Minulla oli ystäviä, minulla oli hauskaa, se oli lapsuutta se..
Heräsin ja palasin todellisuuteen. Minulla ei ole yhtään ystävää, vaan olen aina yksin. En ehkä jaksa tätä enää vatvoa ja pitkittää. Vaikka muistan Pekka Saurinkin sanoneen Yölinjalla-radio-ohjelmassa, että itsensä tappaminen ei koskaan kannata. Kaupungilla oli vappujuhlat ja kaikilla niin mukavaa. En nähnyt ketään tuttavaa, minulla ei ole ystäviä. Radiossa Laura Voutilainen laulaa kahdesta tutkimusmatkailijasta. Menen hakemaan keittiöstä kahvia..
Heräsin ja palasin todellisuuteen. Minulla ei ole yhtään ystävää, vaan olen aina yksin. En ehkä jaksa tätä enää vatvoa ja pitkittää. Vaikka muistan Pekka Saurinkin sanoneen Yölinjalla-radio-ohjelmassa, että itsensä tappaminen ei koskaan kannata. Kaupungilla oli vappujuhlat ja kaikilla niin mukavaa. En nähnyt ketään tuttavaa, minulla ei ole ystäviä. Radiossa Laura Voutilainen laulaa kahdesta tutkimusmatkailijasta. Menen hakemaan keittiöstä kahvia..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä tuohon voisi oikein muuta sanoa kuin että koeta jaksaa!!! Saisi muuten se Saurikin tulla takaisin radioon mun puolestani.
Osaisinpa lohduttaa, koska fiiliksesi kuulostaa niin tutulta... mäkin olen aina yksin, koska harvat ystäväni ovat ukkoutuneet/akkautuneet. Välillä on tosi ahdistunut olo eikä aamulla tiedä miten jaksaisi iltaan asti.
Sen ainakin tiedän että päiviensä päättäminen tuottaisi vanhemmille ja/tai sisaruksille niin paljon ääretöntä surua, että sitä tuskaa ei kellekään soisi. Sitkeile siis vielä!
Yksinäiselle: Havainnoi muutakin maailmaa kuin omaa napaasi. On paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka mielihyvin olivat kanssasi. Heittäydy jonkun sellaisen ystäväksi.
Voit ruveta juttelemaan jossain arkipäivän tilanteessa, tuosta noin vaan.
Ei se ole mahdotonta. Itse elän pienellä paikkakunnalla, jossa sellainen käy tosihelposti. Olen monesti vaihtanut aivan tuntemattomien kanssa jokapäiväisiä kommentteja esimerkiksi pankkiautomaatilla, kaupassa tai jossain yleisötilaisuudessa,tai vaikkapa museossa. Yleensä tietysti jostakin välittömästi koettavasta aiheesta, kuten vaikkapa häijystä tuulesta, kaupan tarjonnasta, tai tilaisuuden ohjelma-annista. Toisinaan voi jäädä juttelemaan pitempäänkin aivan tuikituntemattoman kanssa ja aiheet vain lavenevat. Ja mikä estää myös kaveristumasta. Voi vaikka kutsua hänet kahville lähimpään baariin tms. Tai seuraavan kerran nähdessä taas rakentaa tuttavuutta eteen päin. Minulla on aika paljonkin tällaisia arkipäivän tuttuja, joiden kanssa tavatessa moikkaan tai juttelen niitä näitä, ja joihin olen ohimennen jossain saumassa tutustunut.
Itse en ole mitenkään suupaltti, perusluonteeltani olen itse asiassa ujo, mutta suhtaudun ihmisiin ystävällisesti, hymyilen myös herkästi.
Erilaisissa yhteisöissä, varsinkin sellaisissa missä tehdään talkootyötä tai jotain hyväntekeväisyysjuttuja tutustuu ihmisiin myös.
Tällaisetkin tuttavuudet piristävät elämää, ja joku niistä muuntuu syvemmäksikin ystävyydeksi.
Luin kyllä tuon viestisi ja olen itsekin miettinyt vastaavaa, mutta aina törmään siihen todellisuuteen, että tuo ei ole mahdollista. Siis ihan jokainen joka näyttää jossain tilanteessa "yksinäiseltä" ja helpolta ystävystyä, on todellisuudessa tosi yrmeä tyyppi jonka kanssa ei todellakaan haluaisi viettää enempää aikaa tai sitten se onkin tosi sosiaalinen, eikä sitä kiinnosta joku tavallinen ujo tyyppi, niin se siitä sitten. Tosin eräässä taidenäyttelyssä tapasin kiinnostavan näyttelynpitäjän joka tuli ihan aidon oloisesti kyselemään mielipiteitäni töistä, ja kun satuin pitämään niistä, niin kyllähän siitä ihan mukava keskustelu syntyi ja juttua riitti, mutta se oli ilmeisesti se yksi poikkeus joka vahvistaa säännön...
miksi sä olet tällä palstalla, jos kaikki on noin helppoa ja sä et siis ainakaan kärsi yksinäisyydestä? Että "yksinäiset lopettakaa omaan napaanne tuijottelu!"
..ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaa..
Tuli mieleen hassu ajatus. Millaista olisi elämä kaverin/kavereiden kanssa? Ajatus siitä, että lähdettäis yhdessä vaikkapa pyöräilemään tai kaupungille. Olispa jännittävää, voisi vaihtaa ajatuksia, eikä vain pohtia kaikkea itsekseen.
Palataanpa todellisuuteen. Sunnuntai oli poikkeuksellinen päivä, sillä illalla juttelin säästä erään vanhemman pariskunnan kanssa. Ja maanantaina keskustelin työvoimavirkailijan kanssa noin 10 minuutin ajan. Se oli päiväni kohokohta, kiitos hänelle. Kaupassa vaihdoin kassan kanssa muutaman kohteliaisuussanan ja loppupäivän olin puhumatta. Nyt olen jo kovin väsynyt ja taidan käydä nukkumaan.
On kyllä todella mukavaa kun joku ihan vapaaehtoisesti alkaa juttelemaan, tuntee olevansa edes pienen hetken elämästään mielenkiintoinen ihminen... meille yksinäisille tämä on ilman muuta harvinaista herkkua, ihan kateeksi käy sellaisia "rohkeita" ihmisiä jotka ystävystyvät viidessä sekunnissa ihan kenen tahansa kanssa.
Itse olen yksinäisenä ihmisenä ajatellut hakeutua sellaiselle alalle töihin, jossa voi tutustua erilaisiin ihmisiin ja pääsee ihan vierestä seuraamaan mitä muille kuuluu. Ja kun voi olla kiinnostunut toisesta ihmisestä, herättää usein itsekin mielenkiintoa ja pääsee solmimaan uusia suhteita. Houkutteleva ajatus...