Hei!
Olen n. nelikymppinen nainen. Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa parisen kk. Hän ei sanoilla ole kertaakaan kehunut mua millään tavalla. Sanonut heti alkuunsa, että itsetuntonsa on heikko, aina on ajatellut, ettei hänestä ole mihinkään jne. Erostaan on pari vuotta aikaa ja ero ollut todella kova paikka parinkymmenen vuoden yhteiselon ja kahden lapsen jälkeen.
Itse olen eronnut vuosia sitten ja mullakin kaksi lasta.
Hän tuntuu olevan todella sellaisia "ei puhu, mutta pussaa" -miehiä. Itse olen kova kertomaan tunteistani ja haluaisin (naiselliseen tapaan??) myös itse kuulla toiselta jotakin sanallistakin siitä, mitä hän minusta tykkää. Hän on hellä ja auttavainen. Mutta MIKSEI mies pysty puhumaan tunteistaan kuin joskus tekstiviestillä vähän vihjailemaan? Ehkä mun on vaan totuttava siihen, ettei tuolta mieheltä tule kuulemaan kehuja yms....
Sen sijaan hän on kovasti katselemassa ulkona liikkuessamme nuoria naisia ja naisia yleensä. Noi katseet eivät ole mitään "ohimennen", vaan täytyy oikein auton taustapeilistä vielä tarkistaa, miltä tuokin nainen näytti takaapäin.
Raivostuttavaa... Eikö mies osaa tehdä noita tutkailujaan mitenkään huomaamattomammin. Itse en halua jäädä tuijottamaan miestä, joka herättää huomioni tuolla jossakin kulkiessamme. Se on mielestäni hienotunteisuutta omaa kumppania kohtaan. Onko niin, että toisilta miehiltä vain puuttuu taito käsitellä omaa naistaan? Äh, sekavaa tekstiä. Varmasti saan nyt arvosteluita lukijoilta tyyliin: "Oot sairaalloisen mustasukkainen...!" Mutta haluaisinkin kysyä, ootteko te muut naiset ottaneet reilusti puheeksi nämä asiat miehenne kanssa? Tuntuuko miehestä aivan naurettavalta, jos nainen toivoo toisenlaista käytöstä??
Olen n. nelikymppinen nainen. Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa parisen kk. Hän ei sanoilla ole kertaakaan kehunut mua millään tavalla. Sanonut heti alkuunsa, että itsetuntonsa on heikko, aina on ajatellut, ettei hänestä ole mihinkään jne. Erostaan on pari vuotta aikaa ja ero ollut todella kova paikka parinkymmenen vuoden yhteiselon ja kahden lapsen jälkeen.
Itse olen eronnut vuosia sitten ja mullakin kaksi lasta.
Hän tuntuu olevan todella sellaisia "ei puhu, mutta pussaa" -miehiä. Itse olen kova kertomaan tunteistani ja haluaisin (naiselliseen tapaan??) myös itse kuulla toiselta jotakin sanallistakin siitä, mitä hän minusta tykkää. Hän on hellä ja auttavainen. Mutta MIKSEI mies pysty puhumaan tunteistaan kuin joskus tekstiviestillä vähän vihjailemaan? Ehkä mun on vaan totuttava siihen, ettei tuolta mieheltä tule kuulemaan kehuja yms....
Sen sijaan hän on kovasti katselemassa ulkona liikkuessamme nuoria naisia ja naisia yleensä. Noi katseet eivät ole mitään "ohimennen", vaan täytyy oikein auton taustapeilistä vielä tarkistaa, miltä tuokin nainen näytti takaapäin.
