Irroitetaan allaoleva uuteen topikkiin, tuossa riittänee jutun juurta.
### lalita - Voiko niinsanottu huono karma estää kehityksen henkisellä bhaktin tiellä? Milloin kysymys on todella huonosta karmasta ja milloin vapautettu sielu esimerkiksi valitsee vain poikkeuksellisen toimintatavan? Mistä aidon vapautetun sielun tunnistaa? ###
Otetaan nyt ensiksikin huomioon se, että vapautettu sielu ei ole tilassa, jossa tämän tarvitsee huolehtia bhaktin *harjoittamisesta*. Bhaava-bhaktin taso yleisesti rinnastetaan varsinaiseen muktiin eli vapautukseen; tämän tason saavuttanut on teknisesti *siddha*, ei *sadhaka* eli harjoituksen vaiheessa oleva henkisen tien kulkija. Hänen bhaktin toteuttamisensa siis ei ole tässä yhteydessä niinkään olennaista.
Mutta itse asiaan: Voiko huono karma estää edistyksen bhaktin tiellä? Bhaktinhan sanotaan olevan estämätöntä luonteeltaan. Bhakti on henkinen todellisuus, joka on luonteeltaan materian ja siihen sidonnaisten lakien yläpuolella. Siksi karma itsessään ei voi vaikuttaa bhaktin ilmentymiseen tai sen ilmentymättömyyteen. Mikäli energiaa bhaktiin riittää, karma seuraa sen vanavedessä. Niin sanotusti, "Tähdet leikataan taivaalta pois."
Mutta on toki tekijöitä, jotka purevat syvemmälle sieluun, luovat esteitä sinne, minne karma ei ulotu. Näitä kutsutaan nimellä *aparadha*, erilaiset loukkaukset, sekä menneet että parhaillaan tekemämme.
Hypoteettisessa tilanteessamme esimerkiksi henkilö, joka on tilanteessa, jossa tämän on hyvin vaikea syystä tai toisesta harjoittaa bhaktia, eikä asialle näytä olevan jostain syystä mitään tehtävissä lähitulevaisuudessa. Tämän yleisesti ottaen ymmärretään johtuvan menneistä loukkauksista pyhiä henkilöitä, asioita ja aatteita kohtaan; menneistä bhaktiin liittyvistä laiminlyönneistään johtuen henkilö saattaa tilapäisesti päätyä tilanteeseen, jossa ei kykene bhaktia harjoittamaan.
Mutta tietenkin tässä puhutaan nyt yksilön omasta näkemyksestä. Eihän tuota kukaan toiselle menisi sanomaan, harvoin edes noin ajattelemaan.
Vapautetun sielun tuntomerkeistä erillisessä postissa, että pysytään keskustelun kulussa kärryillä.
### lalita - Voiko niinsanottu huono karma estää kehityksen henkisellä bhaktin tiellä? Milloin kysymys on todella huonosta karmasta ja milloin vapautettu sielu esimerkiksi valitsee vain poikkeuksellisen toimintatavan? Mistä aidon vapautetun sielun tunnistaa? ###
Otetaan nyt ensiksikin huomioon se, että vapautettu sielu ei ole tilassa, jossa tämän tarvitsee huolehtia bhaktin *harjoittamisesta*. Bhaava-bhaktin taso yleisesti rinnastetaan varsinaiseen muktiin eli vapautukseen; tämän tason saavuttanut on teknisesti *siddha*, ei *sadhaka* eli harjoituksen vaiheessa oleva henkisen tien kulkija. Hänen bhaktin toteuttamisensa siis ei ole tässä yhteydessä niinkään olennaista.
Mutta itse asiaan: Voiko huono karma estää edistyksen bhaktin tiellä? Bhaktinhan sanotaan olevan estämätöntä luonteeltaan. Bhakti on henkinen todellisuus, joka on luonteeltaan materian ja siihen sidonnaisten lakien yläpuolella. Siksi karma itsessään ei voi vaikuttaa bhaktin ilmentymiseen tai sen ilmentymättömyyteen. Mikäli energiaa bhaktiin riittää, karma seuraa sen vanavedessä. Niin sanotusti, "Tähdet leikataan taivaalta pois."
Mutta on toki tekijöitä, jotka purevat syvemmälle sieluun, luovat esteitä sinne, minne karma ei ulotu. Näitä kutsutaan nimellä *aparadha*, erilaiset loukkaukset, sekä menneet että parhaillaan tekemämme.
Hypoteettisessa tilanteessamme esimerkiksi henkilö, joka on tilanteessa, jossa tämän on hyvin vaikea syystä tai toisesta harjoittaa bhaktia, eikä asialle näytä olevan jostain syystä mitään tehtävissä lähitulevaisuudessa. Tämän yleisesti ottaen ymmärretään johtuvan menneistä loukkauksista pyhiä henkilöitä, asioita ja aatteita kohtaan; menneistä bhaktiin liittyvistä laiminlyönneistään johtuen henkilö saattaa tilapäisesti päätyä tilanteeseen, jossa ei kykene bhaktia harjoittamaan.
Mutta tietenkin tässä puhutaan nyt yksilön omasta näkemyksestä. Eihän tuota kukaan toiselle menisi sanomaan, harvoin edes noin ajattelemaan.
Vapautetun sielun tuntomerkeistä erillisessä postissa, että pysytään keskustelun kulussa kärryillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Bhaktin laiminlyömisen bhaktia vaikeuttava vaikutus on järkeenkäypää. Uskon vakaasti, että olen saanut vahvan likinäköisyyteni ja kasvontunnistusvammani toisten ihmisten laiminlyömisestä menneissä elämissä. On ihan oikein ja luonnollista, että jos julistan teoillani, etten jotain ominaisuutta tarvitse enkä suostu dharmisesti käyttämään, se otetaan minulta pois :-) Jos haluan, voin oppia tästä jotakin ja elää vastedes dharmisesti - se onkin mielestäni parempi asennoitumistapa kuin "olen syntinen-saatana-kurja enkä ansaitse mitään hyvää" -fatalismi. Miksipä sama karminen periaate ei toimisi myös bhaktin suhteen!
Koitan ehtiä vastata sähköpostiisi pian, Madhava... sitä varten minun pitäisi päästä omalle koneelleni, mikä on vauvojen kanssa vaikeaa.