Lääkäreiden suhtautuminen

Kaikkihan on mahdollista, mutta miksi aina ensin pelätä sitä pahinta mahdollista.
Vaikka olisi minkälaista oiretta missä vain, niin ei se aina syöpää tarkoita.

Lääkäreistä ylipäänsä, lähetteitä erikoispuolen tutkimuksiin on usein vaikea saada, ja nyt vielä tämä korona-aika pahentaa tilannetta entisestään.

Ikävältä se potilaasta tuntuu, kun on jotain vaivaa, jolle olisi kiinnostavaa tietää syy, tai ainakin saada poissuljettua mahdollisia syitä.

Omalla kohdallanikin on useamman kerran yleislääkäri kiinnostunut jostain mahdollisesta, ja yrittänyt laittaa eteenpäin, mutta erikoislääkäreitä ei ole kiinnostanut selvittää mitään.
Onnekseen heidän ei itse tarvitse sairastaa ja joutua ihmettelemään, kun kukaan ei välitä mistään mitään. Eihän se ole heidän ongelmansa, kun joku tuntematon ihminen joutuu kitumaan vaivoineen päivästä, ja vuodesta toiseen.

Tämä on kai sitä niinkutsuttua hyvinvointi-systeemiä....kyllä usein v...ttaa.

No mun mielestä kuulostaa erittäin huolestuttavalta jos verta tulee pissatessa. Ja että tarkempiin tutkimuksiin ei laiteta heti, huhhuh.

Mutta,oon alkanut ymmärtämään, kun eräs tuttukin juuri saanut tietää sairastavansa keuhkosyöpää, ja luin syöpään liittyviä keskusteluja, niin usein liian myöhään on kukaan lääkäri halunnut alkaa tarkemmin tutkimaan.
Eli vaikka sairastunut itse vaatisi tarkempia tutkimuksia, niin usein hän ei pääse kuin vasta sitten kun syöpä on jo ehtinyt levitä ja hoidot eivät enää auta.

Että hieman pelottavaa tämä toiminta Suomessa, ei voi kukaan meistä olla varma, että oikeasti tutkimuksiin ja hoitoon pääsisi ajoissa.

Päivystyksen tehtävä on poissulkea ja hoitaa heti hoitoa tai seurantaa vaativat sairaudet. Syöpäepäilyt itsessään eivät ole päivystyksellisiä asioita. Aiheellista olisi ohjata omalle terveysasemalle jatkoselvittelyihin.

Yleisesti ottaen diagnostiikka jää puutteelliseksi nimenomaan silloin kun asioidaan vain päivystyksessä, terveysasemalla saa huomattavasti kattavampaa diagnostiikka. Noh, tämä sanottuna eipä sinne taida aikoja saada nykypäivänä.

Minun mielestä tuo on korona-ajan priorisointia. Potilaat heitetään ulos vastaanotoilta ja sairaaloista, eikä muulla ole väliä. Eli kyse ei todellakaan ole terveydestä. Jos terveydenhuoltojärjestelmä toimisi, potilas saisi riittävää tukea. Tukeen kuuluu asiallinen ohjaus.

Hyvä, että menet yksityiselle. Kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole, mutta se taitaa olla nykyään ainoa mahdollisuus saada tutkimuksia ja hoitoa. Tulosta en ala arvuuttelemaan, hyvää on se, että olet aktiivinen ja määrätietoinen. Se on tärkeä ominaisuus kaikkineen selviytymisen vuoksi, mitä sitten elämä tuokaan mukanaan.

Ymmärrän ja omasta kokemuksesta tiedän, että verinen virtsa on huolestuttavaa. Siinä tilanteessa pitää päästä lääkäriin nopeasti.

Itselläni oli kuitenkin vain virtsatietulehdus, joka tietysti hoidettiin. Vanha laboratoriohoitaja totesi virtsanäytteestäni, ettei ollut koskaan nähnyt niin veristä virtsanäytettä. Ei ollut kuukautiset.

Itse hakeuduin myöhemmin, kun vaiva uusi, yksityiselle urologille. Siitä lähtien olen pärjännyt hyvin. Se oli joku elämänvaihe vain.

Jatkuva verivirtsaisuus on tietysti perusteellisen tutkimuksen aihe. Virtsassa ei kuulu olla verta milloinkaan.

Muutama vuosi sitten, minullakin oli kahtena eri kertana verta virtsassa paljon. Menin terveyskeskukseen. Lääkäri oli huolissaan,muttei tiennyt mistä on kyse. Hän kirjoitti lähetteen naistentautien poliklinikalle, siellä lääkäri sanoi, että oli ilmeisesti paha virtsatietulehdus. Tämä oli vaan päätelmä, ei perustunut mihinkään tutkimustulokseen. Limakalvojen kuivuuden totesi tutkimuksessa ja siihen jatkuvaan käyttöön vagifemiä. Aluksi 3 x vko ja sen jälkeen 2 x vko. Jos käytän vagifemiä vähemmän (unohdan välillä) tulee herkästi virtsatietulehdus. Olen kanssasi samaa mieltä,että olisi pitänyt sinut lähettää jatkotutkimuksiin. Itse olin aikoinani myös pettynyt, että ei tehty tarkempia tutkimuksia ja myöskin pelkäsin heti pahinta,turhaan. Ei ole verivirtsaisuutta ollut vagifemin aloituksen jälkeen.