Jatko-opiskelua Keski-Euroopassa ei pidä vaikeuttaa pakkoruotsilla

Pitää paikkansa että monilla työelämässä jo hetken olleilla on koira (tai kaksi koiraa), kissa, hevosharrastus, asuntovelkaa, puuttuva irtiottohalu/kyky tai muu mukavuussyy sivuuttaa ajatukset jatko-opiskelusta ulkomailla.
OPM vastaavalla välinpitämättömyydellään toimii kavalasti samaan suuntaan.
Olet näemmä yhtä kavalasti samaa mieltä kuin OPM.

Kuulut passiviivistien suureen joukkoon. Kuitenkin maamme ja asianomaisten onneksi läheskään kaikki eivät ole kaltaisiasi. Viimeksi pari päivää sitten Alfa-TV:n mielenkiintoisessa haastattelussa yksi kuudestatoista akateemikoistamme (lääketutkija) kertoi jatko-opiskelustaan USA:ssa kolmen lapsen äitinä.
Hänelle tällä opiskelulla oli ratkaiseva vaikutus. Eli ei perheenkään perustaminen tai perheestä huolehtiminen ole este, jos on älliä ja aktiivisuutta.
Mainittu tieteen akateemikko piti ulkomaista jatko-opiskelua täysin välttämättömänä menestymiselle kansainvälisellä tasolla.

Itse edustat Impivaaran ja Bembölen näkemyksiä. Ne ovat vääriä ja vahingollisia.

Ruotsin osaamisella ja mahdollisesti opiskelulla Ruotsissa on toki merkitystä joillekin.
Ongelma uran siivittymisen kannalta kuitenkin on, että ruotsin osaajia on tolkuttomastiylimäärin tarpeisiimme, jos poisluemme heikkopalkkaiset kunnankirjurin tehtävät Bembölessä, keinosiementäjän tehtävät Dragsfjärdissä ja vastaavat.
Näihin tehtäviin pakkoruotsi vallan riittää. Maan ruotsinkieliset johtotehtävät puolestaan tunnetusti menevät 90% aidoille ruotsinkielisille, joilla on vieläpä sopiva sukutausta.
Tosiasia on että ura siivittyisi hyvin todennäköisesti ulkomaisesta jatko-opiskelusta Saksassa, Hollannissa, Ranskassa jne. Esteenäsi nykyään on OPM pakkoruotsin tuputtajana.

Kieliammatteihin tähtäävän tulee oppia moniakin kieliä. Muissa tehtävissä, esimerkiksi tekniikan aloilla on aikaa oppia vain ne kielet, joilla kyseinen opiskelija haluaa edetä urallaan.
Kahden vieraan kielen riittävän hyvä osaaminen on heille oikea ratkaisu, koska he tarvitsevat henkisiä voimavarojaan muun tarpeellisen, ja usein kieliä vaativamman omaksumiseen.

OPM:n sopisi olla haittamatta heitä, koska maamme tarvitsee tällaisa osaajia.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää paikkansa että monilla työelämässä jo hetken olleilla on koira (tai kaksi koiraa), kissa, hevosharrastus, asuntovelkaa, puuttuva irtiottohalu/kyky tai muu mukavuussyy sivuuttaa ajatukset jatko-opiskelusta ulkomailla.
OPM vastaavalla välinpitämättömyydellään toimii kavalasti samaan suuntaan.
Olet näemmä yhtä kavalasti samaa mieltä kuin OPM.

Kuulut passiviivistien suureen joukkoon. Kuitenkin maamme ja asianomaisten onneksi läheskään kaikki eivät ole kaltaisiasi. Viimeksi pari päivää sitten Alfa-TV:n mielenkiintoisessa haastattelussa yksi kuudestatoista akateemikoistamme (lääketutkija) kertoi jatko-opiskelustaan USA:ssa kolmen lapsen äitinä.
Hänelle tällä opiskelulla oli ratkaiseva vaikutus. Eli ei perheenkään perustaminen tai perheestä huolehtiminen ole este, jos on älliä ja aktiivisuutta.
Mainittu tieteen akateemikko piti ulkomaista jatko-opiskelua täysin välttämättömänä menestymiselle kansainvälisellä tasolla.

