Hei
Löytyisikö ketään toista, joka kärsisi sekundaarisesta lapsettomuudesta? Tarkoitan siis sitä, että on jo biologinen lapsi, mutta lisää lapsia ei kuulu. Meillä on yksi lapsi, kohta 6 v. Lisää lapsia ei ole kuulunut ja tutkimuksissa todettiin, että lisää emme voi saadakaan. Olisi mukavaa kuulla toisten kokemuksia asiasta ja siitä miten olette siitä selvinneet. Meillä ottaa välillä lujille.
Löytyisikö ketään toista, joka kärsisi sekundaarisesta lapsettomuudesta? Tarkoitan siis sitä, että on jo biologinen lapsi, mutta lisää lapsia ei kuulu. Meillä on yksi lapsi, kohta 6 v. Lisää lapsia ei ole kuulunut ja tutkimuksissa todettiin, että lisää emme voi saadakaan. Olisi mukavaa kuulla toisten kokemuksia asiasta ja siitä miten olette siitä selvinneet. Meillä ottaa välillä lujille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me kärsimme alun perin jo primaarisesta lapsettomuudesta, eli meillä on ivf-lapsi ja sijaislapsi. Olemme aina kärsineet lapsettomuudesta.
Tiedän tunteenne.
Olemme hyväksyneet lapsettomuutemme jo kauan aikaa sitten ja keskitymme tällä hetkellä muihin asioihin jotka tuovat voimaa jaksaa.Monta kriisiä on koettu ja selvitty niistä jotenkuten.
Sijaislapsi koettelee enemmän kuin olisi voinut kuvitella, ehkä väärä ratkaisu aikanaan. Enempää omia ei saatu mekään.
Jos haluat kirjoitella:
[email protected]
oli jo muutama lapsi ja olisimme halunneet lisää. Minä sitten joskus gynellä käydessäni kyselin että miksikähän ei tule ja minut tutkittiin ja sanottiin etten enää voikkaan saada kuin koeputkihed. ja että haluanko. Emme halunneet siiihen. Kun nuorin oli kuusitoista menin leikkaukseen jolloin minulta leikattiin useampi vaiva kerralla mutta ei hyvin isoja mikään ja siitä kolmen viikon päästä olin tosi kipeä olihan minulta taas jääneet neljät menkat väliin ja nyt olivat tulossa.
Siinä sitten kotona "Synnytin kuukautiskivussani" pienen ihmisalun .
Minä olen sanonut etten sen jälkeen usko näissäkään asioissa lääkäriin vaan Luojaan .
Siis älä ihan usko siihenkään mutta yritä elää tätä päivää ja nauttia niistä ihmisistä ja riemuista mitä sinulla jo on . Minä olen varmaan käynyt paljon samoja tuntoja läpi kuin sinäkin ja monet itkut kaipuusta itkenyt.
Mutta olen myös sanonut että nyt tiedän ja ymmärrän miksi Luoja ei meille silloin antanut niitä kaipaamiamme lapsia . Hänellä oli meille varattuna jo lapset ja nyt meillä on se iso perhe.
Siis mikä ja kuka sinulle on antanut ja mitä?
Aika itsekäs tuo sinun "luojasi". Jos sen varaan olisin jättänyt, ei meillä olisi sitä yhtäkään.
uskomatonta...
sitten vaan yhtäkkiä synnyttää tietämättä olleensa raskaana?
mutta oli meidänkin lapsen bioäiti kahdeksannella kuulla, ennenkuin raskaus todettiin.
joten kai se, että on saanut lääkäreiltä kuulla ettei tule enää raskaaksi ja jos on muutenkin epäsäännölliset ja epämääräiset kuukautisvuodot ja vielä kohdun kasvu on selkärankaan päin, ei ulos pömpöttäen,niin kai tuo kaikki voi auttaa uskomaan, että kyse on ilmavaivoista, turvotuksesta tai mistä muusta hyvänsä kuin raskaudesta.
on monta vuotta tehnyt raskaustestejä turhaan ja kuten sanoit vuodot heitelleet ym. jossain vaiheessa lopettaa ja uskoo lääkäriin ja silloin voi käydä näin .
Se oli todella kipeä asia silloin mutta ei enää ja kuten sanoin ymmärrän paljon asioita nyt mutta ymmärrän myös että täällä sitä ei moni ymmärrä mutta vastaukseni olikin tarkoitettu lähinnä avaajalle ja hänkin voi sen sivuuttaa nopeasti jos haluaa.
Meillä siis on biolapsia. Olisimme kuitenkin vielä halunneet biolapsia.
Emme myöskään enää voi lapsia saada biologisesti.
