vai tapahtuuko?
Mitä mieltä on tämä melkein kaiken kokenut sukupolvi näistä ufoista ja vastaavista ilmiöistä?
Itse en kyllä niiden olemassaoloa ala kiistämään.
Aivan uskottavia juttuja olen kuullut uskottavilta tutuilta. On niitä!!
Avaruudessahan ei ole vielä peräseinää tullut vastaan.
Mitä mieltä on tämä melkein kaiken kokenut sukupolvi näistä ufoista ja vastaavista ilmiöistä?
Itse en kyllä niiden olemassaoloa ala kiistämään.
Aivan uskottavia juttuja olen kuullut uskottavilta tutuilta. On niitä!!
Avaruudessahan ei ole vielä peräseinää tullut vastaan.
Vastaukset 60
Vanhimmat
no eipä ole minullekaan vastaan vipeltänny vihreetä miestä :))! Mutta eipähän se tietenkään mahdotonta ole, joskaan faktatietoa ei niiden ilmiöiden olemassaolosta olekaan - puoleen eikä toiseen.
Minun on hyvin vaikea uskoa mihinkään noihen ns. rajatiedon asioihen, mutta miehän en olekaan kaikki:)
Tänä aamuna voi liikenteessä olla montakin vihreää miestä, sapen väristä :))
että vihreätä on teiden penkoillakin luultavasti tänä aamuna.
Niin, tuolla asematunnelissa saattaa tulla vastaan jos minkänäköistä otusta. Pieni vihreä öhkömönkiäinen ei paljon hetkauttaisi. Kai sekin katselisi touhua ihmeissään. En ala kiistelemään niiden olemassaolosta, vaikken niihin uskokkaan. Minulla ei ole riittävästi tietoa asiasta. Uskoohan joku jumalaan, joku horoskooppiin, joku joulupukkiin, joku SDP:hen. Annetaan kunkin pitää uskonsa.
uskon 100 prosenttisesti että muuallakin on elämää kuin vain maapallolla. Millaista se elämä on, on sitten jo toinen asia. Voipa olla että sinunkin vieressäsi vilisee näitä alieneja, mutta aistisi ei heitä pysty näkemään, eikä kuulemaan - no hajusta puhumattakaa. Muuten se haiseva rontti siinä lattialla ei ole ufo vaan viime yön humussa likastunut ylioppilaslakkisi, joten älä sitä pelkää, ei se pure - tai niin en ole kyllä ihan varma:DD Jossakin elämänsä kiertokulun aikana myös ylioppilaslakki voi saada uuden elämän pieneliöiden ansiosta.
Mutta minä ihan oikeasti uskon että tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa EMME VOI olla ainoita asukkeja.
ajattelen tuosta, emme me ihmiskunta voi olla niin ainutlaatuista maailmankaikkeudessa, etteikö sinne suureen tuntemattomaan voisi jotain muutakin olomuotoa ajatella olevan...
Henkilökohtaisia kokemuksia ei tosin ole minkäänvärisistä veijareista :))
noita "Yliluonnollisia" kokemuksia on ollutkin, niin eipä ole ufoja näkynyt, mutta en ollenkaaan ihmettelisi jos joskus näkisinkin. Tiedätkö muuten että nyt on kulunut kohta 50 vuotta siitä kun sinne amerikan maille Roswelliin tippui se ufo, ja nyt kohta salaiset arkistot avautuvat, kun tämä 50 vuoden salailuaika on mennyt ohi. Saapas nähdä mitä sieltä paljastuu...
aihe ajateltaessa myös muutenkin kuin näin kiireisesti...!
Ajattelen pitkälti samoin kuin maron ja taikanainen; mehän olemme vain pikkuruinen hiukkanen tässä maailmankaikkeudessa...! Ja tätäkään meidän käsittämäämme maailmankaikkeutta ei kukaan koskaan ole pystynyt - eikä varmasti koskaan pystykään - todistamaan sellaiseksi kuin suurin osa ihmisistä tämän kaiken mielessään ajattelee!
Itse en esimerkiksi vaikkapa horoskooppeihin jaksa uskoa, mutta kaikki muu mahdollinen 'tuolla jossain' mielestäni on konkreettisestikin mahdollista. Horoskoopeista puheen ollen... Olisi mielenkiintoista jutella enemmänkin taikanaisen kanssa kyseisestä aiheesta... Olin silloin palstoilta kokonaan pois, kun ketjun pystyyn olit laittanut...;) Tuo 'kaikki muu mahdollinen tuolla jossain' herättää minussa enemmän mielenkiintoa ja kysymyksiä kuin esimerkiksi ihmisten laatimat horoskoopit...