Itse edustat Impivaaran ja Bembölen näkemyksiä. Ne ovat vääriä ja vahingollisia.

Ruotsin osaamisella ja mahdollisesti opiskelulla Ruotsissa on toki merkitystä joillekin.
Ongelma uran siivittymisen kannalta kuitenkin on, että ruotsin osaajia on tolkuttomastiylimäärin tarpeisiimme, jos poisluemme heikkopalkkaiset kunnankirjurin tehtävät Bembölessä, keinosiementäjän tehtävät Dragsfjärdissä ja vastaavat.
Näihin tehtäviin pakkoruotsi vallan riittää. Maan ruotsinkieliset johtotehtävät puolestaan tunnetusti menevät 90% aidoille ruotsinkielisille, joilla on vieläpä sopiva sukutausta.
Tosiasia on että ura siivittyisi hyvin todennäköisesti ulkomaisesta jatko-opiskelusta Saksassa, Hollannissa, Ranskassa jne. Esteenäsi nykyään on OPM pakkoruotsin tuputtajana.

Kieliammatteihin tähtäävän tulee oppia moniakin kieliä. Muissa tehtävissä, esimerkiksi tekniikan aloilla on aikaa oppia vain ne kielet, joilla kyseinen opiskelija haluaa edetä urallaan.
Kahden vieraan kielen riittävän hyvä osaaminen on heille oikea ratkaisu, koska he tarvitsevat henkisiä voimavarojaan muun tarpeellisen, ja usein kieliä vaativamman omaksumiseen.

OPM:n sopisi olla haittamatta heitä, koska maamme tarvitsee tällaisa osaajia.

Lue lisää

Kaikki eivät ole eikä kaikista tarvitse tulla akateemikkoja, joille kannusten hankkiminen ulkomaita myöden olisi tarpeen. Uskoisin, että mainitsemasi akateemikot hallitsevat silti myös ruotsin kielen ja sen osaaminen tuskin on haitanut heidän uransa kehittymistä missään vaiheessa.

Meillä tarvittaisiin nyt tavallisia sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Työhön hyvin riittävän koulutuksen ja työkokemuksen saa Suomessa.

Itse olen saanut koulutusta jo yliopisto-opiskelun aikana sekä Suomessa että ulkomailla, niin myös perustutkinnon jälkeen. Siitä kaikesta on ollut hyötyä ja iloakin. Osaan silti ruotsia sivistyneen äidinkielisen tavoin, vaikka olen alun pitäen umpisuomalaiselta paikkakunnalta. Ruotsi ei ole ollut este milloinkaan. Henkilööni meneviä väitteitäsi en halua kommentoida enempää.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki eivät ole eikä kaikista tarvitse tulla akateemikkoja, joille kannusten hankkiminen ulkomaita myöden olisi tarpeen. Uskoisin, että mainitsemasi akateemikot hallitsevat silti myös ruotsin kielen ja sen osaaminen tuskin on haitanut heidän uransa kehittymistä missään vaiheessa.

Meillä tarvittaisiin nyt tavallisia sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Työhön hyvin riittävän koulutuksen ja työkokemuksen saa Suomessa.

Itse olen saanut koulutusta jo yliopisto-opiskelun aikana sekä Suomessa että ulkomailla, niin myös perustutkinnon jälkeen. Siitä kaikesta on ollut hyötyä ja iloakin. Osaan silti ruotsia sivistyneen äidinkielisen tavoin, vaikka olen alun pitäen umpisuomalaiselta paikkakunnalta. Ruotsi ei ole ollut este milloinkaan. Henkilööni meneviä väitteitäsi en halua kommentoida enempää.

Lue lisää

Kerrot tosiasioita, jotka eivät liity rajoitteeseen, jonka pakollinen ruotsi valinnaisen vieraan kielen sijalla tuo jatko-opiskelulle ulkomailla.
Vai väitätkö perättömiksi kieliosaamisemme kaventumisen lähes pelkästään englantiin (jota kaikki tarvitsevat) ja ruotsiin (jonka useimmat unohtavat käytön puuttuessa) ?

Tyystin asiaan liittymättömiä ovat siis toteamuksesi sairaanhoitajista ja lähihoitajista - etenkin kun nimenomaisesti korostin JATKO-opintoja.
Perustutkinnon ja työkokemuksen saa useimmilla aloilla parhaiten kotimaassa.