Raivostuttavaa... Eikö mies osaa tehdä noita tutkailujaan mitenkään huomaamattomammin. Itse en halua jäädä tuijottamaan miestä, joka herättää huomioni tuolla jossakin kulkiessamme. Se on mielestäni hienotunteisuutta omaa kumppania kohtaan. Onko niin, että toisilta miehiltä vain puuttuu taito käsitellä omaa naistaan? Äh, sekavaa tekstiä. Varmasti saan nyt arvosteluita lukijoilta tyyliin: "Oot sairaalloisen mustasukkainen...!" Mutta haluaisinkin kysyä, ootteko te muut naiset ottaneet reilusti puheeksi nämä asiat miehenne kanssa? Tuntuuko miehestä aivan naurettavalta, jos nainen toivoo toisenlaista käytöstä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta muiden naisten/miesten kyttääminen on törkeää käytöstä silloin, kun ollaan pariskuntana liikkeellä. Joskus silmät voivat viivähtää hiukan pidempään jossain mukavan näköisessä yksilössä, muttei heitä sentään tarvitse peileistä kytätä. En kuitenkaan pidä tuota isona asiana. Moukkamaista se kuitenkin on. Minä en pahastuisi, jos vaimoni minulle tuollaisesta tarvittaessa huomauttaisi.
Miesystäväsi puhumattomuus on luultavasti hänelle luonteenomaista. Hän saattaa ajan myötä muuttua, mutta oleta, ettei hän muutu. Ihmiset nyt ovat erilaisia, ja jotkut eivät osaa tunteistaan puhua. Kuten itsekin jo annoit ymmärtää, niin teot ovat loppupelissä kuitenkin tärkeämmät. Nauti niistä :)
...Olipas kiva, että eka saamani kommentti olikin noin myönteinen, kiitos!!
Niin, tuo tuijottelutaipumus minunkin mielestäni kertoo lähinnä "moukkamaisuudesta". Oon ajatellut, että tällä uudella miesystävälläni taitaa tuo tunneäly olla eri tasoista kuin omani. Voihan olla, että parinkymmenen vuoden avioliitossa vaimonsa on ollut samaa tyyppiä kuin hän eivätkä he ole tällaisista keskustelleet. Ehkä vaimo ei ole pitänyt tunteiden näyttämistä tärkeänä. Niinhän se on, että erilaisia olemme. Toisille tunteet ovat tärkeämpi asia kuin toisille...
Tunnen kyllä pariskuntia, jotka ovat loppuelämänsä yhdessä, vaikka ovat "eri maata". Kunhan tässä nyt rauhassa tutustun mieheen, voihan olla että lähennymme toisiamme ajan kanssa hitaasti. Taitaa malttamattomuus olla mulle luonteenomaista :))
Ihan ekaks kommentoin tota "kyttäämistä"...
Aika tylyä käytöstä toista osapuolta kohtaan. Kyllä se suurta osaa kansaa varmasti loukkaa, eikä tarvi olla sairaan mustis silti.. Ja varsinkin tilanteessa, jossa ei itse saa ihailua tms. Oletko maininnut asiasta?
Miehet ei vaan kertakaikkiaan ajattele tollasia asioita, että kuinka paljon jollain käytöksellään aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Se puuttuva tunneäly syynä, kenties? Eihän tietty voi yleistää.
Toi puhumattomuus tunteistaan on kyllä mielestäni SUURIN ongelma parisuhteissa... Jos haluat jonkin kommentin mieheltä, niin se on kyllä kaivettava sieltä tyyliin; ajatteletko niin vai näin? jne... Joskus tuntuu, että elävät sitä "helppoa" tietä, jossa ei ajatella mitään, niin murheitakin vähemmän. Harmi vaan, että ne asiat kerääntyy takaraivoon, eikä häviä sieltä mihinkään ennen käsittelyä... Siinä sitten onkin konfliktin ainekset valmiina!
Teillä vielä uusi suhde, älä luovuta!
Tsemppiä, Koffiina
Kiitos, Koffiina!
Oikeassa oot; useilta miehiltä joutuu odottelemaan ja odottelemaan niitä kauniita sanoja. Mutta poikkeuksiakin on tullut tavattua kyllä eli en viitsis kuitenkaan yleistää...