Itselläni on ihmeellisiä kokemuksia, mutta kokemusteni ihmeellisyyskin on kyseenalaista; ajattelen siis, että miksi ihmeessä joitakin yliluonnollisina pitämiämme ajatuksia tai kokemuksia pitäisi ylipäätään yliluonnollisina pitää...? Minulle monet näistä 'oudoista' asioista ovat täysin luonnollisia! Pysyikö kukaan kärryillä...?
Roswellin tapaus on ristiriitainen monessakin mielessä... Minun mielestäni siis. Katsoitteko vuosia sitten telkkarista dokkarin kyseisestä aiheesta? Se oli sinänsä hyvin tehty dokkari, että siinä annettiin mahdollisuus uskoa kaikkeen mahdolliseen, mutta myös herätettiin kysymys trikkikuvien mahdollisuuksista...
Kaiken kaikkiaan lyhyesti siis: Miksi juuri me täällä yksin olisimme??? Ja - nyt en katsele ylioppilaslakkiani mytyssä lattialla...!;)))
on paljon, esim. sellainen kirja kuin Urantia-kirja.
Se on parituhat-sivuinen, muistuttaa Raamattua ulkonäöltään.
Siinä on sellaista, mitä ei tajua millään, mutta suurin piirtein keskellä kirjaa on luku "Universumin kehitys", siihen malliin kuitenkin se nimi oli.
Tuntuu jossain vaiheessa aivan uskottavalta ne tapahtumat.
Useimmat pitävät kirjaa huuhaana, onhan mielipiteitä.
Jos on aikaa, kannattaa tutustua. Löytyy kirjastosta ja myös netistä.
Netissä on myös epäilijöiden perusteluja.
Ei käy kiistäminen edellisiä mielipiteitä, mutta se vaan on kummalista, että useimmiten nuo 'oudot asiat' sattuvat vain yhdelle ihmiselle kerrallaan. Vaikeaa on sitten todistaa, ovatko ilmiöt vain aivokemiaa vai todella ulkopuolella tapahtunutta vaiko jopa aivomanipulaatiota?
Mielenkiintoinen aihepiiri kaikenkaikkiaan.
Esko Valtaojan haastattelu taannoin Punaisessa langassa antoi miettimisen aihetta.
se horoskooppiketju nyt oli sellainen hömppäketju, josta mainitsinkin heti alkuun. En todellakaan ole mikään vakavamielinen horoskooppifriikki,enkä takuulla mikään asiantuntija sellaisissa, sehän oli ja on ainakin minulla, hyväntuulista hassuttelua.
Astrologia sensijaan on alue, johon joku uskoo, joku ei, jokaisen oma asia. En aio alkaa asiantuntijaa leikkimään siinäkään.Jos tietoa haluaa, niin sitä löytyy netistä pilvin pimein.
Nuo päivä- yms horoskoopit lehtien palstoilla ovat kyllä mielestäni huuhaata :))
...vaikka ajattelen pitkälti samoin kuin sinä, eli että 'kuinka ne oudot jutut sattuvatkin sattumaan useimmiten juuri niille samoille ihmisille', itse en laske itseäni siihen 'ihmiskategoriaan'.
Itse olen kokenut - oikeammin sanottuna koen koko ajan - jonkun meitä ylemmän olevan koko ajan luonani... sisälläni... Miten sen sanoisin, etten kuulostaisi täysin hullulta...?;) Pitäisi kertoa elämästäni sen verran enemmän, että ajatukseni osaisin oikein esittää, ja sitä taas täällä mielelläni en tee... Kaikki tavallaan liittyy aivan liian nuorena kuolleeseen minulle niin rakkaaseen isääni...
Et ole lintuseksi vielä heittäytynyt...?;)
Nuo horoskooppijutut olisivat ihan hyvä keskustelujen aihe sinänsä... Vai menisiköhän juttelumme riitelyksi...?;) Itse suosin ylipäätään siis juuri noita kevyitä keskustelujen aiheita. Monet täällä tietävät syynikin siihen...
Lyhyesti sanottuna ajattelen siten, että jos minun aivan PAKKO olisi jotenkin horoskooppeihin uskoa, ja esimerkiksi syntymäaikamme vaikuttavan elämäämme, luonteenpiirteisiimme ja kohtaloomme ylipäätään, laskisin mieluiten syntymähetkemme alkavan munasolun ja siittiösolun yhtymisestä... En esimerkiksi vaikkapa siitä, että joku lääkäri päättääkin tietyllä hetkellä keisarileikkauksen olevankin sen oikean keinon saattaa lapsi terveenä maailmaan...