Minullekin se on ollut kipeä asia. Toisaalta olen hyvin onnellinen näistä olemassa olevista lapsista.
Uskon jokaisella lapsia haluavilla naisilla olevan jonkinlainen haave, montako lasta olisi halunnut. Mikäli tämä toive ei ns. toteudu aiheuttahan se ilman muuta surua. Kun samaan aikaan syntyy maailmassa niin paljon ns. ei toivottuja lapsia ja jäävät heitteille, kuten nämä huostaanotetut lapsetkin (ainakin osa heistä pysyvästi).
Jonkin ulkopuolisin silmin meilläkin olisi "paljo" lapsia, mutta olisimme halunneet enemmän, ainakin minä.
Toisaalta ajattelen, ovatko minunkaltaiseni(oli sitten biolapsia tai ei) ja tavallani ajattelevat juuri tarkoitettukin esim. adoptio tai sijaisvanhemmiksi? Olemme joutuneet käymään ja kohtaamaan tietyt kivut, jotka ovat avanneet silmämme näkemään, kuinka arvokas yksikin lapsi ja ihmistaimi onkaan, oli hän sitten kenen tahansa synnyttämä?
Mikäli mekin olisimme saaneet ne lapset(niin monta kuin haaveilimme) ns. helposti, olisiko sydämemme avautuneet näkemään niitä "muiden" lapsia, joilla perusturvalisuus, rakkaus ja huolenpito puuttuvat?
Uskon että elämällämme on tietty suunta annettu jo ennen syntymäämme. Meillä kullakin on oma tehtävämme täällä.
on omia lapsia, mutta itse en kestä fyysisesti enempää synnytyksiä, joten biologisia lapsia ei enää tule.
On ollut yllättävän vaikeaa sopeutua tilanteeseen, että ei pysty "itse määräämään" perheensä kokoa. Eihän sitä pysty muutenkaan, sen olemme kyllä matkan varrella huomanneet, silti olen kipuillut "heikkouteni" takia. Aivan kuin joku tärkeä itsemääräämisoikeus olisi viety.
Olen kokenut myös, että omien lasten jälkeen on ollut ihanaa auttaa yhtä heikommassa tilanteessa olevaa lainalasta. Olemmekin harkinneet avata ehkä vielä yhdelle lapselle kotimme ja sydämemme, mutta vielä se ei ole ajankohtaista.
"On ollut yllättävän vaikeaa sopeutua tilanteeseen, että ei pysty "itse määräämään" perheensä kokoa. Eihän sitä pysty muutenkaan, sen olemme kyllä matkan varrella huomanneet, silti olen kipuillut "heikkouteni" takia. Aivan kuin joku tärkeä itsemääräämisoikeus olisi viety. "
Kuinka osuvasti kirjoitatkaan?
Olen miettinyt itsekin, että liekö tämä pahinta, etten voi _itse_ määrätä tai päättää lapsiluvustani, vaan luonto teki sen itse.On ollut vaikeaa itse omakohtaisesti kokea, kuinka hauraita me olemme, kuinka vähän me loppujen lopuksi kykenemmekään tiettyihin asioihin vaikuttamaan.
Ehkä tämä sopeutumisen kipeys kertoo ja kuvastaa myös tätä ajanhenkeä, asioihin halutaan ITSE vaikuttaa ja kun asiaan EI VOI enään vaikuttaa, tuntee suurta avuttomuutta ja jopa tyhjyyttä.
Juuri tämä itsemääräämisoikeus...sitä kun ei enää tämän asian tiimoilta ole. Me emme enää mitenkään voi saada biolasta. Se tietoisuus tekee joskus vieläkin todella kipeää ja on suorassa suhteessa meillä siihen, että halusimme niin kovasti _vielä edes yhden_ lapsen.
Tunnen myös itse tämän oman tilanteeni jotenkin omana heikkoutenani. Toisaalta osa minussa sanoo, ettänäin vain kävi ja ikuisena optimismina haluan ajatella, että tämäkin asia kääntyy vielä hyvin päin.
Me saimme tyttären kohta 18v.sitten,enempää ei meille Luoja lapsia suonut siis biologisia mutta lainalapsia meillä on ihania.Minulla todettiin, tyttäremme ollessa 8vuotias,PCO-syndrooma eli Suomeksi monikystiset munasarjat ja seuraksena lapsettomuus.Lääkärien mukaan meidän ei olisi pitänyt saada ainuttakaan biolasta mutta yksi saatiin,josta olemme onnelliset.Olkaa tekin onnellisia, olette saaneet kokea raskauden,synnytyksen,vauvaiän ja ennenkaikkea lapsen,olette saaneet lapsen,toiset eivät saa edes sitä ainuttakaan.