Olemme niin alkuvaiheessa suhdetta, etten aio udella ja laittaa miehelle "sanoja suuhun". Eiköhän hän ala luottamaan tähän meidän suhteeseemme ja minuun niin, että avautuukin enemmän jossain vaiheessa... Itse en kuitenkaan tyyliäni muuta vaan puhun miltä musta tuntuu.
Nautin todellakin tästä suhteesta, koska miehessä on paljon mua miellyttäviä ominaisuuksia ja hänen hellyytensä on ihanaa. Kuten teotkin, joita tekee auttaakseen mua esim. juuri nyt auton huollossa, myymisessä, jne. Tekee minkä osaa, pitäis mun osata noita puolia hänessä arvostaa. Ja arvostankin. Siitähän ei ole kyse. Ehkä tässä vaan on malttamattomuutta mulla, tapani mukaan. Mutta siitä olis kai aika opetella pois...
Kuten huomaamme, meissä on kaikissa puolemme. Ja kun nyt tuntuu, että olen löytänyt mukavan, "tavallisen" miehen, jota kohtaan tunnen jopa suunnatonta vetovoimaa, en aio heti luovuttaa vaan nautin!!!
Mies vaan oikeesti himoitsee nuorta naista.ehkä se on jossain kehitysvaiheessa omassa nuoruudessaan jäänyt sitä nuorta ikäistään pillua vaille.mies sattaa syvällä sisimmässään halveksia sinua.pitää pimpsana jota voi paremman puutteessa painaa.jos mies tykkää se sanoo sen.
minä en olisi tällaisen miehen kanssa päivääkään.en siitäkään huolimatta että joutuisin jonkun aikaa senjälkeen olemaan yksin.mies ei puhu sulle,mutta ehkä kavereille ja ajattelee sitäkin enemmän.ei siinä tunneköyhyydestä ole kyse vaan siitä että niitä ajatuksia ei voi sanoa ääneen jos mielii sulta pillua saada.puhumattomuuteen ON aina syy.
Kerro miehellesi, että ymmärrät evoluution suosivan miehessä geenejä, joiden avulla nopeasti bongataan naiset, joilla on leveä synnytyskanava ja hyvä imetysvarustus. Ymmärrät, että häneen on jäänyt tällaisia alkuihmisen (homo horribilis) taipumuksia, mutta nykyajan urbaaniyhteisössä hän voisi osoittaa taipumuksensa hieman hienovaraisemmin.
Hei, toi olikin hyvä ajatus. Meidän suhteemme on vielä kovin alkuvaiheessa, mutta itseni tuntien tulen kyllä julkaisemaan hänelle mielipiteeni moisesta tuijottelusta :)) Näin alkuvaiheessa jotenkin laitan sen vielä sen tiliin, että hän oli vapailla markkinoilla vielä hetki sitten...
Mutta jos ei muu auta, pakkohan mun on huomauttaa asiasta hänelle.
Joku tuossa vihjaisi, että mies vain toivoo nuorta. No, tuohon teoriaan en ota kantaa. Mutta minut hän on "bongannut" juuri nimenomaan tietäen ikäni jo ennen tapaamistamme. Eli ns. nettituttuja olemme. Jos hän olisi nuoren kanssa seurustelua havitellut, olisi kai vastannut mua nuoremman naisen ilmoon... Tietysti, kaikillahan meillä on fantasiamme. Mutta kuten sanottu, hienovaraisuus olisi paikallaan. Aion kysyä joku pv häneltä, tietääkö hän ollenkaan miltä tuo voisi musta tuntua. Kai se on niin, että miehen on vaikea samaistua naisen ajattelutapaan. Miehillehän jotkut asiat ovat "sallittuja, jopa luonnollisia". Mutta mutta. Mikä ettei naisenkin silmä lepäisi komeassa uroksessa. Se taito vaan on opeteltava, ettei toisen seurassa loukkaisi kumppaniaan...
