Töissä ollessani siellä oli joitakin hyviä työkavereita. Valitettavasti nämä parhaat sattuivat asumaan kuka missäkin, mutta eivät työpaikan lähellä kuten minä. Yksi asui 70 kilsan, toinen 40 kilsan päässä jne. Vantaalle tullaan töihin kaukaakin. Emme siis nähneet muualla kuin töissä.
Nyt, kun olen joutunut työttömäksi (YT), on ikävä näitä tyyppejä. Soitellaan, tottakai, mutta yhä harvemmin. Sosiaaliset kontaktit vähenevät.
Kun minulla ei ole autoa, on vaikea lähteä kauas maaseudulle, eivätkä he jaksa tulla töiden jälkeen kylään perheen tms. syyn takia. Olisi kiva joskus istua iltaa ja keskustella pitkään ilman, että heillä velvollisuudet vaativat lähtemään kotiin samana päivänä.
Nyt, kun olen joutunut työttömäksi (YT), on ikävä näitä tyyppejä. Soitellaan, tottakai, mutta yhä harvemmin. Sosiaaliset kontaktit vähenevät.
Kun minulla ei ole autoa, on vaikea lähteä kauas maaseudulle, eivätkä he jaksa tulla töiden jälkeen kylään perheen tms. syyn takia. Olisi kiva joskus istua iltaa ja keskustella pitkään ilman, että heillä velvollisuudet vaativat lähtemään kotiin samana päivänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sukari moro
Tiedän tunteen. Työttömänä ollessa on ulkopuolinen olo, ei ole työkavereita ja jos muutkin tutut on töissä, sitä kokee itsensä yksinäiseksi. Jotkut tutuista rupeaa vieroksumaankin sellasta, jolla ei ole töitä, pidetään työttömän omana syynä ja jopa luullaan laiskaksi. Itsellä yks tuttu korosti aina, ett hän käy TÖISSÄ ja yks toinen oli sitä mieltä etten mitään ole edes yrittänyt, siinäpä olkoon luuloissaan. Sääli, jos aloittajan kaverisuhteet katkeaa työttömyyden takia, toivottavasti kävis tuuri ja löytyisi uusi paikka ja tulisi uusia työkavereita.