Taas yksi viikonloppu muiden joukossa samaa paskaa. Olen 25-vuotias raitis nainen, mieheni on 26-vuotias vähemmän raitis (viikonloppujuoppo).
Mieheni on arkipäivät ihana ja huomaavainen, mutta kun viikonloppu koittaa, alkaa toinen ääni kellossa. Viinahammasta alkaa pakottaa heti töiden jälkeen perjantai-iltana. Mihinkään kylään ei voida lähteä, jos miehen on tarkoitus olla viikonloppu selvinpäin (ei "osaa" kieltäytyä viinasta). Vastoin sopimuksia mies juo.
Ilta päättyy lähes aina minun haukkumiseeni ja mieleni pahoittamiseen tekaistuilla syytöksillä. Jos erehdyn vastaan sanomaan on lopputuloksena vielä pahempi mieli ja joskus mustelmat sekä kuhmut. Seuraavana päivänä pyydellään anteeksi ja luvataan muuttua. Muutosta ei vain ole näkynyt näiden viiden vuoden aikana.
Joka viikonloppu joudun juoppokuskiksi, ihan kuin en mielelläni itsekin joskus rentoutuisi mieheni "kaitsemisen" ja loukkauksien kuuntelun sijaan. Ja joka viikonloppu päättyy itkuun.
Osaatteko te kertoa, mistä johtuu tuo mieheni tahallinen riidan haastaminen ja syytösten keksiminen omasta päästä? Yrittääkö vierittää juomistaan minun syykseni? Olettekos te pystyneet oikeasti muuttumaan niin, että olette kunnollisia aviomiehia ja -naisia viikonloppuisin ja juhlapäivinäkin vai onko ainut vaihtoehto erota...?
Lapsia meillä ei vielä ole, mutta haluaisimme niitä kumpikin... Mietityttää, voiko mies muuttua ollenkaan, en halua lapsilleni elämää alkoholistin lapsena...
Hieman sekavaa ehkä tämä selostukseni, mutta mitä voi odottaa, kun mies on taas tyytyväisenä vatsa täynnä sammunut sohvalle huoriteltuaan minua tekaistuilla syytöksillään...?
Ottakaa kantaa, jookos?
Mieheni on arkipäivät ihana ja huomaavainen, mutta kun viikonloppu koittaa, alkaa toinen ääni kellossa. Viinahammasta alkaa pakottaa heti töiden jälkeen perjantai-iltana. Mihinkään kylään ei voida lähteä, jos miehen on tarkoitus olla viikonloppu selvinpäin (ei "osaa" kieltäytyä viinasta). Vastoin sopimuksia mies juo.
Ilta päättyy lähes aina minun haukkumiseeni ja mieleni pahoittamiseen tekaistuilla syytöksillä. Jos erehdyn vastaan sanomaan on lopputuloksena vielä pahempi mieli ja joskus mustelmat sekä kuhmut. Seuraavana päivänä pyydellään anteeksi ja luvataan muuttua. Muutosta ei vain ole näkynyt näiden viiden vuoden aikana.
Joka viikonloppu joudun juoppokuskiksi, ihan kuin en mielelläni itsekin joskus rentoutuisi mieheni "kaitsemisen" ja loukkauksien kuuntelun sijaan. Ja joka viikonloppu päättyy itkuun.
Osaatteko te kertoa, mistä johtuu tuo mieheni tahallinen riidan haastaminen ja syytösten keksiminen omasta päästä? Yrittääkö vierittää juomistaan minun syykseni? Olettekos te pystyneet oikeasti muuttumaan niin, että olette kunnollisia aviomiehia ja -naisia viikonloppuisin ja juhlapäivinäkin vai onko ainut vaihtoehto erota...?
Lapsia meillä ei vielä ole, mutta haluaisimme niitä kumpikin... Mietityttää, voiko mies muuttua ollenkaan, en halua lapsilleni elämää alkoholistin lapsena...
Hieman sekavaa ehkä tämä selostukseni, mutta mitä voi odottaa, kun mies on taas tyytyväisenä vatsa täynnä sammunut sohvalle huoriteltuaan minua tekaistuilla syytöksillään...?
Ottakaa kantaa, jookos?