Vinkkisi oli hyvä, jopa käyttökelpoinen!
kerrot ihan samasta mitä itse koen juuri tällä hetkellä :)
olemme tavanneet netissä ja mies ei puhu eikä kauheena kyllä pussaakkaan, olen sitä miettinyt kovasti että miksi ei, mutta kait se on katsottava päivä kerrallaan.
mitäpä tässä muutakaan, tai sitten ero. mutta olis kerrankin mies joka on normaali ja muuten aito, en haluaisi päästää irti ennenkuin aika on koetellut meitä. yhdessä tammikuusta lähtien.
Niinpä. Jotenkin juuri nykyisessä suhteessani nousee esille tuo puhumisen tärkeys... Miksi se onkin välillä niin vaikeaa!? Kai se on niin hirveän uskaliasta ilmaista toiveistaan ja kiintymyksestään toiselle kun suhde on vasta aluillaan. :(
Itse ajattelen häntä lähes koko ajan. Odotan soittoa nytkin... Illalla tapaamme. Aion avata juttelua "vakavasti" eli siitä mm., mitä hän toivoo tältä meidän suhteeltamme ja toiveistaan ylipäätään. On vaikea, jos joutuu elämään arvailujen varassa. Itse hän kerran kirjoitti mulle, että ,että minä TIEDÄN, en LUULE. Siis tarkoitti, että kysyisin, jos joku asia mietityttää. Nyt kuitenkin oon jotenkin lukossa itsekin... Toivon, että tämä ilta jotain selventäisi! Taidan olla ...rakastunut... :))
Täällä meilläkin asustaa yks idiootti joka ei omalle vaimolleen (yli 10v naimisissa)paljon kehuja sano. Mutta kun vastaan kävelee nainen esim.tiukoissa housuissa meinaa herran niskat niksahtaa kun niin täytyy ihastella ja muka salassa. Kun huomauttaa asiasta niin väittää vielä ettei ole mitenkään erityisesti katsellut! Saatana kun ärsyttää tommonen. Maailma täynnä tollaisia "miehen" kutaleita. Vaikka vaimo ei mikään filmitähti ole voi sitäkin joskus kehaista niin olis mukavampi yhteistä tietä kulkea!
Milloin olet itse kehunut miestäsi? Milloin viimeksi puristelit hänen habaansa ja totesit: "Oletpa sinä vahva mies"? Milloin olet kehunut hänen rintalihaksiaan? Entäs muistatko, milloin ääneen muistit mainita hänen urheilullisen vartalonsa kiihottavuudesta?
Kerropa sinä niin viisaana ja ehkä vähän vakioasiakkaanakin(täällä)et mikä siihen auttaa kun omaa miestä sit kehuu ja ei saa vastakehuja?voiko miestäkin kehua liikaa?vai onko kaikki miehet tosiaan jurnukoita jotka ei omasta vallotuksestaan saa suutaan auki kehumielessä mut vieraita vuolaasti kehutaan.Mua ei haittaa jos mun mies sanoo et ompa kaunis nainen tai hyvä perse tms.sehän on vaan kiva kun uskaltaa olla mun seurassa oma itsensä,mut sit jos se oikeesti menee siihen kuolaamiseen niin sit se tuntuu pahalta ja yleensä menen esim toiselle puolen katua käveleen et saa kuolata rauhassa.minusta se on oman naisen halventamista jos kunnolla kuolaa.Olen monesti törmännyt siihen et mua kuolataan(enkä nyt tosiaankaan oon mikään huippumalli!)ja kun sen miehen oma naine hoksaa niin on pahat ilmeet.Musta tuntuu oikeasti pahalta sen naisen puolesta ja on sairasta metsästää varattujen huomiota rupeemalla keimailemaan,niinku jotku tekee.tähänkin oon törmänny ja se taas on sen naisen oman itsetunnon puutetta niinku yleensäkin varattujen metsästäminen.hih,vähän eksyi raiteilta mut toivon et ymmärsit(ja muutki ymmärsi)pointtini!