Aikido soveltuu hyvin terapiamuodoksi. Fysioterapiamuotona todella hyvä, koska kehonhallinta, kokonaisvaltaisuus, nousujohteisuus, ratkaisukeskeisyys, vuorovaikutustaidot.
Aikido terapiamuotona
Anonyymi
13960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jep, Aikidossa olen kohdannut hyvinkin fiksuja ja mukavia ihmisiä, kaikilta eri mantereilta.
Huumoriakaan unohtamatta.
Jos itseisarvo on pelkästään oppia tappelemaan, niin aika köyhät lähtökohdat on.
Ujo ja yksinäinen voi löytää seuraa, ja saada näin sisältöä elämäänsä.
Lajia ei pidä arvioida suppealla tavalla, vain yksisilmäisesti tuijottaa siihen, että oppiiko Aikidossa tappelemaa, ei opi, se täytyy myöntää. Monia muita asioita kyllä oppii, ja sitä ei tiedä, se selviää vain tekemällä vuosikymmeniä Aikidoa. Sen verran fiksuja suomalaisia opettajiakin tullut vastaan, että eivät he turhaan ole sitä hommaa tehneet. Lajin on pakko antaa kaikenlaista hienoa, niin fiksut ihmiset eivät muuten sitä tekisi.
Aikidoa on verrattu Alexander tekniikkaan, jota Martti Syrjäkin on tuonut Suomeen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander-tekniikka
Fysiotereapauttina olen kokeilut asikkaideni kanssa monia eri lajeja, yksi mitä kokeiltiin yhdessä, oli Aikido. Molemmat jatkavat yhä sillä tiellä.
Aikidon tapaan pehmeitä liikuntamuotoja, mutta fyysisesti huomattavasti kehittävämpiä vaihtoehtoja ovat jooga, ja pilates. Myös kaikki nykyaikaiset tanssilajit (muut tanssilajit kuin aikido) ovat huomattavasti monipuolisempia. Jos haluaa vielä enemmän yleistä fyysistä suorituskykyä niin crossfit. Joogan ja aikidon huonoja puolia ovat erilaisten huuhaa-juttujen kuten ki-voimien ym. mystisten energioiden opettaminen.
Kumma, kun ei ole tullut yhtään ki-voima opettajaa vastaan
Aikidoa tehdään pariharjoitteluna, joten se eroaa siinä suhteessa joogasta, ja pilateksesta, eri näköisten, eri kokoisten, ja eri ikäisten kanssa. Treeni ole kovin rankkaa, eikä suurta notkeutta vaativaa, joten seniori-ikäisetkin kykenee siihen. Sosiaalisuus on monipuolisempaa pariharjoittelun kautta.
Ueshiba pyrki luomaan lajin, joka yhdistää ihmiskuntaa ja luo rauhaa kansakuntien kesken, siinä hän on jotenkin kyllä onnistunutkin. Eikä Aikidon tarkoitus olekaan olla varsinainen kamppailulaji, vaan mukavaa liikunnallista budoilua, jossa tarkoitus on kasvaa ihmisenä, välttää väkivaltaa. Aikidossahan ei edes kilpailla, mikä sekin jo osoittaa, että painopiste on jossain aivan muualla, kuin taistelussa.
Ihmisenä voi kasvaa vaikkapa lukemalla filosofiaa oikeilta filosofeilta. Ei opiskelemalla leikkitappelua ja puoliuskonnollista kulttia aikidohihhuleilta.
Fysioterapiaopiskelija-aikoinan Aikido tuli tutuksi, mutta sen lisäksi tutustuimme Tai Chiin, molempai pakko suositella, että kannattaa kokeilla.
Aikido, Tai Chi, Taekwondo, kuntonyrkkeily
Mielenterveyspotilaille sopii hyvin
No, mikä ettei, montako vuotta olet treenannut Aikidoa?
Treenasin pari vuotta. Kävin Ichimuran leirit ym. Täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Just, siitähän onkin sitten aikaa.
Ichimurahan pärähti uskoon, ja tais jäädä Aikido siihen. Riitautui vähän kaikkien kanssa, erikoinen tapaus.
Aika "hirveä" tuo nimi, lausutaan melkein kuin itsemurha, heh.
Liike on lääke, sanotaan. Ihan sama missä muodossa.