Ja vaikka myös te lääkiksessä opiskelevat, että onko lääkis ja lääkärin työ todella ollut sen arvoista? Koetteko aidosti että valintanne on ollut oikea vai epäilettekö tai jopa kadutte valintaanne? Itse olen kyllä kiinnostunut lääketieteestä, mutta toisaalta kyllä mietityttää että veisikö se sitten elämästä lähes kaiken ajan, liian stressaavaa elämää en toisaalta haluaisi. Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksistanne ja tuntemuksistanne, joita olette lääkiksessä ja lääkärin työssä kokeneet.
Kertokaahan te lääkärit
Anonyymi
81531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mut saatetaan tunnistaa, mutta olen lääkiksen keskeyttänyt. Kadun potilastyötä ja ihmisluontoa. En halua tehdä alan töitä ja monet vihaa rahanahneita lääkäreitä. Teen kyllä toisen alan opintoja.
Lääkiksen keskeyttäneet ovat harvinaisia, vaikka tuskin kukaan lääkikseen hakiessaan tiedostaa, että lääkäri on paljon tekemisissä pissan, paskan, veren, syljen ja liman kanssa. Pahat hajut ovat arkipäivää. Kaikille työ niin lähellä ihmistä ei sovi.
Kuitenkin sitten löydetään se oma kolo lääkärin työn kentässä. Esim vakuutuslääkäri lähinnä plärää papereita, patologi ei juuri kohtaa itse potilasta, tutkimustyötä voi tehdä aika irti potilaista jne. Mahdollisuudet ovat monet.
Keskeyttämisen syitä on sitoutumiskyvyn puute paljon vaativiin opintoihin, terveydelliset ongelmat, päihteet. Lääketiede itsessään on keskeyttämisen syy hyvin harvoin.
Tiedän vain yhden lääkisopinnot keskeyttäneen henkilön. Hänellä oli valtava kutsumus muualle. Opintojen keskeyttäminen on äärimmäisen harvinaista. Itse kadun ammatinvalintaani lääkärinä. Raskas epäkiitollinen ammatti. Saman palkan ja jopa paremmin voi tienata muuallakin, kevyemmällä vastuulla ja vähemmällä työmäärällä. Tämän alan hyviä puolia on, että toistaiseksi työt eivät ole loppumassa.
Minä tiedän pari keskeyttänyttä. Itse keskeytin 21w. Aloitin suoraan lukiosta. Koin, että olin tosi nuori ja kaikki aika meni siihen. Ehkä olisin voinut saada masennus diagnoosin. Sairaalassa oli kamalaa ja kohtelu tylyä.
Mutta miksi luetaan ensin lääkäriksi ja sitten hakeudutaan politiikkaan tai hallinnollisiin hommiin?
Asperger totuus.
Psykopaatti tai narsisti haluaa valtaa.
Kun lääkärin työ peräkylän tk ei miellytä, voi alkaa poliitikoksi.
Olen kohta valmistuva, aloitin siis kuusi vuotta sitten opinnot. En silloin tiennyt mihin ryhdyin, oli vain epämääräinen kuva arvostetusta työstä, jossa ei tarvitsisi miettiä sitä onko työllä merkitystä, eikä stressata sitä saako töitä. Olin kiinnostunut sekä ihmisten kanssa olemisesta että ihmisruumiin toiminnasta, ja mahdollisuudesta auttaa.
Koulu on kohta ohi ja ollut sekä hienoa että rankkaa aikaa. En ole käynyt muita korkeakouluja joten en osaa suoraan verrata onko tämä helpompaa tai vaikeampaa kuin joku muu. Useimmat asiat ovat olleet kiinnostavia, mutta on myös paljon sellaisia kursseja, mistä ei ole jaksanut innostua.
Hyviin ansioihin on mahdollisuus päästä etenkin jos haluaa syrjäseuduilla tehdä tk-lääkärin töitä ja toki raha tekee muusta elämästä mukavampaa, mutta ns. helppoja rahoja ei ole mielestäni tarjolla ja työpäivät venyvät usein tai työ on epämääräisiin vuorokaudenaikoihin. Työ on oikeasti aika vaikeaa ja joutuu olemaan ihan koko ajan taitojensa ja tietojensa rajoilla. Paljon puhutaan lääkäreiden palkoista, mutta käsittääkseni monilla muilla aloilla on helpompi tienata hyvin, ja paremminkin kuin tällä.
Olen monesti epäillyt valintaani, mutta en kuitenkaan oikein osaa kuvitella itseäni mihinkään muuhunkaan. Onnistuneet potilaskohtaamiset auttavat jaksamaan eteenpäin, samoin onnistumiset diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa. Riittämättömyyden tunteen kanssa on pakko opetella elämään, en usko, että ammattitaitoa saa koskaan sellaiselle tasolle kehitettyä että pystyisi ns. rennosti haltsaamaan kaiken olennaisen.
Kaikilla aloilla ja kaikessa työssä on hyvät ja huonot puolensa, onnelliset ja onnettomat hetkensä. Lääkärin työ ei tee poikkeusta.