Seurapuheissa usein mainitaan lapsuudenusko. Mielikuvani on, että se edustaa jotain jalompaa ja pysyvämpää. Mutta jos olisin syntynyt jehovantodistajaperheeseen, olisin aika varmasti jehovantodistaja. Helluntailaisperheeseen, helluntailainen, jne.
Siispä voisi ajatella, että tavallisesti "lapsuudenusko" onkin suvun kulttuuriperintöä. Ei niinkään omakohtaista heräämistä. Tämä ei tietenkään voi olla poissulkeva päätelmä, mutta keskimääräinen ainakin.
Tästä voi sitten tehdä kysymyksen, että kuinka kutsuva kukin opetus oikeasti on?
Siispä voisi ajatella, että tavallisesti "lapsuudenusko" onkin suvun kulttuuriperintöä. Ei niinkään omakohtaista heräämistä. Tämä ei tietenkään voi olla poissulkeva päätelmä, mutta keskimääräinen ainakin.
Tästä voi sitten tehdä kysymyksen, että kuinka kutsuva kukin opetus oikeasti on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika lapsellinen tai lapsen tasoisella käsityskyvyllä varustettu täytyy olla jos uskoo saarnamiehiin, jumaliin, taivaaseen jne. Apinan koijaamista koko touhu.
Ei vanhoillislestadiolaisuus ole enää herättskristillisyyttä, siinä suhteessa olet oikeassa. Liike ovista on ulospäin. Kaikki, jotka vähänkin saavat elämässään jotakin aikaan, lähtevät. Tähän asti ainoastaan yritysmaailmassa ja tieteessä menestyneet ovat saattaneet jäädä.
Ainahan on puhuttu lapsen uskosta. Uskotaan vähän tai enemmän teatraalisesti. Vl:ssa on tunnepaatteja