Ymmärsitköhän, mitä ajoin takaa...? Johonkin minäkin uskon, mutta, mutta... No, mutta; tiedän senkin, että sinun kanssasi meillä ei riitaa synny millään konsteilla... Toivon, uskon, mutta tiedänkin sen...;)
Älä Taikku yritä. Kyllä se vesi-tuulijuttu on musta ihan rock :)
Ei kai niitä horoskooppijuttuja nyt kukaan ämpärivakavana lue. Ajanvietettähän se. Ja suurin osa porukasta ne aina näyttää iltsikastakin lukevan, hymy suupielessä :)
lähes kaikki ahmivat iltiksen skoopit..ja sit kuulutetaan hyveellisesti :em mää ainaskaa ;) ....Sellainen on ihminen....
Niin se vesi-tuuli(ilma) juttu..siinä sitä on jotain!! Siinä kaatuu valtamerilaivatkin, jos sattuvat eteen näitten kohtaamispaikalle ;))
Tunteet roihuavat myrskyn lailla....
ja entäs myrskyn jälkeen, ilma liikkuu kevyesti veden pinnalla, molemmat ovat tyyntyneet, lähellä toisiaan, mutta tukahduttamatta, pienikin tuulen vire saa veden uudelleen liikkeelle ;))
Tuli mieleen, että Näsijärvestä lähti jäät vappuaattona :)
lämpenevät ILMAt sen tekivät ;)
Siellä siis on vapaat vedet nyt...;))
Vapaat vedet Rudin ja minun lähteä kuutamouinnille saareen...!;)
Vai tulisikohan Rudi mieluummin tänne avarammille vesille uimaan kanssani...?;)))
Mikäs se Rudi muuten horoskoopiltaan siis onkaan? Kun minä olen se Ikuinen Neitsyt, joskaan en Tyypillinen Neitsyt olekaan...;)))
Joutuukohan Rudi nyt jälleen jakomme kohteeksi...? Vaiko suosiolla meidän molempien käytettäväksi...?;)))
..että tämä Rudikaan ei ole paloiteltavissa. Hän kun ei halua olla ns. paloiteltu. :)
Kylmä suihku toimii ainakin mulla silloin hyvin, kun ajatus lähtee harhailemaan ,ja tulee siitä ns. cool olo..
Nämä sisävesiuinnit ovat mulla nyt kyllä kertakaikkiaan vaan päällimmäisenä. Täytyy kato luottaa, mitä horoskoopit sanoo :)
Hiljattain eräs tuttavani kertoili samantapaisia kokemuksia, kun miten liekään keskustelu sattui leijumaan noihin sfääreihin. Pidän häntä kuitenkin jokseenkin järkevänä ihimisenä.
Ehkä kokemuksesi on tarkoitettu sinulle postiiiviseksi voimavaraksi ja osaltaan korvaamaan isäsi menetystä.
Mutta tämä foorumi ei tosiaan taida olla sopiva paikka repostella enempiä varsinkaan näin 'sivullisena'.
on sirkku olemassa myöskin toisenlainen selitys. En ota kataa siihen kumpi on oikeampi tai väärempi, mutta ajattelen, että ehkä sinusta olisi se mielenkiintoista tietää.
psykologia tai psykiatria...selittää tuota kokemaasi sillä, että meillä ihmisillä, varsinkin silloin jos menetämme jonkun meille hyvin läheisen ihmisen nuoruusikäisinä tai nuorina aikuisina jolloin persoonallisuutemme ei vielä valmis, siihen tapaan, mitä se itsenäistyneellä aikuisella on, on kyky säilyttää ja rakentaa itsellemme sisäistetty hahmo menetetystä läheisestämme. Varastoimme sieluumme tuon ihmisen arvoja ja arvostamiamme ominaisuuksia ja ne ohjaavat meitä kasvussamme vaikka tuon ihmisen olemmekin muuten arjessamme menettäneet...
Ehkäpä ne ihmiset jotka nuorina ovat läheisensä menettäneet, tällä tapaa, kykenevät pitämään nämä ihmiset aina lähellään, koska tarvetta irtautumiseen ei synny...
plunger on kertonut vaimonsa 'elävän' kanssaan ja sinun kertomassasi on ehkä jotain samankaltaista?
