mitä teemme

olet, mitä mainioin synnyttämään ja kasvattamaan lapsesi. Voin sanoa kokemuksesta, että elämä ei ole koskaan tarpeeksi valmis vauvalle, jos noita asioita oikein tikun tarkasti huomioi. Olisit 34v, kun esikoisesi tepastelee kouluun. Jos nyt siirrät lapsenhankintaa, joka on jo tulollaan, voi mennä aika myöhäiseen koko touhu.
Yhdessä tai erikseen kyllä sinä pärjäät! Jos päädyt toiseen vaihtoehtoon, mieti tarkkaan, ettei kaduta.

Tuossa vaiheessa tuntuu inhottavalta, kun ei tiedä, mitä on tulossa, eikä haluaisi sitä lasta sekoittamaan elämäänsä.

Kun tekee abortin, on tosi paha olo, tosi paha, eikä yhtään auta fiiliksiä se, että on päässyt pälkähästä. Menee vuosia ja vieläkin sitä tapettua vauvaa itkee. Sitä ei vain tajua ennenkuin on myöhäistä.

Naisena sanoisin, että jos vähääkään arveluttaa, älä tee! Jos tuntuu vähänkin sille, että masussa on vauva tai oma jälkeläinen, niin jälkikäteen tuntuu ihan hirveälle. Jotain poikkeustapauksia lukuunottamatta kaikki sanoo vahinkolapsestaan, että se on niin ihana ja kaikki oli sen arvoista jne. Nyt kun myöhemmin olen tullut äidiksi, monet tutut ovat hiekkalaatikolla myöntäneet esikoisen olleen vahinko. Jostain syystä ne vahingot ovat useimmiten rakkaimpia.

On ihan myytti, että raskauden alusta pitäisi olla onnellinen tai että joka päivä pitäisi pomppia kattoon vauvaa odottaessaan. Myöhemmin, kun olen saanut tarkoituksella hankittuja lapsia, on tosiaan ollut päiviä, ettei ole tuntunut yhtään innostuneelle. Silti kun se vauva syntyy, asia on ihan eri. Suurimmalle osalle maailmasta lapset vain tulevat ja silti niistä välitetään.

Moikka! Oon samaa edellisen viestiin vastanneen kanssa. Olet mitä mainioimmassa synnytysiässä, eikä elämä koskaan tule olemaan täysin valmista lapsen saantiin. Sekä sinulla että miehelläsi on hyvät mahdollisuudet löytää uusi työpaikka, etsivä löytää. Ja se, että miehelläsi on pieni lapsi ennestään, on vain positiivista, sillä lapsella on täten sisarus, jonka kanssa leikkiä. Lapsi on lahja ja jos nyt teet abortin, voi olla, ettet koskaan enää tule raskaaksi. Ja kun ikää tulee lisää, nousee myös riskit saada sairas lapsi. Anna lapsellesi elämä ja itsellesi äitiyden ilo. Positiivisella asenteella ja äidinrakkaudella sekä (toivottavasti ainakin) puolison tuella selviät varmasti loistavasti! :) Onnea elämäänne ja toivottavasti uudelle vauvalle! :))

Sinuna en tekisi aborttia.
Olet tarpeeksi vanha synnyttämään lapsen ja kasvattamaan hänet.
Jos mies ei ole vielä, niin kyllä hänkin isyyteen kasvaa.

Raha ei ratkaise, kyllä Suomi omistaan huolen pitää. Usko pois. Ja jos liian tarkaan etukäteen miettii, niin koskaan ei ole tarpeeksi hyvä hetki lapsille.

Toisaalta, itse kärsin lapsettomuudesta. Hoidot meneillään. Joten minun on kovin vaikea käsittää, että joku on raskaana ja heittäisi lapsen "roskiin". Siksi kehoitankin sinua miettimään kolmatta vaihtoehtoa (Ihan tosissasi). Voisit synnyttää lapsen ja antaa adoptoitavaksi. Tietenkin siinä menetät työpaikkasi, mutta mikään työpaikka ole uuden elämän tuhlaamisen arvoinen. Saat varmasti uusia töitä tai voit päästä vanhaan työpaikkaan takaisin. Joten jos et halua lasta, niin synnytä hänet kuitenkin, meitä on monia, jotka emme omaa vauvaa saa ja olisimme todella otettuja, jos sinä voisit vauvan synnyttää ja luovuttaa adoptioon.

Toisaalta raskauden aikana luultavasti kasvaisit äitiyteen, etkä sitten haluasikaan luopua lapsesta. Ja sehän olisi myös hyvä asia. Olisit äiti ja antaisit lapselle elämän. Sehän tässä on pääasia.

