Vitun kilarit

Minut on taas jätetty. Nyt todella kylmästi. Muutin rakkauden perässä täysin vieraalle paikkakunnalle lapseni kanssa. Nyt en tiedä mitä teen. Olen pulassa.
Elämä suurin rakkaus oli kyseessä ja tää vitun paska sairaus pilasi senkin taas.
Mä saan helvetin moisia kilareita. Suustani tulee ihan kamalaa tekstiä ja käteni jatkaa sitä samaa kirjoittamalla. En tiiä miksi saan niitä. Se on kuin paniikkikohtaus joka ottaa vallan ja sitten se on menoa. En ole fyysisesti väkivaltainen mutta henkisesti kyllä. Onko muilla samaa?? Mitä tämä on? Minulla on bibo todettu vuosia sitten.
Nyt sain palkan omasta käytöksestäni. Olen koronassa, yksin, vieraassa kaupungissa ja jätettynä.
Muuten elämä suht tasaista bibon kanssa, tulee aaltoilua kyllä. Mania sai minut muuttaa tänne kaupunkiin rakkauden perään ja masennus nyt seurana koronan kanssa,.Olen niin peloissani.
Kaikki menee aina pilalle kun saan raivokilarit. Jokin ärsyke tulee eteen ja sitten se on menoa. Kuin jokin musta sumu mihin astun, enkä pysty pysäyttää itseäni, tunnen vain vihaa ja tuskaa, sitten kun tulen sumusta pois kadun kaikkea. Mieheni kesti hyvin monta näitä kohtausta, mutta kun ne tiheni 2vk välein tapahtuvaksi, niin hän sai tarpeekseen ja jätti minut. En syytä häntä. katunut olen ja itkenyt, mutta ymmärrän häntä. Olen helvetin vaikea ihminen, vaikka olenkin pohjimmiltani hyvä ihminen, enkä muuta pahaa tee, kuten petä, mutta nää saatanan kilarikohtaukset!
Mitä ne on?
Voisiko joku kirjoitella kanssani. Olen todella peloissani ja yksinäinen. syvästi masentunut...