Vastaukset 22
Vanhimmat
se sika välittömästi, niitä parempia löytyy vieläkin, älä missään nimessä tehkö lapsi tommoseen elämään, JUOPPO AINA JUOPPO!
Minulla on jatkunut vuosikymmeniä sama meininki joskin nyt ei riitä viikonloppu vaan otetaan viikon putkia ja huoritellaan ja pahoinpidellään henkisesti että lyömällä. Lapset tosin on maailmalla, mutta olemme henkisesti tosi lopussa tuon juopon suhteen. Älä missään nimessä tee ainakaan lapsia.
Mikä pitää sinua epätyydyttävässä suhteessa? Mieti tarkkaan! Rakkaus? Buhahahahaaaaa.
Mutta totta on, ettei sitä saa jäädä oman terveytensä uhalla odottelemaan. Tuolla miehellä on niin monta vinkuraa vielä edessä päin juopon elämää, että huhhuh.
Juoppo tarvitsee syyn juoda johonkin mielentilaan. Hän saattaa pari päivää ennen viikonloppua nikotella ja vähän haastaa riitaakin, että riidan synnyttyä hän voi "hyvällä omallatunnola" ryypätä, kun otti niin hermoille se riitely ja kännin jälkeen laskuhumalassa voi suht sujuvasti laittaa vastuun sinun harteillesi: kato nyt, mitä taas sait aikaan.
Minä olen itse joksus kokeillut tuota ja se tulee kyllä melkeinpä tiedostamatta.
Jos mustelmia ja kuhmuja on tullut, niin kuuntele minua nyt hyvin tarkkaan.Ensimmäinen väkivallanteko toistuu AINA 1000 %: varmuudella, ja kun lyönnin kynnys on ylitetty, seuraava lyönti irtoaa aina helpommin. Näin se käy aina ja pian sinun itsetunnostasi ei ole jäljellä pikkulusikallisen vertaa ja joudut rakentamaan itsesi kokoon pala palalta. Tässä puhuu kokemus.
Muista vielä sekin, että rakkaudessa merkitsevät teot sanoja enemmän. Kuka tahansa voi puhua mitä tahansa, voi pyytää anteeksi ja luvata sinulle vaikka sisuskalunsa. Onko hän pitänyt yhtään lupaustaan? Ei varmaankaan.
Sinä nyt olet viisi vuotta seurannut tapahtumia ja olet ollut joko uskomattoman pitkämielinen tai miehesi on vienyt sinulta jo järkevän ajattelun kyvyn ja toimintakyvyn pistää kantapäät vastakkain.
Minulle merkitsee ne mustelmat ja kolhut niin paljon että mieleni tekisi käskeä sinut lähtemään tai potkaisemaan tuo mies mahdollisimman pitkälle.
Oletko siis sitä mieltä, ettei mieheni voi enää muuttua ja vähentää, ellei kokonaan lopettaa alkoholin käyttöään?
Olenhan tässä jo viisi vuotta kuunnellut lupauksia paremmasta ja juomattomia jaksojakin on silloin tällöin ollut, nykyään vain harvemmin.
Oma isäni on alkoholisti kuten miehenikin isä on. Molemmat olemme saaneet kärsiä isiemme juomisesta, mieheni on jopa joutunut lapsena katselemaan äitinsä toistuvaa pahoinpitelyä. Ihmetyttää, miten mieheni voi olla niin idiootti, että kulkee isänsä jalkojen jäljissä ja tekee samat virheet kuin isänsä...
Ensimmäinen lyönti (kuristaminen, pään hakkaaminen lattiaan ja viskely) tapahtui hieman ennen joulua '02. Sen jälkeenkin, mutta melko harvoin, mieheni on käynyt minuun kiinni viinapäissään (ei koskaan kaljoissaan).
Minulla on hyvä itsetunto mitä tulee elämääni kodin ulkopuolella. Olen huomannut itsessäni ärsyttävän piirteen mielistellä miestäni pitääkseni hänet hyvällä tuulella jopa hänen ollessaan selvinkinpäin. Hänen ollessaan humalassa en voi muuta kuin yrittää olla hermostumatta häntä kuskatessani häntä baarista toiseen yökaudet. Itse olen lopettanut alkoholin käytön kokonaan, sillä saan nähdä alkoholin vaikutukset liian usein mieheni taholta.