Onnea sinulle päätökseen. Jos vähänkin epäröit, niin älä keskeytä raskautta. Sinun pitää olla ainakin 100% varma siitä, että teet oikean päätöksen, jos keskytät raskauden. Jos päätät pitää lapsen, vannon ettet sitä kadu. Saat paljon apua jo yhteiskunnalta, mutta myös läheisiltäsi (uskoisin).
Kirjoittele kuulumisia ja mietteitäsi.

Jos edes ikinä haluat lapsia, nyt se on parasta tehdä,ikäsikin puolesta.25 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys alkaa kokoajan laskea...et voi tietää koituuko mahdollisesta abortista uutta raskautta estävää komplikaatiota...Ja iän karttuessa muutkin riskit kasvaa raskauden suhteen.

Rahallisesti pärjäätte kyllä,luota itseesi.On niitä yh-ihmisiäkin jotka ovat ison katraan yksin eteenpäin vieneet ja pärjänneet.

Tietenkään en voi muutakuin sanoa mielipiteeni, anna/antakaa sille lapselle elämä.

Raskauden takia ei saa syrjiä työssä, mitenvain kyllä te pärjäätte kun niin päätätte!

Mutta minä olin varma/ me olimme varmoja kannastamme. Tein abortin 27-v. Myös määräaikainen työsuhde, opiskelut kesken. Isäntä kyllä opiskeli ansiosidonnaisen turvin. Rahasta ei siis ollut kiinni.

Asiat olivat ehkä enemmän kiinni elämän pysyvyydestä. Tämä elintaso ei ole pysyvä tila jos on lapsi, kotimme on vuokra asunto, ei siis pysyvä oma koti, työni ei todella olisi ollut pysyväinen mikäli lapsen teen. Parisuhteemme tulee olemaan pysyvä, kun meille annetaan aikaa varttua kahdestaan, nauttia siitä vielä kahdestaan.

Mutta me vain yksinkertaisesti teemme lapsen vasta kun oikeasti hypimme ilosta kuultuamme olevamme raskaan. Ei siihen maailman suurimpaan ihmeeseen kuulu meillä surusta itkeminen ja ennenkaikkea se, että olisin joutunut elämään sen lapsen ja itseni kanssa tietäen, että olen edes harkinnut aborttia, sillä lapsi ei nyt todella ollut toivottu.

Siitä (abortista) selviää, jos on täysin varma päätöksestään. Kaikki eivät siis selviä, joten en todella voi suositella kenellekään. Riippuu paljon siitä oletko pinnallinen? Siis järjellä ajattelevia ihmisiä pidetään pinnallisena, sillä elämäntasolla, ammatilla, koulutuksella jne. on heille merkitystä. Vai oletko tunteilla ajatteleva ihminen? Silloin selviäminen saattaa olla vaikeampaa, lapsen näkee vain lahjana, en tiedä en ole koskaan ollut sellainen... Kuten en tietenkään voi vuositella sitäkään, että elämään tehdään ei-toivottuja lapsia. Joten päätöksen teet oman arvomaailmasi pohjalta, meidän muiden kokemukset tuskin helpottavat ratkaisuasi...

Tuo muuten aina vedetään mukaan, että huomioi, että myöhemmällä iällä voit saada vammaisen lapsen helpommin... Hmm. Minä olen abortin tehnyt, mikäli en haluaisi vammaista lasta kai tekisin sen uudelleenkin, sillä nykyään ongelmat voidaan havaita ajoissa... Tai sitten mitä väliä sillä on onko lapsi terve, silloin kun sitä lasta niin hartaasti toivotaan... Eikö kolmekymppinen ole jo niin vastuullinen, että pystyy huolehtimaan erityislapsestakin... Karmeaa kuvitella, että tuon syyn perusteella ihmisiä tuputetaan tekemään lapsia, silloin kun oma elämä on vielä kesken. Parempi minusta vaikka se yksi vammainen rakastettu kuin, kymmenen tervettä vahinkoa.

sama tilanne molemmat opiskelijoita ja minun kohdalla se tarkoittaa sitä että en valmistu vielä pitkiin aikoihin, mutta päätimme pitää lapsen. Älä anna rahan ratkaista kyllä tukea saatte ja pärjäätte jos ei ole kohtuuttomia vaatimuksia. Onnea ja iloa elämäänne. Kyllä ulkomaalaisetkin hyvin elää vaikka eivät ole koskaan työnteosta kuulleetkaan;)

No ei pahemmin ois oikein sitä viatonta lasta kohtaan se, Että siltä riistettäis mahdollisuus elämään. Oot sentään jo sen ikänen että asioilla pitäis olla taipumus järjestyä lapsen kannalta suotuisasti. Eli toivottavasti et sorru aborttiin vaan antaisit lapselles mahdollisuuden elämään.