Väärä foorumi tavallaan... juu... etenkin omista tällaisista kokemuksista puhumiseen...?!;)
Tiedän itsekin, etten suinkaan ole ainoa, joka kokee jotakin tämän kaltaista... Olin 12-vuotias kun isäni kuoli - sydänkohtaukseen 36-vuotiaana 'terveyden perikuvana' ja jumppamaikkana - mutta vasta vuosia, vuosia myöhemmin olen sitä 'oudolta kuulostavaa' kokenut...
Omasta mielestäni asiassa ei siis ainakaan enää mitään outoa ole; isäni ikäänkuin edelleenkin kulkee mukanani, vitsailee, antaa ohjeita elämääni... Joko alkaa kuulostaa oudolta tai hullulta...?:) Minusta nimittäin siinä ei mitään outoa ole... Miksi olisi???
...menivät kirjoituksemme ristiin, päällekkäin... Kuten myös samaan suuntaan ajatuksemme... Olit lukenut ilmeisesti sinäkin ajatuksiani jo ennen kuin ennätin ne tuohon ylös laittamaan...
Sitähän se on. Tällä foorumilla näistä ei vain kovin mielellään puhu... Joskin mielestäni on myös juuri niin, kuten äsken sanoinkin, että mikäänhän ei tavallaan ainakaan minun mielestäni mitään 'yliluonnollista' ole... Jotenkin olen aivan varma, että sinä tiedät mitä tarkoitan...
Kuinka on mahdollista, että ajattelemme niin monista asioista niin samoin tavoin...?;)
Mitäs ne horoskoopit sinulle sanovat...?;) Mitäs ne sanovat ennen kaikkea suhteessasi neitsyeen...?;)))
Älä, kulta-Rudisemme, huoli; jo aikoja sitten tulimme Taikiksen kanssa siihen tulokseen, että emmehän sinua paloittelemaan ala! Mielestämme sinulla on niin hyvä, avara sydän, että siitä riittää jaettavaksi - ilman paloittelujakin - itse kullekin täällä...;)
Vieläkös kuutamouinnit sisävesillämme ovat kuitenkin niitä mielekkäimpiä...?;)
isän menetys varhaisessa nuoruusiässä... rakensi sinunkin ympärillesi tynnyrin missä kasvaa;)
Ja kenpä meidän ajattelu olisi ainutlaatuista? Ainutlaatuisia se on vain meille itsellemme, niinä hetkinä, kun satumme jotain, ensi kertaa oivaltamaan;))
...päädyin ainakin minä siihen alunperinkin omaksumaani käyttäytymismalliini, että mielelläni en paljoa yksityiselämästäni täällä palstoilla puhu... Pyrähtelen mieluiten juuri noissa kevyemmissä ketjuissa, joskin toki usein mieleni tekisi kirjoitella paljon muustakin...
Mielestäni en ole 'tynnyrissä kasvanut'...;) Isäni oli erittäin ihana ihminen - ja tämä ei tarkoita sitä, että aika olisi muistoja kullannut...! Isäni oli rakastava, hellä ja herttainen, mutta myös erittäin huumorintajuinen ja aina valmis antamaan sisareni ja minun kokemaan kaikkia mahdollisia uusia, hauskoja ja mielenkiintoisia asioita... Reissasimme paljon, ja esimerkiksi vaikkapa lauantai-iltaisin saunan jälkeen usein lähdimme koko perhe vain ajelemaan ympäriinsä... retkeilemään... Isäni halusi näyttää meille myös paljon omassa nuoruudessaan kokemiaan asioita; paikkoja sekä Suomessa että ulkomailla...
Koska isäni kuolema tuli niin täysin odottamatta, otimme koko perheemme ja sukumme sen erittäin raskaasti, mutta vasta joskus 30 täytettyäni aloin tiedostaa, että olin tainnut kokea isäni kuoleman raskaammin kuin 12-vuotiaana sen tajusinkaan... Sitten, kun joidenkin mielestä näitä 'yliluonnollisia' asioita alkoi muutaman kerran tapahtumaan, itse en niitä koskaan osannut yliluonnollisina pitää. Korkeintaan se aivan ensimmäinen kokemmukseni tuntui ihmeelliseltä itsestänikin... Koin - ja koen siis edelleenkin - isäni läsnäolon koko ajan elämässäni erittäin voimakkaasti hänen seuratessaan mukanani kaikissa tekemissäni asioissa...