Tilanteeni on paha sen takia, että kaikesta huolimatta rakastan häntä, selväpäisenä...
Olisiko kellään antaa toivoa siitä, että viikonloppualkoholistikin voisi vielä muuttua ja tehdä parannuksen...?
Jos hän itse haluaa muutosta elämäänsä ja jos hän itse hakeutuu hoitoon.
Kyllä sinä voit hänelle puhua, mutta juopon - viikonloppujuoponkin - raitistuminen lähtee aina hänestä itsestään.
Uhkailut ja pakottamiset ja rukoilut eivät kanna kovin pitkään ajallisesti.
Sisäistämisestä on kysymys, siitä, että ukko itse älyää, että ehei, ei tämä peli vetele ja huomaa myös sen, ettei alkoholi sovi hänelle. Vai sopiiko se hänelle sinun mielestäsi, jos turpaan tulee?Hänen tulee tajuta se, että alkoholi ei sovi hänelle, koska se aiheuttaa hänelle agressioita.
Ne lupaukset eivät auta: Se on puhetta. Teko on se, että hän menee A-klinikalle tai AA:han tai hankkii Antabukset. Silloin on toivoa.
Jos sinä mielistelet miestäsi vältelleksäsi yhteenottoja, niin sitä voidaan kutsua sanalla prostituutio.
Valitettavasti ei miehesi muuta juomatottumuksiaan sinun toivomuksestasi jos juominen on jatkunut noin runsaana ja toistuvana jo viisi vuotta. Ei vaikka kuinka pyytäisit ja puhuisit järkeä. Ellei halu lopettaa lähde hänen itsensä "valaistumisesta" on turha toivoa parempia aikoja, valitettavasti. Hänen juomisensa vaikuttaa siltä lajilta että vähentämisen opettelu ei tule kyseeseen vaan juominen täytyisi lopettaa kokonaan. Se on kova päätös monelle ja siksi juuri se ei yleensä onnistu.
Se että hän on nähnyt ja kokenut isänsä alkoholismin ei auta häntä yhtään elämään paremmin. Alkoholismi kun aika usein on periytyvä ominaisuus ja vain tosi vahvat pystyvät sen geenin pitämään aisoissa.
Sinuna en jäisi katsomaan enää kauempaa tuleeko yhteiselosta mitään vaan lopettaisin tuhoon tuomitun suhteen. Ratkaisu on kipeä mutta vain hetken. Jos jäät suhteeseen voit 10-20 vuoden päästä todeta katkerana olleesi hölmö kun et ottanut vihjeistä opiksesi kun sinulle kerrottiin millaista elämäsi tulee olemaan. Lapsia en missään nimessä sinuna edes harkitsisi.
Itselläni on tuurijuoppo mies jonka kanssa olen elänyt kolmisenkymmentä vuotta! On opeteltu juomaan sivistyneesti vähentämään, olemaan juomatta kokonaan. Tehty lupauksia ja oltu liki kuolemaa lukemattomia kertoja. Väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut siksi ehkä olen ollut hullu enkä ole lähtenyt ajoissa. Nyt taas vapunjuhlinta lopetetaan kertaalleen antabuslääkitykseen kun sammuis saunaan sitä lämmittäessään.
Ole sinä viisaampi ja ala elää itsellesi!
Nimimerkkisikin kysyy: Ainako tätä? Vastaus on: Aina!
Miehesi voi EHKÄ muuttua ainoastaan, jos lopettaa kokonaan viinan käytön.
Miksi tuo ehkä? Valaisenpa:
Nimittäin tuo: "Hän on ihan kiva viikolla selvinpäin" tarkoittaa vain, että hän "petaa" sitä tulevaa viikonlopun juopottelua olemalla "kiltisti" että ei vain mikään mene pieleen ja vie sitä viikonloppuna odottavaa "palkintoa". Nyt JOS hän lopettaa kokonaan juomisen hänellä ei ole enää mitään mitä valmistella ja odottaa. Ja se kun sitten pännii-koko ajan! Ja silloin sitä ei ollakaan niin rakastettavaa ihmistä...enää viikollakaan.
