Ilman vastauksia....

Ja itsekö sanoisit tytölle suoraan että ei kiitos, en pidä sinusta? Täytyypä olla muutenkin kasvanut pumpulissa, jos luettelee tuollaisen jutun pahuudeksi...ehkä poika tosiaan on vain niin ujo ja hämmentynyt, että ei osaa sanoa tytölle mitään.

Se, että poika ei vastaa mitään, ei tosiaankaan tarkoita, että hän ei pitäisi alkuperäisen viestin kirjoittajasta. Nimim. kokemusta on, poika ei ehkä ole varma tunteistaan, eikä osaa sanoa juuta eikä jaata.

... kirjoitti:

Ja itsekö sanoisit tytölle suoraan että ei kiitos, en pidä sinusta? Täytyypä olla muutenkin kasvanut pumpulissa, jos luettelee tuollaisen jutun pahuudeksi...ehkä poika tosiaan on vain niin ujo ja hämmentynyt, että ei osaa sanoa tytölle mitään.

Se, että poika ei vastaa mitään, ei tosiaankaan tarkoita, että hän ei pitäisi alkuperäisen viestin kirjoittajasta. Nimim. kokemusta on, poika ei ehkä ole varma tunteistaan, eikä osaa sanoa juuta eikä jaata.

Niin mutta onko sinusta muka kiva jäädä odottamaan viestiä eikä sitä tulekkaan?
Musta ainakin oisi reilua vastata, jos on mahollista vastata tietenkin, sillä mun mielestä vastaamatta jättäminen antaa vaikutelman ettei tosiaan kiinnosta ja voi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja väärinkäsityksiä.
On se musta kumma ettei ees tekstaria ole rohkeutta kirjoittaa, asiat voi sitä paitsi ilmaista hienotunteisemminkin, kerran se vain kirpaisee, mutta jos et vastaa jää ainiaaksi miettimään.
Ja täällä puhuu sellainen tyttä jolle itse jäänyt vaivaamaan tekstari johon ei vastausta ole kuulunut eilisen odotteluísta huolimatta...

Elikkä neuvoksi kaikkille: Ei voi olla liian myöhäistä vastata, jossette vastanneet eilen, vastatkaa tänään, edes jotain, se olisi reilua.

miä vain.. kirjoitti:

Niin mutta onko sinusta muka kiva jäädä odottamaan viestiä eikä sitä tulekkaan?
Musta ainakin oisi reilua vastata, jos on mahollista vastata tietenkin, sillä mun mielestä vastaamatta jättäminen antaa vaikutelman ettei tosiaan kiinnosta ja voi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja väärinkäsityksiä.
On se musta kumma ettei ees tekstaria ole rohkeutta kirjoittaa, asiat voi sitä paitsi ilmaista hienotunteisemminkin, kerran se vain kirpaisee, mutta jos et vastaa jää ainiaaksi miettimään.
Ja täällä puhuu sellainen tyttä jolle itse jäänyt vaivaamaan tekstari johon ei vastausta ole kuulunut eilisen odotteluísta huolimatta...

Elikkä neuvoksi kaikkille: Ei voi olla liian myöhäistä vastata, jossette vastanneet eilen, vastatkaa tänään, edes jotain, se olisi reilua.

...ja onhan se kurjaa, jos vastausta ei kuulu, mutta on se nyt kumma, että leimautuu pahaksi ihmiseksi, kun ei ole kanttia vastata tekstariin. Toisaalta, lähettipä alkuperäisen viestinkin kirjoittaja pelkän tekstiviestin, jossa kertoi tunteistaan, ja onko se sitten sitä rohkeutta? Jos koulussa pojan kaverit piirittävät kokoajan, niin olisipa soittammallakin saanut tunteensa sanottua, ja luultavimmin poika olisi vielä vastannutkin.

... kirjoitti:

...ja onhan se kurjaa, jos vastausta ei kuulu, mutta on se nyt kumma, että leimautuu pahaksi ihmiseksi, kun ei ole kanttia vastata tekstariin. Toisaalta, lähettipä alkuperäisen viestinkin kirjoittaja pelkän tekstiviestin, jossa kertoi tunteistaan, ja onko se sitten sitä rohkeutta? Jos koulussa pojan kaverit piirittävät kokoajan, niin olisipa soittammallakin saanut tunteensa sanottua, ja luultavimmin poika olisi vielä vastannutkin.

Niin, no enpäs mä pahaksi leimannutakaan, mutta ei se nyt niin kivaa ole kun saa tyhjää odottaa..
Vaikka olen mäkin vastaamatta jättäny tottakait joskus, mutta joo..
Vaikka noh tietenkin jossei varsinaisesti mitään ole kysynyt niin ei vastaustakaan välttämättä tule, mutta kyllä minä ainakin yleensä silti vastailen..
Tietysti niin kuin sanoit ei voi itsekkään olla varma tunteistaan, eikä osaa vastata, mutta silloin siitäkin voi kehittyä väärinkäsityksiä, ehkä olisi parempi hoitaa asiat muuten kuin tekstarilla, vaikka siihen harvalla rohkeus riittää.. (esim minulla :D)
niih, ei se tekstarikaan kovin rohkeata ole, mutta jollekkin senkin lähettäminen voi olla vaikeaa, varsinkin kun paljastaa tunteensa, ja soittamista moni jännittää tosi paljon ja se on hankalaa, jolloin sitten käytetään tekstaria...
Mutta onko torjuminen muka pahempi kuin epätietoisuus? musta ois kivempi tulla torjutuksi kun tehdä itse omat päätelmänsä, jotka eivät aina oikein vastaa totuutta :/

Se jätkä on niin ujo, ja sillä on aina melkonen kaveriporukka ympärillä... Ja kun en ole puhunu tälle tyypille kertaakaan...(on tehny kyllä mieli, mut on aina alkanu tuntua, et se vain naurais mulle) ja kun en ole mikään missin mallinen nii sekin lisää paineita mennä puhumaan sille... #huokaus# et mitä tehdä?