Äitini elää vielä, ja hänkin on erittäin sympaattinen, sydämellinen, auttavainen henkilö monessakin mielessä. Lisäksi myös hän on huumorintajuinen. Kaiken kaikkiaan olen siis saanut elää onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Koko lähisukuni muutenkin on siinä elämisessäni mukanani ollut. Äitini on kylläkin ollut minulle eniten se henkilö, joka tuota ahkeran työnteon merkitystä minuun on iskostanut... Ainoa asia, mitä joskus olen miettinyt ja pohtinut, on se, että koenkohan isäni vahvan läsnäolon esimerkiksi juuri kriisien yllättäessä... Lopputuloksena ajatuksissani on kuitenkin se, että kyllä isäni muutoinkin koko ajan luonani on; onnellisena ja iloisena ollessani asiaa vain en erillään ajatuksissani pysty silloin tiedostamaan...
Ainutlaatuisesta ajattelusta... Ehkäpä juuri silloin, kun isäni läsnäolon hänen kuolemansa jälkeen ensimmäistä kertaa todella voimakkaana koin ja oivalsin, tunteeni ja ajatukseni koin olevan jotenkin ainutlaatuisia, mutta nykyisin ne kuuluvat jokapäiväiseen elämääni... Mitään yliluonnollista niissä tapahtumissa en näe.
Huomaa lisäksi, että en elä mitään erikoista elämää. En ole millään tavoin skitso, en niin sanotusti uskovainen, enkä käyttäydy mitenkään eri tavoin kuin muut ihmiset... Minulle kaikki tuo kertomani, kokemani on siis arkipäivää - ja täysin luonnollista.;)
on korkeampaa älykkyyttä, eiköhän se varoita kantajaansa näyttäytymästä tällaiselle jengille.
Oletko jälleen kerran kyyninen...?
Tuossa, mistä minä kerroin hiukan aiemmin, en ainakaan ajatellutkaan verrata mahdollisia eri populaatioita keskenään...!;)
Asiasta muuten voisi saada aikaan kunnonkin 'väittelykeskustelun', jos niin haluaisi tehdä. Eiköhän homman nimi siis ole kuitenkin se, että me itse kukin ajattelemme ja koemme asiat eri tavoin...? Mielestäni on täysin luonnollista, että tähänkin asiaan näkökohtia löytyy tasan yhtä paljon kuin kirjoittajia tällä palstalla...;)
Leikkimielisesti ajateltuna kommenttisi oli mukavan naseva. Noinkin asian voisi ajatella olevankin... Mutta myös monin muin tavoin...
perheen ainoa kyynikko nukkuu nytkin tuossa jaloissa.
Mutta vakavasti ajateltuna elämällä on ollut aikaa kehittyä joka puolella saman verran kuin täälläkin, voi hyvin olettaa että elämän ilmaantuminen kuuluu universumin "elinkaareen" oleellisena osana. Maapallolla elämää on ollut jo kolmisen miljardia vuotta, sivilisaatio joka on meitä miljoona vuotta edellä ei ole kuin promillen osia vanhempi.
Vaikka Esko Valtaoja tarjoaa vallan mainiota tietoa asiasta.
T:uskokoon ken tahtoo
hänkään olisi ufoja tutkinut.
Juuri oli uutinen, että on onnistuttu kuvaamaan "toisen maailman puolella" oleva jonkinlainen taivaankappale. Etäisyyttä tähän on käsittämätön 200 miljoonaa valovuotta.
Kun muistetaan, että valo kulkee 300 000 km/s, eli yli 7-kertaa sekunnissa maaipallon ympäri, saadaan jonkinlainen kuva maailmankaikkeuden koosta, vai saadaanko?.
Itse olen joskus ajatellut, että maailmankaikkeudessa on jonkinlainen kerrannaisjärjestelmä. On olemassa samantapaisia ellei peräti samanlaisia maailmoja, joissa joku tai jotkut muut Ruuneperit kirjoittavat tällaisia Havukka-ahomaisia teorioita.
Miten muuten on ymmärrettävä luomiskertomus, kun siinä luotiin vain maa, vai pitäisikö sanoa maapallo. Jospa tämä maailmankaikkeus onkin ollut aina olemassa.
Ufoihin en oikein osaa uskoa. Miten ne ehtisivät "meidän ajassamme" tänne kun etäisyydet ovat valovuosissa.