Kaikilla ei ole onnea, lahjoja ja sitkeyttä edetä esimerkiksi akateemikoksi. MUTTA kaikki ulkomailla opiskelleet ovat saaneet suuresti hyötyä ja iloa tästä elämänsä vaiheesta.
Siksi Opm:n ei tule pakkoruotsin kaltaisilla epäsuorilla ja passivoivilla esteillä hankaloittaa nuorten mahdollisuuksia, vaan tarjota apua.

Itsekin sain kaikkea tätä hyötyä ja iloa. Ja silloinkin, kuten nykyään, ei OPM:stä ollut hyötyä tämän opiskelun mahdollistamisessa. Toki hyödyllisempää työnantajilleni olisi ollut jatko-opiskelu Britannian sijasta esimerkiksi Saksan, Sveitsin tai Itävallan yliopistoissa. Pakkoruotsin vuoksi se ei kuitenkaan ollut silloin mahdollista, kouulkieliäni olivat vain englanti ja ruotsi.

Suosittelen keskusteluja kaltaistesi ylimielisten kesken muualla, ja jättämään tämän keskustelun sen tärkeyden ymmärtävien asiaksi.

Englanti ja ruotsi ovat helpohkoja kieliä oppia ainakin välttävästi jopa ilman kouluopetusta.
Siksi vieraista kielistä ne soveltuvat kouluissa jotenkin jopa laiskoille ja tyhmille.
Ruotsi toki hyvin monelta nuorelta pääosin unohtuu käytön puuttuessa muutamassa vuodessa, mutta ei englanti - sitä kun tulee vastaan aina ja kaikkialla.

Toisin on esimerkiksi saksan, ranskan ja venäjän suhteen. Jos nuori arvioi jotain näistä tarvitsevansa edetäkseen tavoitteissaan, tulisi hänen saada vähintään perustaito kouluopintojen tuella. Kaiken muun oppimisen rinnalla tulee niiden perustaidon oppiminen itseopiskellen liian suuritöiseksi tai ainakin liian monta itseopiskeluvuotta vaativaksi.
Kielten ihmelapset sivuuttaen kaikki tämän ymmärtävät.

Tämän seuraksena ruotsi pakotettuna kaikille valinnaisuuden sijaan on aiheuttanut vieraiden kielien osaamisen järkyttävän ja yhä jatkuvan yksipuolistumisen. TÄTÄ ETTE VOI KIISTÄÄ.
Merkittävältä osin ulkomaisen jatko-opiskelunkin vähentyminen on lopputulos tästä.

Asia EI korjaannu jollei OPM luovu ruotsin pakottamisesta kaikille nuorille.
Se alkaa korjaantua vasta kun OPM alkaa sallia kyvkkäiden nuorien tehdä tarpeitaan vastaavia valintoja keskeisistä tarvekielistä.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen keskusteluja kaltaistesi ylimielisten kesken muualla, ja jättämään tämän keskustelun sen tärkeyden ymmärtävien asiaksi.

Englanti ja ruotsi ovat helpohkoja kieliä oppia ainakin välttävästi jopa ilman kouluopetusta.
Siksi vieraista kielistä ne soveltuvat kouluissa jotenkin jopa laiskoille ja tyhmille.
Ruotsi toki hyvin monelta nuorelta pääosin unohtuu käytön puuttuessa muutamassa vuodessa, mutta ei englanti - sitä kun tulee vastaan aina ja kaikkialla.

Toisin on esimerkiksi saksan, ranskan ja venäjän suhteen. Jos nuori arvioi jotain näistä tarvitsevansa edetäkseen tavoitteissaan, tulisi hänen saada vähintään perustaito kouluopintojen tuella. Kaiken muun oppimisen rinnalla tulee niiden perustaidon oppiminen itseopiskellen liian suuritöiseksi tai ainakin liian monta itseopiskeluvuotta vaativaksi.
Kielten ihmelapset sivuuttaen kaikki tämän ymmärtävät.

