Kun on elämästä mennyt vuosia siihen, että on odottanut saavansa yhden tietyn vierelle. Ikään kuin sen toisen tunteet heräisi jossain kohtaa, vaikkei niitä alunperin ollutkaan. Mutta halusin ylläpitää toivoa ja kyllä hän välillä antoi ymmärtää, että tunteita on. Kunnes taas aivan jäätävän kylmää.
Minusta on väärin lähteä ruokkimaan rakastuneen ihmisen tunteita, jos niitä ei itsellä ole. Yritän nähdä mikä merkitys tällä kokonaisuudessa on, kun on aivan totaalisesti lyöty maahan. Tai se oli se tunne, mikä sen teki. Olen ollut alusta lähtien tässä keississä häviäjä. Elämä on joskus epäreilua. En halua missään enää vahingossakaan törmätä, ehkä vielä joskus toivun tästä sillä keinoin.
Minusta on väärin lähteä ruokkimaan rakastuneen ihmisen tunteita, jos niitä ei itsellä ole. Yritän nähdä mikä merkitys tällä kokonaisuudessa on, kun on aivan totaalisesti lyöty maahan. Tai se oli se tunne, mikä sen teki. Olen ollut alusta lähtien tässä keississä häviäjä. Elämä on joskus epäreilua. En halua missään enää vahingossakaan törmätä, ehkä vielä joskus toivun tästä sillä keinoin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
No ei kai nyt sentään voi vuosia mennä sen selvittämiseen saako vastakaikua tunteilleen, ehkä itselläsikin on jotain ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kun tuollaiseen kissanhännänvetoon olet päätynyt. Yleensä kiinnostuksen kyllä lukee toisesta ja siitä päästään yhteisymmärrykseen suhteellisen nopeasti. Ehkä oma tunneviestintäsi on ristiriitaista ja epävakaata ja herättää siksi toisessakin vastaavia reaktioita. Toista peilataan. Yritä tosiaan etsiä joku jonka kanssa olet enemmän samoilla aaltopituuksilla. Tai jos tuo on pysyvämpi käyttäytymismalli itselläsi yritä murtaa se jollain toisintekemistavalla . Tsemppiä!
David Golemanin viisi emotionaalisen älykkyyden EQ osaa
-Emotionaalinen itsetietoisuus - tietoisuus siitä, mitä tuntee milloin tahansa ja ymmärtää, miten nämä mielialat vaikuttavat muihin
-Itsesäätely — tunteiden hallinta tai uudelleenohjaus; ennakoimalla seurauksia ennen kuin toimii impulsiivisesti
-Motivaatio – emotionaalisten tekijöiden hyödyntäminen tavoitteiden saavuttamiseksi, oppimisprosessista nauttiminen ja sinnikkyys esteiden edessä
-Empatia – muiden tunteiden aistiminen
-Sosiaaliset taidot – suhteiden hallinta, muiden innostaminen ja toivottujen vastausten saaminen heiltä
Kummallakin on heikot sosiaaliset taidot. Lähdetty tapailemaan aina uudestaan, kun ollaan jossain nähty. Vetovoima on suuri. Hänen kosketuksesta saa aikaan sähköisen jännitteen, joka kulkee koko vartalon läpi. Ei ole vaan tullut vastaan "sopivampaa". Olen yrittänyt katsella myös muita. Ristiriidoista huolimatta tunnen voimakasta yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Itken jatkuvasti. Hän ei ole ainoastaan välinpitämätön, vaan toisinaan vihamielinenkin. Elämä muodostui täysipäiväiseksi helvetiksi, kun hänet kohtasin. Pelkään hänen näkemistään, koska hän "vetää minut" henkisesti alas. Masennus on tosiasia elämässäni ja se pahenee aina sen jälkeen, kun olen tapaillut häntä ja hän on lopulta kääntänyt minulle selkänsä. Lopputulema on aina sama. Jotain vaan on jäänyt selvittämättä. Eikä hänellä ole haluja selvittää. Tämä liittyy ehkä jollain tavoin varhaisiin hylkäämiskokemuksiini, koska tuntuu niin rankalta. Voin sanoa, etten siedä enkä ole sietänyt keneltäkään muulta tällaista. Eli ei ole edes tyypillistä käyttäytymistä itselleni. En ole vain osannut irrottautua.
Jos hän käyttäytyy noin niin se voi kertoa enemmän hänen omasta pahasta olostaan. Miksi ajattelet että se liittyisi juuri sinuun välttämättä?
No minuun se liittyy sikäli, etten ole osannut päästää irti. Tai siis että tunnen yhä voimakkaasti, ei ole tunne kadonnut mihinkään. Tykkään hänestä sellaisenaan, en sille mitään mahda. Elämä olisi paljon yksinkertaisempaa, kun en tuntisi näin. Nyt täytyy vaan taas yrittää hyväksyä että näin on, vaikka emme yhdessä voi olla.
