Luutuminen

Pää tyhjä on jo tarpeeton,
sen onton soinnin, aution
tuon humisevan muminan
kai tuottaa mitättömyyteni,
karvakorva tylsyyteni.

En ole, siihen tyytyisinkö,
paikalleni hyytyisinkö?
Vain ikkunasta katsellen
pyörteitä tuulen turhuuden
voin pystyyn kuolla,
pystymätön, ryhtymätön,
tehtävätön.

Mitään en löydä tekemistä,
ystävistä entisistä
en tainnut koskaan kuullakaan.
Ei silti pidä luulla, niin… tai miksi ei,
luultakoon mitä mielitään,
kielitään niin monenmoista.

Aika valuu, katoaa
minkä talo tarjoaa,
ajatus ei kauan loista
kallo luutuu, toimeton,
osanani kuihtuminen,
turta elo iloton.