Tämän seuraksena ruotsi pakotettuna kaikille valinnaisuuden sijaan on aiheuttanut vieraiden kielien osaamisen järkyttävän ja yhä jatkuvan yksipuolistumisen. TÄTÄ ETTE VOI KIISTÄÄ.
Merkittävältä osin ulkomaisen jatko-opiskelunkin vähentyminen on lopputulos tästä.

Asia EI korjaannu jollei OPM luovu ruotsin pakottamisesta kaikille nuorille.
Se alkaa korjaantua vasta kun OPM alkaa sallia kyvkkäiden nuorien tehdä tarpeitaan vastaavia valintoja keskeisistä tarvekielistä.

Lue lisää

On totta, että vieraiden kielten osaaminen on huonontunut ja yksipuolistunut. Mutta syy ei ole ruotsin kielessä. Ruotsi on aina ollut pakollinen (jo ennen peruskoulua oppikouluissa), silti kieliä opiskeltiin ennen aivan toisessa määrin. Oppitunteja oli enemmän kaikissa kielissä. Ylioppilaaksi ei päässyt opiskelematta vähintään kahta vierasta kieltä ja lisäksi toista kotimaista. Toinen kotimainen oli myös kirjoitettava ylioppilastutkintoon. Ja vaatimustaso oli huomattavasti korkeampi kuin nykyään. Silti jaksettiin opiskella lukiossa vähintään kahta vierasta kieltä.

Mutta nyt on trendi, että osataan korkeintaan kahta kieltä, äidinkieltä ja englantia ja niitäkin surkeasti.

Niillä, jotka pääsevät yliopistoon, on hienot mahdollisuudet opiskella vaikka mitä kieliä hyvässä seurassa kielikeskuksissa maksutta. Kielitaitoa voidaan kartuttaa lukion jälkeen mainiosti tarpeen ja kiinnostuksen mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen keskusteluja kaltaistesi ylimielisten kesken muualla, ja jättämään tämän keskustelun sen tärkeyden ymmärtävien asiaksi.

Englanti ja ruotsi ovat helpohkoja kieliä oppia ainakin välttävästi jopa ilman kouluopetusta.
Siksi vieraista kielistä ne soveltuvat kouluissa jotenkin jopa laiskoille ja tyhmille.
Ruotsi toki hyvin monelta nuorelta pääosin unohtuu käytön puuttuessa muutamassa vuodessa, mutta ei englanti - sitä kun tulee vastaan aina ja kaikkialla.

Toisin on esimerkiksi saksan, ranskan ja venäjän suhteen. Jos nuori arvioi jotain näistä tarvitsevansa edetäkseen tavoitteissaan, tulisi hänen saada vähintään perustaito kouluopintojen tuella. Kaiken muun oppimisen rinnalla tulee niiden perustaidon oppiminen itseopiskellen liian suuritöiseksi tai ainakin liian monta itseopiskeluvuotta vaativaksi.
Kielten ihmelapset sivuuttaen kaikki tämän ymmärtävät.

Tämän seuraksena ruotsi pakotettuna kaikille valinnaisuuden sijaan on aiheuttanut vieraiden kielien osaamisen järkyttävän ja yhä jatkuvan yksipuolistumisen. TÄTÄ ETTE VOI KIISTÄÄ.
Merkittävältä osin ulkomaisen jatko-opiskelunkin vähentyminen on lopputulos tästä.

Asia EI korjaannu jollei OPM luovu ruotsin pakottamisesta kaikille nuorille.
Se alkaa korjaantua vasta kun OPM alkaa sallia kyvkkäiden nuorien tehdä tarpeitaan vastaavia valintoja keskeisistä tarvekielistä.

Lue lisää

Täällä jaaritellen ei mikään korjaannu. Jos korjaantuisi, ruotsi olisi lopetettu ainakin peruskoulusta jo kauan sitten.

Minäkin muistutan siitä, että kieliä opitaan myös lukion jälkeen aikuisena monin eri tavoin. Otan esimerkiksi italian ja espanjan kielet, joita harva on päässyt oppimaan lukiossa. Osaajia kuitenkin on enemmän kuin luulisi. Työväen- ja kansalaisopistoissa pystyy hankkimaan varsin tasokkaan käytännön kielitaidon. Jos tahti tuntuu hitaalta, voi käydä kahta kurssia samaan aikaan. Suurin osa espanjan tai italian kieltä taitavista on hankkinut kielitaitonsa sitä kautta. Joku italialainen oli täällä saanut vaikutelman, että kaikki suomalaiset osaavat italiaa.

