Uusi mökkinaapuri (osa 1)

Kun naapuri laittoi keväällä kesämökkinsä myyntiin, minä huolestuin. Mukavan naapurin tilalle olisi tulossa ties millaisia eläjiä ja koko mökkeily voi mennä pilalle huonon naapurin takia. Mökkini on kauniilla paikalla Keski-Suomessa rauhallisen järven rannalla. Naapurimökki on näköetäisyydellä niemen kärjessä oman tonttini vasemmalla puolella. Muita mökkejä lähietäisyydellä ei ole. Naapurin kanssa olemme viettäneet monia hauskoja kesäpäiviä ja -iltoja yhdessä; saunoen, grillaten ja joskus juopotellenkin.
Yritin tarkkailla naapurin mökillä kävijöitä aina kun tiesin siellä olevan katsojia. Monenlaista porukkaa siellä kävi ja jotkut saivat jo ensisilmäyksellä tukkani pystyyn. Aina kun näin naapuriani, kyselin myynnin edistymisestä, mutta yhtään varteen otettavaa ostajaehdokasta ei ollut vielä ilmaantunut, paikasta kiinnostuneita kylläkin paljon. Sitten eräänä viikonloppuna naapurini tuli kertomaan, että hän on myynyt mökin lapsettomalle pariskunnalle. Mies suunnilleen ikäisemme, eli noin viisikymppinen ja vaimo vähän nuorempi. Olivat kuulemma mukavan tuntuisia ihmisiä.

Juhannuksen jälkeen naapuri tyhjensi mökkinsä. Saunoimme vielä hyvästiksi ja niin hän lähti. Kaksikymmentä vuotta mökkinaapuruutta päättyi siihen. Jännittyneenä odotin, milloin uudet naapurit saapuisivat mökille. Pariin viikkoon ei tapahtunut mitään, mutta sitten eräänä iltapäivänä naapurin pihaan ajoi auto. Hävettää kertoa, mutta hain kiikarin ja verhojen välistä kiikaroin niemen kärkeä. Pihalla käveli nainen ja mökin eteen ajetusta autosta mies kantoi laukkuja mökin verannalle. Nainen meni rantaan, levitti kätensä ja hypähteli rantakiville. Auton tyhjennettyään mieskin meni rantaan naisen luo, kaappasi hänet syliinsä ja moiskautti pusun vaimonsa suulle. Nuo onnelliset uuden mökin omistajat.

Seuraavana päivänä pariskunta käveli mökilleni. Istuin portailla päiväkahvilla, kun he ilmestyivät mökin takaa pihalleni.
- Huomenta naapuri, mies huikkasi minut nähtyään.
- Huomenta, vastasin ja nousin kättelemään pariskuntaa.
Esittelimme toisemme ja perustietojen vaihtamisen jälkeen esittelin heille minun kesäparatiisini. Mies sanoi nimekseen Juhani ja vaimo esittäytyi Tiinaksi. Hän olikin vähän enempi kuin hieman miestään nuorempi. Arvelin, että hän olisi korkeintaan 35 vuotias. Pieni ja sirorakenteinen, kasvoiltaan sievä nainen. Juhani taas oli minua hieman pitempi, eli noin 180 cm ja hieman tukeva. Pyöreiden kasvojen ilmeessä oli jotakin vastenmielistä. Ensi näkemältä arvelin, että meille ei syntyisi hyvää ja tuttavallista mökkinaapuruutta.
Kun pakollinen naapuritervehdys oli suoritettu, en heitä kovin usein tavannut. He pysyivät omissa oloissaan ja minä omissani. Tiina oli kuitenkin sen verran viehättävä naisihminen, että huomasin tuon tuostakin seuraavani katseellani hänen touhujaan pihalla tai rannassa, mihin mökiltäni oli melko esteetön näkyvyys. Muutaman kerran hän tulikin juttusilleni, kun satuimme pihamaalle samaan aikaan. Iloinen ja kiva naisihminen.

Kesä meni leppoisasti ilman mitään ikävyyksiä. Hyvä mökkinaapuri oli vaihtunut itsekseen viihtyvään pariskuntaan, joista ei mainittavaa harmia ollut. Pari kertaa he olivat kutsuneet ystäviään kylään ja silloin jonkin verran syntyi meteliä, mutta se on ymmärrettävää. Tiinan kanssa tutustuin paremmin. Meillä jutut kävivät hyvin samaan suuntaan ja viihdyin hyvin hänen seurassaan. Juhani taas harvemmin ajautui juttusille ja jututkin jäivät yleensä aika lyhyeen. En oikein saanut kiinni hänen ajatuksen juoksusta, eikä meillä ollut paljoa puhuttavaa. Kaipasin entisen naapurin kanssa käytyjä pitkiä keskusteluja järven rannalla ilta-auringossa, tai saunan lauteilla. Joskus istuimme tuntikausia veneessä onkimassa. Mökillä olosta oli tullut nyt tylsempää. Ennen, jos aika kävi pitkäksi, menin moikkaamaan naapuria ja aina keksimme jotakin mukavaa ajankulua.
Sitten yhtenä syysviikonloppuna asiat muuttuivat yllättävään suuntaan.

jatkuu...