Kuulostaako toivottomalta? Toipuminen kestää nimittäin 3-5 vuotta. Sen jälkeen vasta alkaa oppia nauttimaan muustakin, kuin viinasta.
Mutta kaikki tämä on edessä vasta sitten, kun hän on lopettanut!
Siteeraan lopuksi naisystävääni (kun hän on katsonut ensin kymmenen vuotta juomistani ja sen jälkeen kaksi vuotta juomattomuuttani): "Ennen olit juoppo kusipää. Nyt olet raitis kusipää".
Totta se on. Kaverisi hakee vain ja ainoastaan lupaa syyttämällä tai haastamalla riitaa kanssasi siihen että pääsee hyvällä omallatunnolla aukaisemaan viinapullon tai sitten lähtemään kapakkaan. Haukkuminen ja lyöminen loppuillasta johtuu hänestä itsetään joko hänellä on huono omatunto tai sitten niinkuin minä enimäkseen huomasin viinat loppu ja pitäis saada lisää,päästä ravintolaan. Luulisin että hän uskaltaa olla oma itsensä vain alkoholin vaikutuksen alaisena silloin kaverisi uskaltaa sanoa sinulle mitä todella sinusta ajattelee. Viikolla kun hän on selvinpäin jos päästäis hänen päänsä sisälle hän ajattelee vain tulevaa viikonloppua ja pitää sinua vain ja ainoastaan sen takia ettei tarvitse olla yksin arkipäiviä kun kaikki "kaverit" ovat töissä eivätkä kapakassa kun viikonloppu tulee olet ylimääräinen ja hän haluaa olla vapaa tekemään mitä hän todella haluaa tehdä "olla poikamies tai ryypätä kaverien kanssa". Olen saman kokenut n 5 vuotta tosin ilman väkivaltaa koska olen miespuolinen. Kun alkoholi meni lapsen edelle erosin. Olen tällä hetkellä lapseni huoltaja ja äiti on viikonloppuäiti kun sattuu oman poikansa muistamaan ehkä 2 kertaa puolessa vuodessa. Uuden niinsanotun kaverin kanssa kuulemma sama meininki. Hänelle se on elämäntapa eikä hän todellakaan halua sitä muuttaa. Että silleen.
Se on kuules OMA VIKA. Kenenkään, toistan, KENENKÄÄN naisen ei tarvitse sietää tuollaista. Tässä nämä kiltit aviovaimot tekevät aina virheen. Kyysäävät juovaa miestä vuodesta toiseen, vuodesta toiseen, aina vaan. Lupauksia raitistua aina, aina, aina vaan, vuodesta toiseen. Kyllä te naiset olette TYHMIÄ!! Tyhmiä isolla Teellä!
Herätkää ja pankaa tommoset pihalle, PYSYVÄSTI!
Teillä naisillakin on oikeus elämään!!
Monet naiset uskovat että se juoppo mies joskus VÄHENTÄISI alkoholinkäyttöään. Toiveajattelua. Olemme sen saaneet poikkeuksetta nähdä että lupaus, lupaus vähentää juomista on vain lupaus. Se ei koskaan toteudu. Uskotko Sinä oman juovan miehesi olevan poikkeus? E-hei, taipumus on vain lisääntymään päin. Alkuun saattavat riittää ne viikonloput juopotteluun. Myöhemmin huomaat että viikollakin aletaan olla kännissä, ja luvataan taas vähentää. Luvataan ja luvataan, lupaamasta päästyäänkin luvataan. Ja Sinä uskot. Vuodesta toiseen?...................
Juopon "kytkimessä" on vain kaksi asentoa; ON ja OFF! Useimmiten asento on ON, loppuun asti. Väliasentoja EI OLE! Joskus joku saattaa viisausta ja kääntää kytkimen OFF-asentoon ja raitistua. Senkin asennon päälläpysyminen on työn ja tuskan takana, olen kokenut sen.
Minä itse, paatunut vanha juoppo tein samalla tavalla kuin miehesi, lupailin, lupailin ja lupailin. Kaksi, siis KAKSI parisuhdetta join hajalle ennenkuin uskoin. Lähdin raittiuden tielle. Monen tuskaisen ajan jälkeen lopultakin onnistuin, helppoa se ei ollut. Olen jo vuosia ollut absoluuttisen raitis ja nykyisin onnellisesti naimisissa.