Työnantajatkin tarjoavat mahdollisuuksia työntekijöilleen. Kielikoulutusta järjestetään sitä tarvitseville, etenkin kunnianhimoisille ja lahjakkaille, joiden urakehitystä tuetaan.

Älykäs ja aikaansaapa keksii keinot.

Mahdollisuudet ovat monet, kunhan vain ei jää ruikuttamaan pakkoruotsista.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä jaaritellen ei mikään korjaannu. Jos korjaantuisi, ruotsi olisi lopetettu ainakin peruskoulusta jo kauan sitten.

Minäkin muistutan siitä, että kieliä opitaan myös lukion jälkeen aikuisena monin eri tavoin. Otan esimerkiksi italian ja espanjan kielet, joita harva on päässyt oppimaan lukiossa. Osaajia kuitenkin on enemmän kuin luulisi. Työväen- ja kansalaisopistoissa pystyy hankkimaan varsin tasokkaan käytännön kielitaidon. Jos tahti tuntuu hitaalta, voi käydä kahta kurssia samaan aikaan. Suurin osa espanjan tai italian kieltä taitavista on hankkinut kielitaitonsa sitä kautta. Joku italialainen oli täällä saanut vaikutelman, että kaikki suomalaiset osaavat italiaa.

Työnantajatkin tarjoavat mahdollisuuksia työntekijöilleen. Kielikoulutusta järjestetään sitä tarvitseville, etenkin kunnianhimoisille ja lahjakkaille, joiden urakehitystä tuetaan.

Älykäs ja aikaansaapa keksii keinot.

Mahdollisuudet ovat monet, kunhan vain ei jää ruikuttamaan pakkoruotsista.

Lue lisää

Tyypillistä edellä olleiden kaltaisille muutosjarruille on että he muistelevat laajemmasta, ja siten pakkoruotsin haittavaikutusta lieventäneestä kieliopiskelusta (lähinnä lukioissa) joitakin vuosikymmeniä ennen nykypäivää.

Heidän muistelunsa ovat totta. Tämä sama kaventuminen aikaisempaan nähden on tapahtunut kaikkialla Euroopassa. Juuri totesin nämä asiat Englannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa brittien julkaisemien selvitysten kautta.

Mutta nämä muutosjarrut tarpeellisille korjaustoimille eivät kerro (eivät ymmärrä eivätkä välitä), että :

He ja OPM eivät pysty tekemään, eivätkä ole halunneetkaan tehdä mitään merkityksellistä maamme kieliosaamisen yksipuolistumisen johdosta.
Päinvastoin, yksipuolistuminen kärjistyy entisestään kun vanhoja partoja ja parrattomia jää kiihtymässä määrin eläkkeelle.
Puutetta on siis tullut näistäkin osaajista, ei pelkästään sairaanhoitajista

Nämä kehitysjarrut eivät halua tunnustaa, että muutos on vähintään euroopanlaajuinen seuraus somen tulosta eri muodoissaan keskeiseen osaan etenkin nuorten ajankäytössä, ja että näissä yhteyksissä huonon ja hyvänkin englannin käyttö on keskeistä.
OPM ja muut kehitysjarrut EIVÄT MAHDA TÄLLE MITÄÄN, mutta silti jankuttavat silti.

Kuitenkin maamme kieliosaaamisesta vastuullisen OPM:n velvollisuus on toteuttaa muutoksia, joilla yhä jatkuva yksipuolistuminen katkeaa ja kehitys parempaan alkaa.
Tämä on välttämätöntä maamme kulttuurin ja talouden kielitarpeiden vuoksi ja myös etevien nuorien urakehityksen edistämiseksi.

Melkeinpä ainut vaikuttava korjauskeino reaalisesen (vain) kahden vieraan kielen pakollisen kouluopiskelun puitteissa on muuttaa useimmilla vähälle käytölle tai käytöttä jäävä pakkoruotsi valinnaiseksi muutaman keskeisen vaihtoehtokielen rinnalle.

