sen huomaa, että miehille ulkonäkö on tärkein, vaimon vartalon rupsahdus lasten saannin jälkeen on lähes maailman loppu.
Ulkonäkökö tärkein?
Tälläkin palstalla
3516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehethän eivät joudu kokemaan lapsen saamista omassa kehossaan eivätkä osaa millään tavalla asettua naisen asemaan edes mielikuvituksessaan, eivätkä viitsi vaivautua putkiaivoillaan, siis eivät edes kykene siihen. Kyllä huomaa silloin, ettei se parisuhde heille ollutkaan tärkein, eikä se lapsi, vaan omat kuvitelmat ihannevaimosta ja siitä miltä hänen tulisi näyttää. Törkeetä käytöstä mieheltä ja mielestäni sen arvoinen asia, että miehen voisi potkaista pellolle katselemaan niitä ihannevartaloita jostain muualta, niiltä naisilta, jotka eivtä ole vielä olleet raskaana ja synnyttäneet miehelle sitä niin pirun tärkeää suvunjatkajaa. Vaikka ei kai sekään ole enää nykypäivänä miehelle tärkeä asia, vaan se mallivartaloinen mannekiini, mikä pitäisi siitä rinnalta löytyä raskaudesta ja lapsensaannista riippumatta. Se on sitä aivojen köyhyyttä ja pinnallista ajattelua. Sellaista miestä en itselleni haluaisi. Olen synnyttänyt ja keski-ikäinen ja vieläkin kelpaan. Muunlaista miestä en todellakaan huolisi. Jos kuulisin v-mäisiä kommentteja ulkonäöstäni tai muusta potkisin äijän pellolle, minne hän kuuluisikin siinä tapauksessa. Metsästäköön onnensa muualta, tuskinpä löytäisi, vaikka niin luulisi.
Minä osasin ihan hyvin asettua naisen asemaan mielikuvissani kun oma puolisoni odotti lastamme. Kaikkein kamalinta minulle oli se, että vaikka kuinka olisi halunnut olla mukana raskaudessa, niin mielikuvien tasolle sitä oli jäätävä. Ainoa konkreettinen asia oli seurata puolison pyörenevää vatsaa ja lopulta tunnustella potkuja vatsan läpi.
Neuvolantädillämme oli nurja asenne minua kohtaan, mutta jokaisella käynnillä olin silti mukana vaikka se merkitsikin vain puolison tuolin takana seisomista ja puolison ja tädin keskustelun kuuntelua. Puolisolle kuitenkin merkkasi paljon että olin kuulemassa dopplerin laitteen rätinän.
Raskaudesta jäi eukolleni noin 10kg ylimääräistä ja vatsaan melkoiset vekit, alapää tuntui ihan oikeasti alkuun löysähköltä, mutta joko se tiukentunut tai sitten minä tottunut... joka tapauksessa kyseinen asia oli odotettavissa ja molempien mielestä naurettavan pieni hinta omasta lapsesta. Seksielämämme on ainakin minun mielestäni nykyisin kiitettävällä tasolla.
Minä rakastan puolisoani todella paljon. Ja näitä palstoja lukiessa tiedän olevani poikkeuksellisen onnekas kun olen onnistunut hurmaamaan niin älykkään ja sosiaalisen ihmisen. Naisen jolla on sitä oikeata maalaisjärkeä.
sä vielä sanot, mutta ootappa puolen vuoden päästä on jo toinen ääni kellossa.
ps. kutsutko vaimoasi nimellä-meirän äiree, vai käytätkö meidän mamma, vai peräti etunimeä kun puhut poikakavereillesi vaimostasi ja lapsesi äidistä?