sympatiat sulle. mun tilanne on jokseenkin samanlainen. olen raskaana (10 viikkoo) mut en tieda mita tehda. mies ei halua lasta. ollaan molemmat nuoria(22&23), tyottomia ja pee aa. meil on ennestaan kohta 3-vuotias tytto. "honosta" elamantilanteesta riippumatta itse haluaisin taman lapsen. ensimmaisen muksun kohdalla haluttiin molemmat abortti mut luojan kiitos en tehnyt!! sen jalkeen minulle on tehty abortti minka silloin katsoin oikeaksi vaihtoehdoksi enka kadu. olemme juuri ulkomailla, kohta palaamassa suomeen. asuntoa ei ole eika myos mitaan tuloja mutta tiedan etta asiat hoituu. ei ole helppoa lapsen (ja yhden tulevan) kansaa nain mutta ollaaqn ihan onnellisia ja tehdaan toita tulevaisuuden eteen. luulen et sun tilanteesi ei oo ainakaan yhtaan vaikeempi kuin meilla ja varmasti selviaisit vauvasi kanssa.kaikilla on vast.kaymisia ja vain harvoissa perheissa on lapsen syntyessa ideaaliset olosuhteet. jos kuitenkin paadyt aborttiin ei siita pida tuntea syyllisyytta. teet sen varmasti jos et koe olevasi valmis ja se ei kuulu muille. monet arvostelee mut ei tieda milta susta tuntuu. mieti tarkkaan miehes kans.

Käypäs lukemassa sivua abortionfacts.com. Siellä löytyy asiallista tietoa abortista ja sen vaikutuksista. Yleensäkin englanninkielistä matskua on paljon paremmin saatavilla kuin suomalaista, esim. google-haun kautta.

Itse tein aboritn lähes vuosi sitten, eikä ole päivääkään kulunut, etten olisi päätöstäni syvästi katunut. Kaipauksen ja rakkauden tunteet lasta kohtaan heräsivät tasan vuorokausi abortin jälkeen. Tuntui että elämästäni oltiin repäisty irti kaikkein olennaisin, lapseni, ja tyhjyyden tunne on seurannut minua siitä lähtien.

Abortistakin voi toipua, mutta se on pitkä, pitkä prosessi. Ja useimmat sen tien kulkeneet ovat sitä mieltä, että jos voisivat valita uudestaan, eivät he missään tapauksessa päätyisi aborttiin.

Kaikkein tärkeintä on kuunnella sydäntään ja omaatuntoaan. Itselläni ne olivat kyllä turtana aina abortin jälkeiseen päivään asti. Muista, että lapsi on kaunis lahja, ainutkertainen. Toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun. Voimia!

...tarinani on hiukan erilainen, mutta samoja ajatuksia oli itsellänikin, kun tulin raskaaksi helmikuussa.
Tein abortin kuitenkin kun olin rask.viikolla 10.
Se oli ainoa päätös, jonka kykenin varmasti tunnistamaan että on se oikea, en olisi pystynyt pitämään lasta, otin myöskin taloudelliset seikat huomioon.
Minullakin oli hyvä parisuhde, mutta suhde oli tuore ja minulla on myös aiemmasta avoliitosta yksi lapsi, joka on minun huollettavanani.
Päätös on jokaisen oma, ja en mitenkään halua neuvoa suuntaan enkä toiseen, muutenkuin että kuuntelemaan omaa sydäntänne, ja ajattelemaan JÄRJELLÄ, järkevästi kun ajattelee ei tule pettymyksiä.
Jos tuntuu yhtäänkään vahvasti siltä ettette ole valmiita, niin ei sitä ole. Jos taas on valmis ottamaan sen lapsen vastaan ja suunnittelette jo vauva-elämää niin siitä vaan!
Jokainen elää elämänsä niinkuin parhaakseen näkee.
Joskus on otettava myös järki huomioon.
Tunteillakin silti asiaa kannattaa punnita.
Itse en ratkaisuani ole katunut.
Jos uskot vahvasti että aborttia kadut myöhemmin, ei kannata sitä tehdä, vaan ottaa vauva vastaan.

Tilanteesi ei ole toivoton, kaukana siitä! Meillä tilanne on se, että mies joutui lopettamaan opiskelun ja on työtön. Minulla puhkesi opiskellessa krooninen sairaus, ja opiskelu jäi siksi kesken. Nyt en pysty töihin tai opiskelemaan. Ja olen raskaana neljännellä kuulla. Raha on tosi tiukassa, ja asuntokin on pikku yksiö. Silti odotamme vauvaamme ilolla, ja vaikka sairauden paheneminen pelottaa, luotan siihen että kaikki menee hyvin, ja selviämme kyllä jotenkin rahallisestikin.

Minulle abortti ei ollut koskaan todellinen vaihtoehto, vaikka tiesin että rankkaa elämä tulee olemaan. Mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että teen oikein, kun synnytän tämän lapsen. Raksatan häntä hyvin paljon, ja odotan hänen syntymäänsä innolla.

Odota vaan vauvaasi luottavaisin mielin, kyllä kaikki järjestyy! Vaikeaa voi olla, mutta selviätte siitä varmasti.