Ei enää muutosjarrujen tuulentupia lukemattomien kielien opiskelusta kaiken muun opiskelun ja elämän rinnalla. Nämä tuulentuvat on koettu ja todettu toimimattomiksi.

Jos aikuinen ihminen, ehkä jo maisteri, on niin avuton, että tarvittaisiin joku taho (OPM) taluttamaan ulkomaille jatko-opintoihin, niin parempi on pysyä sitten vain Suomessa. Niitä lahjakkaita, jotka löytävät tiensä minne haluavat, on kyllä riittävästi.

Jo kotimaassa perustutkinnon opiskelun aikana mahdollisuudet päästä ulkomaille vaihtoon ovat loistavat. Niitä tyrkytetään. Suosittelen käyttämään hyväksi. Tältä pohjalta on helppo jatkaa myöhemminkin.

Mitä tulee ruotsin kieleen, mielestäni on kohtuullista odottaa akateemiselta kansalaiselta molempien kotimaisten kielten taitoa. Hyvä olisi palauttaa toinen kotimainen ylioppilastutkintoon pakolliseksi kuten on äidinkielikin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos aikuinen ihminen, ehkä jo maisteri, on niin avuton, että tarvittaisiin joku taho (OPM) taluttamaan ulkomaille jatko-opintoihin, niin parempi on pysyä sitten vain Suomessa. Niitä lahjakkaita, jotka löytävät tiensä minne haluavat, on kyllä riittävästi.

Jo kotimaassa perustutkinnon opiskelun aikana mahdollisuudet päästä ulkomaille vaihtoon ovat loistavat. Niitä tyrkytetään. Suosittelen käyttämään hyväksi. Tältä pohjalta on helppo jatkaa myöhemminkin.

Mitä tulee ruotsin kieleen, mielestäni on kohtuullista odottaa akateemiselta kansalaiselta molempien kotimaisten kielten taitoa. Hyvä olisi palauttaa toinen kotimainen ylioppilastutkintoon pakolliseksi kuten on äidinkielikin.

Lue lisää

Kuvaavaa on että suosittelet vaihtolukukautta tai -vuotta perustutkinnon puitteissa.
Tällaisia vaihtoja asianomainen opiskelija vieläpä sisällyttäisi perustutkinsa normaalien opiskeluvuosien sisään, ja sellainen vilunki vieläpä yleensä sallitaan.
Vieläpä saattaa vaihdettu tuoda tuliaisena rinnakkaistutkintopaperin.

Tällaisen vaihdon hyödyt rajoittuvat asianomaisen kielitaidon kohentumiseen ja saatuihin erilaisiin elämyksiin.
Hyöty taidoissa opiskelualalla on yleensä vähäinen tai negatiivinen.

Hyötyä lähtö- tai vierailulaitokselle tutkimustuloksina tai muuna tieteellisesti reaalisena ei myöskään tule, koska vierailulaitos hoitaa tällaisen opiskelijaturismin vakinaisista opiskelijoista erotettuna ja näitä ratkaisevasti lepsummin vaatimuksin.
Tätä turismia hoidetaan vain EU:lta siihen saatavien tukirahojen ja opetusviranomaisten poliittisiksi luettavien vaatimusten vuoksi.

Tätä turismia siis suosittelet! Minä suosittelen sitä korkeintaan jos tavoite on yksistään kielitaidon kohentaminen.

Kunnollinen korkeakoulu/yliopisto-opiskelu ulkomailla tapahtuu jossain asianmukaiseen tutkintoon johtavassa opinto/tutkimusohjelmassa SÄÄNNÖLLISTEN OPISKELIJOIDEN joukossa ja YHTÄ TIUKOIN SUORITUSVAATIMUKSIN kuin mitä näille asetetaan.

Itse opiskelin näin Britanniassa korkeatasoisissa yliopistoissa B.Sc. (Hons.) ja M.Sc. -tutkinnot. Kotimainen perustutkinto oli Insinööri. Sen vastaavuus oli B.Sc. Koska siitä puuttui Hons., ei se oikeuttanut suoraan M.Sc.-opintoihin. Tarvittiin sitä koskenut lukuvuoden pituinen edeltävä opiskelu. Hyödyllinen se oli senkin vuoksi, että olin ollut sen edellä työelämässä useita vuosia
Itse sensijaan tiedät ja mainostat vain opiskelijaturismia. Olet ehkä ollut itsekin tällainen turisti. Mutta älä yritä suositella tietämättömille vain turismia.