Oletteko muuten koskaan leikkineet ajatuksella, että matkustettaisiin pieni matka hetkessä vaikkapa tuhannen valovuoden päässä olevaan taivaankappaleeseen ja katseltaisiin historiaamme.
entäpä jos niinsanottu avaruus onkin vain jokin olento jonka sisällä me asumme, yhtä pienessä maailmassa kuin solu meissä. Ja me olisimme se syöpä joka tuhoaa solua, niinhän me omalle maapallollemme teemme. Kysyn vain - onko ihan täysin omituinen ajatus????
Jos vaikka ajattelemme solua sisällämme, eikö me olla sille koko maailmankaikkeus? Puhumattakaan kromosoneista, joita meissä on käsittämättömiä määriä.
Näinkin voi ajatella asioiden olevan. Saataisiinpa totuus selville!
meidän aikanamme selviää, ja epäilen ettei ihmisen älykkyys koskaan kehity niin suureksi että pystyisi moisia asioita ymmärtämään ja selvittämään. Vaikka on selvitetty niinsanotun alkuräjähdyksen ajankohta, mutta luulenpa että sekin tieto tulee muuttumaan useaan kertaan.
Kukapa tietää mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Monia on teorioita - lieneekö yksikään se oikea.
,josko se olisi mahdollista sitten kun siirymme niihin uusiin atmosfääreihin...
Ufot ym. ovat oman mielen tuottamia mielikuvia. Mieli tuottaa niitä siksi, että ei kyetä kyseenalaistamaan, katsomaan kukkulan taakse ja pitämään jalat maassa. Typerän altista mieltä sekoittaa käsittämättömät avaruuden mittasuhteet ja tieteelliset faktat. Pienessä mielessä niitä pyritään selittelemään, joka sitten tuottaa niitä ufoja. Vähän samoin on uskontojen kanssa.
Ihmisen aivoista vain pieni prosentti on käytössä. Todistettu on että niinkutsuttu kuudes aisti on ihan oikeasti olemassa - se pistää miettimään sitä että on ihmisiä jotka näkevät harhoja, siis ovatko ne oikeasti harhoja vai onko ympärillämme jotakin jota meidän aistimme eivät normaalisti pysty näkemään. Joskus lapset näkevät mielikuvitusystävän - onko se vain mielikuvitusta vai voiko olla, että se onkin totta, ja lapsi osaa käyttää tätä kuudetta aistiaan. On niin paljon asioita joista emme tiedä, joten katson että selvää kantaa on hyvin vaikea ottaa puoleen tai toiseen. Jotkut huumeet saavat ihmiset näkemään omituisia asioita - alkukantaiset heimot käyttävät niitä nähdäkseen esi-isiensä henkiä - onko huumehöyryä vai aistien herkistymistä?
mielen sairastuminen voi aiheuttaa näitä näkyjä, olin juuri vappuna "keikalla" ihmisten luona jotka näki ja kuuli olemattomia, he ovat skitsofreenikkoja.
Luulen, lapsen tarvitsevan sen leikkikaverin niin kipeästi, että hänet pitää kuvitella ja se liitty johonkin ikään erikoisesti, mutta muistaakseni jos kuvittelu jatkuu liian kauan on jo jotain lapsen mielessä tai kotiolosuhteissa ehkä vialla.
Sitä en kiistä etteikö meitä aikuisiakin ole eri herkkyyksillä varustettuna, minä mielestäni vaistoan joskus asioita liiankin herkästi ja olen suorastaan kärsinytkin siitä (eihän uskos:), en kyllä ole havainnut ketään maronia* kaan tuossa ilmassa, tähti tosin vilkkuu tällähetkellä aika kirkkaana*****:))
skitsofrenikot näkevät kaikenlaisia mönkiäisiä, mutta joskus katselin mielenkiintoisen ohjelman jossa puhuttiin nimenomaan skitsofrenikkojen olemattomista "kummituksista". Siinä jokin professori heitti ilmaan epäilyksen että jospa sittenkin nämä näyt ovatkin todellisia, ja koska ihmisen mieli ei pysty tälläisiä asioita käsittelemään, koko tasapaino järkkyy ja ihminen sairastuu, koska eihän kukaan "terve" usko näkyjen todellisuuteen.
Jospa skitsofrenikot ovatkin erikoisen herkkiä näkemään sitä mitä me niinkutsutut mieleltämme terveet eivät näe. Kukapas tietää - toistaiseksi en ole näkyjä nähnyt, mutta mistä sen koskaan tietää jos vielä joskus näkisinkin:)
Mutta pääasia että tähdet loistavat, ja mieli on avoin erilaisille teorioille :))
se näky olisi mieluummin muuta, kuin joku iljettävä öhkömönkiäinen..:)
Nämä minun tuntemani "näkijät" saivat sellaisia harhoja, että heitä pakotetaan johonkin tai heillä on jalassa, vaikka minä kiinni:)) ja en varmaan ollu:DDDD
Öhkömönkiäinen siinä vieressäsi oli vaikka et sitä nähnytkään? Ja jos niitä puskahuutelijoita on muuallakin kuin täällä virtuaalimaailmassa?
