Elän päiväunelmissani 24/7, eläydyn niihin, vietän paljon aikaa yksin ihmetellen mielenliikkeitäni. Ryhmissä olen hiljainen tai vastaan kun kysytään, kahden kesken uskallan jutella. Välttelen vihantunteita ja niiden esittämistä tai eniten ehkä riitelyä. Olen huono näyttämään positiivisia tunteita, en osaa niitä näyttää muuten kuin viesteissä. Murehdin paljon: aktiivisesti ja epäaktiivisesti. Koen itseni vaillinaiseksi, yksinäiseksi tyhjäksi sivustakatsojaksi ja muiden ihmisten varjoksi. Näkymättömyys on minulle hyvä olotila, vaikka yritän näyttää normaalilta ja vastata ihmisten toiveisiin vastuunotosta. Yleensä vetäydyn hyvän sään aikaa, ennen kuin joudun kiusalliseen tilanteeseen. Liioittelen uhkakuvia asioista, jotka voivat mennä pieleen ja jätän tekemättä tärkeitä eteenpäin vieviä asioita. Lähipiirini on suppea, sillä kuka tälläisen kanssa haluaisi viettää aikaa enkä osaa ystävystyä/aloittaa keskusteluja porukoissa.
Mikä häiriö kyseessä?
Anonyymi
51049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve kuin pukki
Aina väärin ymmärretty
Kuulostaa psykoosipiirteiseltä persoonallisuudelta
Mulla on skitsotyyppi ja tunnistan itseni monessa kohden. Toisaalta rajat on häilyviä eri persoonallisuushäiriöissä. Voisi olla myös eristäytynyt persoonallisuus.
eli sama kuin psykoosipiirteinen persoonallisuus.Itse olen saanut diagnoosin koska mulla on vain kaksi pitkäiaikasta ystävää ja juttelen netissä parin muun kanssa.Lääkäri pitää tätä liian vähäisenä määränä sosiaalisena kanssakäymisenä. Minulla ei ole hoitosuhdetta eikä lääkitystä.Vaikka ei ne lääkkeet lisäis sen yhtään enempää niitä sosiaalisia suhteita.Kaikki ei ole niin halukkaita olee joukon keskipisteenä.Ikinä ei ole todellisuuden taju pettämään tai ei ole maagisia ajatuksia.Minulla ei vaan satu olemaan paljon ihmissuhteita.