Vain ASIANMUKAINEN ulkomainen jatko-opiskelu hyödyttää tuloksiltaan opiskelijaa JA vastaanottavaa laitosta.
Jatko-opiskelu tarvitsee kuitenkin rahoitusta yhä yleistyviin lukuvuosimaksuihin ja elämiskuluihin.
Erasmus -rahoja on haettavissa kunnollisiinkin jatkotutkintoihin ja tohtori-opintoihin on järjestyy muutakin rahoitusta.

Kyllä neuvojakin tulee voida kysyä ilman että runsaita koordinointipalkkioita EU:lta nostavan OPH:n nenäkäs ja ylimielinen edustaja haukkuu kysyjiä avuttomiksi!

Niin ruotsi. Osaan toki sitä hyvin, mutta sen käyttötarve on ollut todella vähäinen.
Lukemattomien muiden akateemisten tapaan en näe ruotsin opiskelua hyödyllisenä kun se maksaa itselle ratkaisevasti tarpeellisemman kielen jäämisen opiskelematta koulussa.

Opiskeltavaa todella riittää ilmankin.
Kukaan ei ole estämässä ruotsin opiskelua koulussa sitä haluavilta!
Sopiihan se myös laiskoille ja tyhmille oppilaille, vaativampien kielien oppimisen tarvitessa tuekseen opetusta jo koulussa, ja vähän enemmän ponnistuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Kuvaavaa on että suosittelet vaihtolukukautta tai -vuotta perustutkinnon puitteissa.
Tällaisia vaihtoja asianomainen opiskelija vieläpä sisällyttäisi perustutkinsa normaalien opiskeluvuosien sisään, ja sellainen vilunki vieläpä yleensä sallitaan.
Vieläpä saattaa vaihdettu tuoda tuliaisena rinnakkaistutkintopaperin.

Tällaisen vaihdon hyödyt rajoittuvat asianomaisen kielitaidon kohentumiseen ja saatuihin erilaisiin elämyksiin.
Hyöty taidoissa opiskelualalla on yleensä vähäinen tai negatiivinen.

Hyötyä lähtö- tai vierailulaitokselle tutkimustuloksina tai muuna tieteellisesti reaalisena ei myöskään tule, koska vierailulaitos hoitaa tällaisen opiskelijaturismin vakinaisista opiskelijoista erotettuna ja näitä ratkaisevasti lepsummin vaatimuksin.
Tätä turismia hoidetaan vain EU:lta siihen saatavien tukirahojen ja opetusviranomaisten poliittisiksi luettavien vaatimusten vuoksi.

Tätä turismia siis suosittelet! Minä suosittelen sitä korkeintaan jos tavoite on yksistään kielitaidon kohentaminen.

Kunnollinen korkeakoulu/yliopisto-opiskelu ulkomailla tapahtuu jossain asianmukaiseen tutkintoon johtavassa opinto/tutkimusohjelmassa SÄÄNNÖLLISTEN OPISKELIJOIDEN joukossa ja YHTÄ TIUKOIN SUORITUSVAATIMUKSIN kuin mitä näille asetetaan.

Itse opiskelin näin Britanniassa korkeatasoisissa yliopistoissa B.Sc. (Hons.) ja M.Sc. -tutkinnot. Kotimainen perustutkinto oli Insinööri. Sen vastaavuus oli B.Sc. Koska siitä puuttui Hons., ei se oikeuttanut suoraan M.Sc.-opintoihin. Tarvittiin sitä koskenut lukuvuoden pituinen edeltävä opiskelu. Hyödyllinen se oli senkin vuoksi, että olin ollut sen edellä työelämässä useita vuosia
Itse sensijaan tiedät ja mainostat vain opiskelijaturismia. Olet ehkä ollut itsekin tällainen turisti. Mutta älä yritä suositella tietämättömille vain turismia.