Mikä liene örkkiäinen tuossa minunkin vieressäni metelöi, ja kyllä sitä hatuttaa, kun en kuule enkä huomaa mitään:)))
puskanikit skitsofreenikkojen öhkömönkiäisiä? No, enpä olisi paremmin itse osannut keksiä, tuo sopii ihan kohdalleen :-))
olisikohan niin että siinä freudillekin tutkisteltavaa :-)))))))
proffaa pyytää kehittämään öhkömönkiäis -aerosoli..:), sitä vaan sitten suihkauttelis..
kun minulla pitäisi olla sivupersoona, sellainen klooniöhkömökiäinen, sillä tämä kyseinen henkilö näki minun siinä jalassaan olevan kiinni..:)), ja niinku totesin, en ollut..:)
telkkariin mainos jossa hampaaton ukkeli sanoisi että " Käytä öhviä se karkoittaa öhkömönkiäiset kodista ja puutarhasta - se on hyvää"
Katos mainostaa täytyisi että menisi kaupaksi:DD
ihan selvä asia - syntyvät tyhjästä ja häviävät kuin tuhka tuuleen, ja näin tapahtuu säännöllisin väliajoin, niinkuin naisten kuukautiset, paitsi että näillä on nopeampi kierto:DD Selvä merkki öhkömönkiäisistä:))
kiänty hauvassaan..:)
Se, että ihminen käyttäisi ainoastaan pientä osaa koko aivokapasiteetistaan, on pystytty osoittamaan myytiksi. Evoluution näkökulmasta sellainen olisikin järjetöntä tuhlausta. Ehkä myytti elää niin sitkeästi, koska se tuntuu ajatuksena jotenkin lohdulliselta.
ne tiedemiehet jotka kaiken tietää sellaista on mennyt höpisemään?
Myytti tai ei, niin ihmisen aivot ovat edelleen arvoitus vailla ratkaisua.
Juuri tämänkaltaista tarkoitin.
vaalitaan muitakin myyttejä, ja kootuista myyteistä varjelluinpia ovat raamatun kertomukset; luomiskertomus, ikuinen elämä, jne.. ne ovat ihmisille lohdullisia silloin kun hän tajuaa oman elämänsä ja älynsä rajallisuuden..
Mutta tieto tuo tuskaa...
Kaikki tietäminen on luonteeltaan sekä rajallista että kumulatiivista. Eli meidän ihmisten ei ole koskaan mahdollista saavuttaa lopullista tietoa tai tietää kaikkea. Tietämisen kumulatiivisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että koska mikään ei synny tyhjästä, niin uusi tieto rakentuu aina ikään kuin keskustelussa vanhan tiedon kanssa. Jolloin kumpaakin tarvitaan.
Tieteen tekemisessä eli tieteellisen tiedon hankinnassa on kyse ainoastaan tiedon hankinnan keinoista. Se ei ole itsessään mitenkään hienompaa. Eikä sitä ole mitään syytä myöskään mystifioida. Tieteellisen tiedon hankinta eroaa niin sanotusta arkitiedosta siinä, että tieteellisen tiedon hankinnassa noudatetaan systemaattisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita. Tietoa ei siis kerätä sattumanvaraisesti oman korvasyyhyn mukaan. Läpinäkyvyys puolestaan tarkoittaa sitä, että jokaisen, joka niin haluaa, tulisi voida seurata a) aineiston keruuprosessia, b) sitä, minkälaisiin johtopäätöksiin sen pohjalta on päädytty.