Siis toistan; Siinä kytkimessä on ON ja OFF, välimuotoja ei ole.
Muista tämä.
Onnea raittiuteesi! Joka sana totta, noin se juuri menee!
Samaa mieltä..muutapa
tähän ei oikeastaan voi
lisätäkkään koska niin
moni on tuonut
jo totuuden julki..
kohtuukäyttäjää hänestä ei tule..valitettavasti.
Kuinka niin toiveajattelua? Itsehän olet onnistunut raitistumaan!
Toiveajattelua! Aivan niin. Lukisit nim. hä. tarinani loppuun asti, ehkä asia aukeaa Sinullekkin...? Vai kuulutko Sinäkin niihin alkoholin suurkuluttajiin jotka luulevat voivansa vähentää juomistaan...?
Aivan, olen raitistunut. En pystynyt VÄHENTÄMÄÄN...
Lopetin kokonaan.
Ikävä kyllä et voi muuttaa miestäsi, joten kannattaa todella harkita jatkaako yhdessä.Itselläni on ollut aivan vastaava kokemus, saatiin kaksi lastakin, kun ajattelin ,että mies siitä rauhoittuu ja hän itsekin sitä vakuutteli! Se ei todellakaan auta! Ajattele omaa elämääsi, meillä on vain yksi elämä, älä anna toisen ihmisen viinan käytön pilata sitä!
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Se on kysymys joka on puhuttanut ihmisiä jo pitkään.
Alkoholismin taustalta löytyy aina jokin psyykkinen häiriö, yleensä narsistinen persoonallisuushäiriö.
Henkilö on kyvytön ottamaan huomioon lähimmäistensä tunteita. Hän vain ajattelee itsekkäästi omaa napaansa.
Peruslähtökohta ihmisen parantumisprosessille alkoholismista on oman sisäisen itsekkyyden kääntäminen ulospäin muiden auttamistyöksi.
Tavallaan alkoholisti on kuin pieni lapsi, jonka henkinen kehitys on pysähtynyt tietylle tasolle.
Tuon henkisen kasvuprosessin jatkaminen on tie alkoholismista parantumiseen.
Mutta tämä on vain yksi teoria.
Jokos olet tehnyt ratkaisusi miehesi suhteen?
En ole tehnyt, kai toivon vieläkin mieheni ymmärtävän lopettaa ajoissa... Minkäs teet, kun on niin kiinni.
Nyt et ole enää tietämätön. Nosta kissa pöydälle ja pane miehesi koville...tai... mitäs se uhkailu auttaa. Raitistuu ehkä muutamaksi viikoksi kunnes kännäilee taas ja entistä enemmän, kas kokemusta on...
Voimia ja kestämistä
...paljon sain tietoa ja kiitos kaikille siitä. Loppupeleissä tieto kuitenkin oli minulle vanhaa - sain vain vahvistusta omille käsityksilleni.
Täytyy keksiä jokin keino saada mies tajuamaan, mitä voi juomisellaan menettää: minut ja suunnittelemamme lapset, omakotitalomme, koiramme, ja pahimmillaan työnsä, jolloin suunta olisi aina vain alaspäin.
Olen saanut miestä aika lailla parantamaan tapojaan: tutustuessamme hänellä oli paljon velkoja ulosotossa ja omaisuutena vain yksi kassillinen risoja vaatteita sekä auton rähjä. Työ hänellä oli, mutta kaikki rahat menivät viinaan. Laitoin mieheni asiat kuntoon vajaassa kahdessa vuodessa ja sain hänet vähentämään juomistaan roimasti.
Nyt kuitenkin juominen on taas yltynyt ja kirkkaita otettuaan hän käyttäytyy todella inhottavasti minua kohtaan. Viinan hän on (taas) luvannut jättää pois, kalja saa kuulema riittää. Minä huolehdin kotimme kaikista raha-asioista, joten hän ei onneksi voi juoda meiltä "taloa alta" noin vain.
No, kai minun täytyy vain yrittää ja odotella, jos jokin tapahtuma tai muu sellainen saa mieheni raitistumaan...
Hyvää jatkoa kaikille =)