Vain ASIANMUKAINEN ulkomainen jatko-opiskelu hyödyttää tuloksiltaan opiskelijaa JA vastaanottavaa laitosta.
Jatko-opiskelu tarvitsee kuitenkin rahoitusta yhä yleistyviin lukuvuosimaksuihin ja elämiskuluihin.
Erasmus -rahoja on haettavissa kunnollisiinkin jatkotutkintoihin ja tohtori-opintoihin on järjestyy muutakin rahoitusta.

Kyllä neuvojakin tulee voida kysyä ilman että runsaita koordinointipalkkioita EU:lta nostavan OPH:n nenäkäs ja ylimielinen edustaja haukkuu kysyjiä avuttomiksi!

Niin ruotsi. Osaan toki sitä hyvin, mutta sen käyttötarve on ollut todella vähäinen.
Lukemattomien muiden akateemisten tapaan en näe ruotsin opiskelua hyödyllisenä kun se maksaa itselle ratkaisevasti tarpeellisemman kielen jäämisen opiskelematta koulussa.

Opiskeltavaa todella riittää ilmankin.
Kukaan ei ole estämässä ruotsin opiskelua koulussa sitä haluavilta!
Sopiihan se myös laiskoille ja tyhmille oppilaille, vaativampien kielien oppimisen tarvitessa tuekseen opetusta jo koulussa, ja vähän enemmän ponnistuksia.

Lue lisää

Luettelepa muutamia kieliä, jotka ovat ruotsia vaativampia ja joita voi oppia vain suurin ponnistuksin ja jotka on aloitettava jo koulussa!
Mitä kieliä olisit itse halunnut oppia, mutta niitä ei ollut mahdollista aloittaa jo koulussa?

Anonyymi kirjoitti:

Luettelepa muutamia kieliä, jotka ovat ruotsia vaativampia ja joita voi oppia vain suurin ponnistuksin ja jotka on aloitettava jo koulussa!
Mitä kieliä olisit itse halunnut oppia, mutta niitä ei ollut mahdollista aloittaa jo koulussa?

Lue lisää

Suomenkielinen saa jonkinlaisen perustaidon helpoimmin englannissa ja ruotsissa.
Perustaidon näissä saa tarvittaessa itseopiskelullakin, mutta peruskoulun opetus auttaa perustasolla (melkein kaikki) laiskimmat ja tyhmimmätkin.

Englanti useimmilla säilyy ja kehittyykin jatkuvan altistuksen johdosta, eli osaaminen ei mene hukkaan.
Ruotsi useimmilla pääosin unohtuu koska altistusta tulee harvalle ja hyvin harvoin, eli osaaminen menee siten useimmilla hukkaan.

Itse olisin tarvinnut saksan taitoa ensimmäisestä työpäivästäni lähtien mentyäni insinööriksi valmistuneena tuotekehits- ja tutkimustyöhön vientiteollisuuteen.
Lähes kaikki kunnolliset (esimerkiksi) koneenrakennusalan normistot, käsikirjat ja tutkimukset (ml. väitöskirjat) olivat silloin, ja paljolti myös nykyään saksankielisiä.

Saksaa en ollut lukenut koulussa enkä tekussa. Valikoima niissä oli englanti ja lähes turhaksi tiedetty ruotsi. Vuosien mittaan etenkin kirjallinen saksantaito on tietysti muodostunut, mutta koskaan ei ollut mahdollista irtautua sen saattamiseen kieliopillisesti ja puheessa tyydyttyväksi (työviikot olivat tyypillisesti 70-tuntisia).

Pakkoruotsi oli kieliopetukseni osittaisen, mutta vakavan epäonnistumisen perussyy.
Ja perussyyllinen epäonnistumiseen on OPM.

Saksan perustaidon oppiminen on vaativampi tehtävä kuin ruotsin.
Siksi (esimerkiksi ) sen perustaito pitää opettaa koulussa. Siellä se on helpompaa.
Itseopiskelu on tehoton, liian monta vuotta vievä ja yleensä kesken jäävä tehtävä.
Siksi muutamaa keskeistä kieltä, kuten saksaa PITÄÄ tarjota kouluissa sitä haluaville vaihtoehtona ruotsille.
OPM tuhoaa maatamme ja haittaa nuortemme menestymistä tuputtaessaan dementiansa vallassa pakkoruotsia.