Mielestäni arkitiedon ja tieteellisin keinoin hankitun tiedon vastakkain asettamiseen ei ole mitään syytä, vaikka niin usein tapahtuukin. Sillä molempia tarvitaan. Mikäli haluan tehdä mustikkapiirakan, hilppasen mökkinaapurin pakeille, josko hän sattuisi tietämään hyvän marjapaikan. Mikäli taas haluan tietää enemmän mustikan mahdollisista terveysvaikutuksista, etsin käsiini alan viimeisintä tieteellistä tietoa.
ovat kaikilla maapallolla elävillä ihmisillä kuitenkin oudon samanlaisia. Palvotaan sitten Jumalaa tai paikallista kivenmöhkälettä - uskotaan kuitenkin siihen johonkin, meitä isompaan voimaan. Miten se on mahdollista, onko se kerrottu siinä vaiheessa aina sukupolvi sukupolvelta kerrallaan kun olimme vielä niitä karvaisia apinoita? Jokaisessa uskonnossa mitä maa päällään kantaa on aina jokin korkeampi voima. Ateistit kertovat etteivät usko mihinkään - no se jää nähtäväksi sitten kun heidän kunkin kohdalla tulee ajankohtaiseksi se, että kuolema on vääjäämättä edessä. Uskoisin että monelle heistäkin se jokin korkeampi mieleen tulee.
Se että tarinat ja uskomukset ovat seuranneet meitä läpi vuosituhansien, pistää miettimään että mistä me sitten loppujen lopuksi olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Onko olemassa taivas ja helvetti, kuten ystävämme häiris aina julistaa. Se on hänen oma vakaa mielipiteensä ja niinhän on että jokaisen mielipiteitä on kunnioitettava, mutta olen myöskin sitä mieltä että uskonto on niin henkilökohtainen asia jokaisen meidän kohdalla, ettei turha julistus ja pakkopullan syöttö tee asialle kuin pelkästään hallaa.
Me olemme kukin hyvin heikosti kiinni tämän elämän langoissa, pieni tuulenpuuska saattaa heittää meidät joko kokonaan pois täältä tai sitten niitä öhkömönkiäisiä näkevänä jonnekin hoitoon. Joten mitä opimme tästä - ei yhtään mitään, jokaisen meidän elämä on erilainen ja emme mitenkään voi täysin ymmärtää miltä jostakin toisesta tuntuu, vaikka kokemukset olisivat samankaltaisia, ihmisenä olemme erilaisia aivan jokainen. Toinen kestää ja toinen kaatuu - surullista mutta totta.
Uskontojen synnylle on luontevia selityksiä, samoin sille että kaikki eivät kuitenkaan ole uskonnollisia.
Kuolema on vain minuudestaan luopumista, viisaalle sen ei pitäisi olla mikään ongelma.
etkö usko munanjälkeiseen elämään? Viisauden kanssa uskonnolla ei ole mitään tekemistä. Viisaskin ihminen voi uskoa vaikka mihin, ja mitä on minuudesta luopuminen, eli onko sinulla sielu vai ei -sitäkö tarkoitat. Jos ei ole sielua ei ole minuuttakaan kuoleman jälkeen, mutta jos se sielu sattuukin olemaan olemassa, nin silloin se voi mennä jonnekin muualle - me olemme vain kuori ja vankina omassa ruumiissamme! No juu en ole asiata perillä ja voin sanoa ettei ole kukaan muukaan ihminen tässä maailmassa. On vain uskomuksia, arvailuja, pelkoa että häviää atomeina ilmaan tai uskoa kuolemanjälkeiseen elämään jollain tasolla, sitten jokainen on sitä mieltä että juuri hän on oikeassa. Minä olen sitä mieltä ettei kukaan ole oikeassa.
tuohon ensimmäiseen pohdintaan lukematta pitemmälle kirjoitustasi, eli ihminen tarvitsee ja on aina tarvinnut aikojen alusta, jonkun oletetun itseään vahvemman esim. "jumalan", tai jumalia.
Minusta taikausko aikoinaan ja usko yleensä johonkin olemattomaan perustuu pelkoon, joko kuoleman, nälän, rajuilmojen tmseen. Kaiken pelon alku ja sen pohjalla on tietoisuus siitä ettei pysty täysin pitämään elämäänsä yksin hallinnassa, eli kuoleman pelkoa kaikki tyynni..
Minun uskoni on tämä..
sanoitkin sen lyhyemmin, aukaisin rivisi vasta kun olin oman uskoni vuodattanut. Noinhan se on.
uskomiset on vain pelkoa, totuuden väistelyä karuudessaan.
Sanovat ettei putovassa lentokoneessa ole yhtään ateistia, mutta tuskin sekään on muuta kuin hätää pian varmasti loppuvasta elämästä.
Tässä tämä..
elämä jatkuu, kun on jatkunut jo miljardeja vuosia eikä elämä voi jatkua ilman uudistavaa kuolemaa. Persoonani ikuisuuteen en ole koskaan uskonut, enkä minkään muunkaan persoonan.