/osakesaastotili-yleiset-kysymykset/
Ko. tilin plussia ja miinuksia:
- https://www.sijoittaja.fi/osakesaastotili/
Luojan kiitos en ole ikinä saanut mitään perintöjä enkä tule saamaan, eikä ole tarvinnut itsekään kerätä jälkeläiselle
Vaimoni pystyi aikanaan ostamaan UPOn pesukarhun saatuaan perintöä puolet sen ostohinnasta.
Kun omat vanhempani nyysivät, omasta hölmöydestäni johtuen, 1000mk:n opintolainani autonsa maksamisen osaksi, sain lupauksen, että "edestäsipä löydät".
Viimeinenkin lupaaja kuoli jo 40 vuotta sitten enkä vielä ole löytänyt edestäni mitä siellä sitten onkaan.
Lapsille ei tarvitse tietoisesti säästää perintöä mutta jos omasta kulutuksesta ja oman vanhuuden varmentamisesta jotain jää niin minusta on järkevämpää hoitaa järjestelyjä pitemmällä tähtäyksellä kuin jättää penskoille maksettaviksi törkeät verot.
Ei sitä oikein mitenkään voi hoitaa. Jos jää asunto, niin eihän sitä kannata kenellekään eläissään antaa jos tarkoitat että siirtäisi lastenlapsille vai miten ajattelit verot välttää. Tuskin silläkään välttää. Minä en ainakaan keksi millään tähtäimellä.
Eteläsavolaisen kaupungin sataman alkuun loma, sittemmin vuokrattu asunto siirrettiin lastemme nimiin verovapaasti vaimoni ollessa riittävän nuori.
Aikanaan merkitsimme lastemme nimiin kahta svedurahastoa jotka silloin olivat tiettyyn rajaan saakka verovapaita.
Sama koski myös suomalaisia rahastoja mutta sitten etu poistettiin.
Lastenlastemme tileille menee kuukausittain tasasumma joka kestää verovapauden puitteissa. Oikein ja turvallisesti sijoitettuna ehtii 16 vuoden aikana jotain kertymäänkin.
Unssin kultalaattoja on tallelokerossamme. Nehän ovat tunnistamattomia.
Yhdistelmärahasto sidonnainen säästövakuutus on muhimassa odottaen kuolemaani. Kertymä on verotonta mutta realisoituessa menee perintövero sääntöjen puitteissa.
Useiden vuosien tähtäyksellä ehtii tehdä jonkin verran järjestelyjä joista, suhteellisen pienistäkin, kertyy jotain verotuksen ohittavaa.
Käteistä rahaa, viihde-elektroniikkaa, matkoja, autovuokria jne.
Ei sovi sitten mulle. Pidän kultalaattani itse jos sattuisin tarvitsemaan vaikka 105 vuotiaana. Mistäs sitten otan jos oon omaisuuteni jakanut toisten nimiin.
Silloin kun omaa (fiksuja) lapsia ja / tai vielä lapsen-lapsia, niin useimmille perintöasiat ovat henkisesti melko helppoja ja ainoa haaste on koettaa luovia optiimisti veroseuraamuksien kanssa. Elää oman elämänsä haluamallaan tavalla ja sitten itse perinnön suhteen voi lähteä aikanaan rauhallisin mielin viimeiselle reissulle.
Mutta entäs kaikki ne joilla ei ole lakiosaan oikeutetuja rintaperillisä ja / tai eivät mahdollisille muille sukulaisilleen halua kopekkaakaan jättää.
Silloin tulee vastaan dilemma omaisuutensa ja sijoituksiensa omasta käytöstä vs. tilanne jossa ei päiviensä lukua edeltä tiedä (ellei itse päätä), eikä sitä missä kunnossa finaali lopulta lähestyy.
Niin, ja saattaahan sitä delata yllättäen ja odottamatta ns. ennen aikojaankin.
Samalla kun finaalin jälkeiselle ylijäämälle on haasteellista edes löytää "kunniallista /-sia" kohdetta testamenttiä ajatellen.
Kysehän ei ole omaisuuden jakamisesta vaan oman, ennakoidun tarpeen yli menevän osan järjestelystä.
Eräs ongelmakohde on Espanjan asuntomme. Se on testamentattu sikäläisessä notariaatissa lapsillemme. Korona on estänyt sen järkevän käytön. Se on ollut meillä 36 vuotta mutta ikääntymisemme myötä käyttö vähenee ilman koronaakin.
Lastemme mielenkiinnon aste poikkeaa toisistaan.
On heidän keskinäinen asiansa miten he hoitavat sen. Sijaintinsa puolesta se olisi helppo myydä mutta ei näköpiirissä olevana aikana.
En tunne espanjalaista perintövero menettelyä. Se ei sitten enää ole minun murheeni.
Ko. asunto on ainoa omistus joka on vain minun nimissäni, vahingossa.
"En tunne espanjalaista perintövero menettelyä. Se ei sitten enää ole minun murheeni."
Alla olevassa linkissä olevat linkit uutisiin eivät enää toimi, lehtien artikkelit siirretty toisaalle (?), mutta noilla hauilla löytää halutessaan viralliset infot aiheesta.
"HS: Perinnönjako muuttuu EU:ssa - testamentti voi välttää vaikeuksilta"
"EU:n uusi perintöasetus tulee voimaan elokuussa vuonna 2015, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Jatkossa jäämistö jaetaan sen maan perintölain mukaan, jossa suomalainen asuu, ellei testamentissa ole määrätty toisin."
- https://keskustelu.suomi24.fi/t/11489363/perinnonjako-muuttuu-eussa-testamentti-voi-valttaa-vaikeuksilta
Asia selvisi. Teetimme espanjalaisen testamentin asunnon oston yhteydessä 1986 emmekä sen jälkeen ole ajatelleet koko asiaa. Nythän tuokin selvisi. Täytynee ottaa vielä selville olisiko tuosta espanjalaisesta vaihtoehdosta mitä hyötyä.
Tai oikeastaan lapsemme saavat selvittää sen sen pään asioitamme hoitavan toimiston kanssa.
Tiesitkö perimysjärjestyksen? Ellei sinulla ole elossa olevia isovanhempia, vanhempia, puolisoa lapsia, sisaria, veljiä, setiä, enoja tai tätejä, varasi menevät valtiolle ilman testamenttia. Serkut tai kukaan muukaan ei peri (ilman testamenttia).