Sattuipa niin että hammas oli oireillut jo hetken aikaa. Tarkemmin sanottuna ien oli niin tulehduksissa, että se oli paisunut ja kaikenlainen syöminen oli käynyt mahdottomaksi.
Mietin soittaisinko hammaslääkärille, mutta kun kipu oli melkoinen, päätin mennä ensiavun vastaanotolle kysymään mitä tehdä. Olin tietoinen että siellä oli myös hammashoidon ihminen.
Esitin asiani, ja ien sen kuin paisui ja kiristi, niin että pelkäsin sen repeävän.
Vastaanotto sanoi pyytävänsä päivystävän lääkärin katsomaan.
Istahdin odottamaan.
Ei kauankaan kun minut kutsuttiin sisään.
Hän oli reilusti keski-iän ylittänyt nainen, vähän pyöreähkö mutta kivan näköinen, ja todella mukava.
Hän komensi pötkölleen laverille, selinmakuulle. Sitten suuta auki.
Hänen äänensä oli seksikkään matala ja hiljainen. Hän istahti viereeni ja sanoi, että katsotaanpa voisimmeko tehdä sinun hyväksesi jotain tänään.
No onpas täällä ahdasta, kyllä, voin helpottaa oloasi.
Hän otti pienen skalpellin, ja sanoi että älä pelästy. Pitää avata kanava että pääsee märkä ulos.
Pieni ranneliike ja haava oli auki. Hän sanoi että nyt voi vähän tuntua epämiellyttävältä, kun hän alkaa puristamaan tulehdusta ulos. Hän sanoi että ota jostain kiinni ja purista kun sattuu, sillä nyt ei voi perääntyä, kaikki on saatava ulos.
Otin kiinni hänen reidestään, polven yläpuolelta. Hän katsoi minuun hymyillen, sanoi että tämä ei ole aivan etiketin mukaista, mutta olkoon tämän kerran. Tuntui hyvältä.
Hän alkoi puristella, mutta kipu ei tuntunut miltään, kun tunsin hänen kiinteän reitensä ohuen puuvillakankaan läpi lämpimänä ja kutsuvana.
Hän paineli ja puristeli, imi imurilla, välillä desinfiointia, sitten jatkettiin.
Miltä tuntuu? No hyvältähän tässä, en vaihtaisi nyt juuri paikkaani mihinkään, sanoin ja hivelin reittä sisäpulelta. Olin hivuttautunut jo vähän lähemmäs haaraväliä, ja hän huomioi sen kyllä mutta ei sanonut mitään. Katsoi vain minua pitkien mustien tekoripsiensä alta silmiin.
Oli mahdoton sanoa mitä hänen mielessään liikkui. Olisiko hänen kasvoilleen noussut lievä puna?
Nyt menen liian pitkälle, ajattelin. Kun hän oli kumartunut ylleni, niin että uhkeat rinnat olivat aivan kasvojeni yläpuolella, oli aivan pakko ottaa ja hyväillä vänän toista rintaa. Se aiheutti painetta housuissa.
Odotas nyt vähän vielä, hän sanoi, ja kouraisi minua munista. Hoidetaan asia kerrallaan.
Olet hyvä potilas, olet aina tervetullut vastaanotolleni, ja muutenkin...
Mietin soittaisinko hammaslääkärille, mutta kun kipu oli melkoinen, päätin mennä ensiavun vastaanotolle kysymään mitä tehdä. Olin tietoinen että siellä oli myös hammashoidon ihminen.
Esitin asiani, ja ien sen kuin paisui ja kiristi, niin että pelkäsin sen repeävän.
Vastaanotto sanoi pyytävänsä päivystävän lääkärin katsomaan.
Istahdin odottamaan.
Ei kauankaan kun minut kutsuttiin sisään.
Hän oli reilusti keski-iän ylittänyt nainen, vähän pyöreähkö mutta kivan näköinen, ja todella mukava.
Hän komensi pötkölleen laverille, selinmakuulle. Sitten suuta auki.
Hänen äänensä oli seksikkään matala ja hiljainen. Hän istahti viereeni ja sanoi, että katsotaanpa voisimmeko tehdä sinun hyväksesi jotain tänään.
No onpas täällä ahdasta, kyllä, voin helpottaa oloasi.
Hän otti pienen skalpellin, ja sanoi että älä pelästy. Pitää avata kanava että pääsee märkä ulos.
Pieni ranneliike ja haava oli auki. Hän sanoi että nyt voi vähän tuntua epämiellyttävältä, kun hän alkaa puristamaan tulehdusta ulos. Hän sanoi että ota jostain kiinni ja purista kun sattuu, sillä nyt ei voi perääntyä, kaikki on saatava ulos.
Otin kiinni hänen reidestään, polven yläpuolelta. Hän katsoi minuun hymyillen, sanoi että tämä ei ole aivan etiketin mukaista, mutta olkoon tämän kerran. Tuntui hyvältä.
Hän alkoi puristella, mutta kipu ei tuntunut miltään, kun tunsin hänen kiinteän reitensä ohuen puuvillakankaan läpi lämpimänä ja kutsuvana.
Hän paineli ja puristeli, imi imurilla, välillä desinfiointia, sitten jatkettiin.
Miltä tuntuu? No hyvältähän tässä, en vaihtaisi nyt juuri paikkaani mihinkään, sanoin ja hivelin reittä sisäpulelta. Olin hivuttautunut jo vähän lähemmäs haaraväliä, ja hän huomioi sen kyllä mutta ei sanonut mitään. Katsoi vain minua pitkien mustien tekoripsiensä alta silmiin.
Oli mahdoton sanoa mitä hänen mielessään liikkui. Olisiko hänen kasvoilleen noussut lievä puna?
Nyt menen liian pitkälle, ajattelin. Kun hän oli kumartunut ylleni, niin että uhkeat rinnat olivat aivan kasvojeni yläpuolella, oli aivan pakko ottaa ja hyväillä vänän toista rintaa. Se aiheutti painetta housuissa.
Odotas nyt vähän vielä, hän sanoi, ja kouraisi minua munista. Hoidetaan asia kerrallaan.
Olet hyvä potilas, olet aina tervetullut vastaanotolleni, ja muutenkin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatko puuttuu. Ehkä sitä ei tullut.
Sen pituinen se. Vähän lyhyt niin kuin esim. Heinolan sedän katkarapua muistuttava mikropippeli.
Höpö höpö. Heinolan setä on koko kylän tunnetuin häntäheikki.
Ei setäsi ole Heinolasta
Sattuu muuten olemaan.