Eikä sekään helpota yhtään kun häpeän sitä, että olen vieläkin kiinni hänessä. Häpeän ja pidän itseäni jotenkin epäonnistuneena. Jos on torjuttu, niin silloin kuuluu jatkaa elämää eteenpäin. Eikä tässä nyt ehkä ole ihan yksiselitteisesti torjunnasta kyse. Ongelmia on. Sekä suutuspäissäni itsekin sanoin hänelle rumasti. Voi olla, ettei hän myöskään halua vaivata minua. En tiedä. Epätietoisuus toisesta ja hänen tunteistaan on pahinta. Kun ei olla koskaan saatu luottamusta rakennettua siihen pisteeseen, että voisi rehellisesti ja avoimesti puhua asioista. En tiedä haluaisiko hän edes. Mutta minä olen se riepu nyt ja itken.
Hyvä kirjoitus. Luin vastauksiasi muutoinkin, jossa kerroit että olet suutuspäissäsi ollut ilkeä, olisikohan sun tehtävä jotain silloin.
Kolikolla oli kyllä tässäkin kohtaa kaksi puolta. Meni hermot. Ehkä jonkun mielestä pienestä. Väsymys oli valtava, en ollut parhaimmillani. Mutten myöskään katso toisen tekoa oikeutetuksi.
Tunnetilakuvaus ylempänä oli hyvä. En tiedä kuinka isoja asioita teillä on sattunut niin en osaa sanoa yhtään enempää asiasta, silti kommentti meni hermot ei oikeuta tekeen mitä tahansa.
Ei tietenkään oikeuta. Ja sitä edeltävää tapahtumaa en tähän edes avaa.
Eikä se riitä, jos minä pyytäisin anteeksi. Hän on loukannut syvästi tunteitani. Mietin keväällä, onko hänellä lainkaan empatiakykyjä. Niin hajalle sanoillaan minut sai. Se tuli aivan puskista. Minulla oli siihen asti todella hyvä olla ja sitten... Olisin voinut kuolla silloin. Sillä asialla, että olin tietyssä paikassa, katosi kokonaan merkitys. Tunsin että hän oli minua kohtaan täysin jaakylmä.
Tällaisia asioita en halua kokea, mutta joutunut tietyssä seurassa kokemaan. En halua, en pysty. Minun ei tarvitse. Ja kyllä näitä loukkauksia on tullut pitkin matkaa. En pysty luottamaan. Eikä se paranna asiaa, että vitsaili lähdöstäni ja laittoi sen kokonaan minun piikkiini. En minä ole kenenkään pelle. Mielummin ikuisesti yksin. Mutta ehkä hän ei näe aihetta tai arvoa sille, että välejä selvitettäisiin. Haluaa varmasti elellä omissa oloissaan, ilman häiriöitä.
Itsellä on sama tunne vuosien takaisesta ihmisestä. Sitten jos mietin realistisesti hetkeä, joka oli meidän viimeinen näkeminen, tajuan, että mikä tilanne oli. Se, että oli välillä ihastuneen oloinen, oli pelkkää pelleilyä ja leikkimistä toisen tunteilla. Silti ihastuin häneen..
Varattu?
Jos olet vuosia odotellut turhaan niin kannattaa päästää irti. Eiköhän se ole niin, ettei tuo kaipaamasi henkilö ole ollut sinusta kiinnostunut sillä tavalla kuin sinä olet olettanut. Minä kaipasin muutaman vuoden ajan kauan tuntemaani ihmistä, mutta päästin irti, enkä ole enää moneen vuoteen kaivannut häntä.
nämä vuosien kaipaamisen hämmentää minua,onko silloin enää ikävä vai onko ikävästä tullut rutiinia ruokkiiko ikäväänsä itse koska haluaa tuntea edes jotakin? elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi unelmointiin joka ei johda mihinkään kyllä muutama kuukausi pitää riittää asioiden selvittämiseen ja sitten jatkaa eteenpäin ihan jokaisen ja ilman mutta kun...
Ei tässä mitään unelmoida. Pusketaan eteenpäin ja keksitään tekemistä, ettei niin paljon jäisi luppoaikaa siihen, että on mielessä.
Seurustelit tämän miehen kanssa?
Kun asioita ei kunnolla puhuta ja selvitetä niin ne jäävät vaivaamaan.
Toisaalta on myös niin, että jos rakastat aidosti toista ihmistä, rakkaus ei häviä ennen kuin tapaat vielä suuremman rakkauden.
Jos mies ei kykene tunteistaan puhumaan niin olkoon.
Vanhapoika oli jo ennen minua,kuvittelee olevansa teini.
Ei toista ihmistä jätetä arvailujen varaan.
21.13 ei ollut ap:n käsialaa.
TEHKÄÄ ASIALLE JOTAIN!!!!
Älkää ihmeessä jääkö tuskailemaan!!!
Elämä menee hukkaan ja kuolinvuoteella kaduttaa, ettei tullut tehtyä asialle mitään!