Mikä on oleellisesti muuttunut kt-vahvistimissa 15 vuodessa?

WiFI/BT tullut ja hyötyhän näistä on tosiaan siinä, että voi kännykän kautta soitella. Ihan kiva näin. Vahvistin saattaa itsenäisestikin kyetä verkkotoistoon, mutta käyttöliittymä näissä voi olla niin perseestä, ettei moiseen taisteluun kannata vaivautua. Erillistoistin tai kännykän kautta toisto voi olla mielekkäämpi ratkaisu.

Tosin wanhaankin vahvistimeen saa BT:n sovittimella lisättyä.

Leffoissa vähemmän ongelmaa. Silloinhan homman hoitaa älytelkkari, josta (monikanava)äänet vaikka optisella letkulla vahvistimeen. Tämän saa jopa toimimaan niin ,että television äänenvoimakkuuden säätö (television kakella) käskeekin vahvistinta. Kaupan päälle tulee myös automaagista laitteiden käynnistymistä yms.... mikä on kokemukseni mukaan enempi haitta, jos ja kun telkkarin päälelaitto saa aina BlueRay soittimen käynnistymään ja joskus syntyy jopa ihme luuppeja, missä telkkarin sammuttaminen saa eri vehkeet pallottelemaan päälle/pois käskyjä keskenään ja lopulta telkkari käynnistyy uudelleen...

Liitännöissä on jossain mielessä tullut takapakkia. Vanhemmissa vahvistimissa niitä oli montaa mallia ja löytyi myös pre-out, mistä on iloa aktiivikaiuttumien kanssa sekä käytettäessä vaikkapa huonekorjainta/DSP:tä. Uudemmat alkaa olla vähän sitä linjaa, että pelkkiä HDMI liittimiä peppu täynnä, kun tuon kautta kulkee kuva ja ääni samassa letkussa. Pre-outit aikalailla kadonneet pl kalleimmat mallit.

Analogista videosignaalia ei ehkä saa enää lainkaan sisään/ulos, RCA-liittimiä voi olla vain pari ja myös optiset/coax liitännät äänelle kovin vähissä. Tässä kahtaa voi tulla vaikeuksia, jos on useampi vanha laite, missä onkin digiääniähtö vaikka tuolla coaxilla.

Kanavien määrä on saattanut vähän kasvaa, voi löytyä 5.1 lisäksi myös pari ylimääräistä, mitä ehkä pystyy hyödyntämään vaikka toisen huoneen stereoaparina (tosin erillinen BT kaiutin on helpompi ja halvempi ratkaisu nykyään), yläetuefektikaiuttimina tai 7.1 järjestelmässä (4 taka/sivukanavaa) tai jossain Dolby Atmos viritelmässä. Itse meinaan 7.1 settiin siirtyä (liki 10 vuotta sitten hommattu vahvistin jo osaa tämän), koska seuraavassa kämpässä en saa takakaiuttimia sijoitettua 5.1 speksin mukaan, mutta 7.1 onnistuukin.

Iso etu on siinä, että nykyisissä laitteissa on subbarilähtö paremmin säädettävissä (jakotaajuus, tämä on muinoin tupannut olemaan kiinteä ja turhan ylös asetettu, pahimmillaan 150 Hz) ja myös kanavatasapainon ja viiveiden säätö ynnä perustason taajuuskorjaukset hoituvat automaattisesti, härvelin mukana tulevan mittamikrofonin avulla. Pahimmillaanhan nämä säädöt vaativat käyttöohjeen tavailua (koska surkea ja epälooginen käyttöliittymä), testilevyn pyörittelyä ja kohtuu paljon aikaakin. Automatiikka tekee parissa minuutissa sen, mihin käsipelillä meni tunti.

Edellinen Yamaha meni vaihtoon juuri siitä syystä, että alkoi unohtamaan kaikki asetukset (radiokanavat, kaiuttimien säädöt yms.) pari, kolme kertaa vuodessa ja noiden naputtelu kohdilleen PÄVI suunnitellun käyttöliittymän kanssa söi miestä liikaa.

Subbariliitäntöjä saattaa olla kaksikin (eli mainostetaan esim. 5.2, 7.2 tjsp) mutta tämä on kait useimmiten "tuplamono" eli samaa signaalia molemmista. Tarkoitettu ainostaan helpottamaan 2 subbarin kytkentää.