Ajattelin vaan, kun tässä luin tuon Robin Hobbin lordi Kultaisen -sarjan toisen kirjan, Narrin palvelija vaimikäsenytoli. Niin Narrin paljastaessa tunteistaan Fitzille, tuli mieleen, että mitä te ihmiset tuumaatte fantasiakirjoissa homoseksuaalisuudesta? Mä olen omituinen otus, ja pidän sellaisista, koska ne ovat niin erilaisia, mutta olen myös utelias tietämään, saako mikään tämänkaltainen ihmisen innostuksen lopahtamaan kyseiseen sarjaan, tai edes saamaan aikaan negatiivisia tuntemuksia? Itsekin kirjoitan, ja olen kova tyttö hurraamaan fantasiassani ihan minkälaisen seksuaalisen suuntautumisen tahansa puolesta, aina tietenkin maailman pelastamisen/ valloittamisen ohella.
Tietenkin ymmärrän kysyessäni myös sen, ettei juuri tämä tietty seksuaalinen suuntautuminen ole kirjan pääasia, mutta rupesinpahan vain ihmettelemään, ja jos joskus vielä pääsen tekeleitäni julkaisemaan, haluan varmistuksen ettei minua naulita kirkon oveen kiinni sellaisten tekstien levittämisestä ^.^
Ai niin, joo, täytyyhän mun nyt muutenkin ylistää Robin Hobbia. Aivan mahtava kirjailija.
Tietenkin ymmärrän kysyessäni myös sen, ettei juuri tämä tietty seksuaalinen suuntautuminen ole kirjan pääasia, mutta rupesinpahan vain ihmettelemään, ja jos joskus vielä pääsen tekeleitäni julkaisemaan, haluan varmistuksen ettei minua naulita kirkon oveen kiinni sellaisten tekstien levittämisestä ^.^
Ai niin, joo, täytyyhän mun nyt muutenkin ylistää Robin Hobbia. Aivan mahtava kirjailija.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensinnäkin, Amber (onkohan suomennettu niin, en tiedä) rakastaa Fitziä ja siis periaatteessa hän ja narri ja lordi kultainen ovat täysin eri henkilö. (jakomielitautisuus, vaikka ei siitä nyt tässä ole kyse.) Amberhän on siis nainen, narrista nyt ei voi olla varma, joten ei ole mistään homoudesta kyse.
Amber oli suomennettu Meripihkaksi. Vaikka ihan oikein onkin, tuntuu se todella tökkivältä nimeltä.
***spoilereita***
Mutta Narrista ja hänen sukupuolestaan. Sanoisin ettei sillä ole mitään merkitystä. Alkuperäinen Narrihahmo oli jokseenkin sukupuoleton, Amber taas selvästi nainen ja Lordi Kultainen selvästi mies.
Kuitenkin kokoajan on kyse samasta henkilöstä, henkilöstä joka rakastaa Fitziä/Tomia, siis todella rakastaa, liki pyyteettömästi. En usko, että se rakkaus katoaa mihinkään vaikka rooli muuttuisikin. Kyse on ainoastaan siitä miten Fitz/Tom näkee ystävänsä, asiat voisivat olla täysin toiset jos nuori Fitz olisikin tutustunut Amberiin narrin sijasta.
Narri Fitzille, Salamurhaajan taival: Hän kohotti kulmakarvaansa ja sanoi rauhallisesti: "Sekoitat taas rassaamisen ja rakastamisen."
Itseasiassa tämä keskustelu houkuttelee minua lukemaan kyseisen kirjan! Kuulostaa aika kiinnostavalta...
Ja sinulle Rei, minä en ainakaan tule sinua naulaamaan kirkon oveen, joten kirjoita rauhassa!
Äläkä välitä vaikka kaikki eivät tykkäisikään, kirjoita sellaista mistä itse pidät.
odotan innolla! ;)
Marion Zimmer Bradleyn Darkover-kirjat ovat kaikkien saman sukupuolen kirjojen äiti. "Heritage of Hastur" kuvaa homoseksuaalisuutta, monet amatsoni-kirjoista lesbolaisuutta, ja amatsoni Camilla on leikattu neutriksi, koska hänellä oli niin kammottavia kokemuksia lapsena. Bradleyn jälkeen saman sukupuolen suhteet ovat olleet varsin tavallisia fantasiakirjoissa, esimerkiksi Mercedes Lackeyllä. Niitä vain ei ole suomennettu, ehkä juuri tämän vuoksi.
Kayn Tiganassa vilahtaa eräs homoseksuaali, jolle tosin käy kehnosti.
... Ajan Pyörässä mainitut petisiskot taitavat nekin olla...
Ajan Pyörässä on yksi tyttöpari yllätetty tositoimista...
Ja siellä Avalonin usvissa tuntuu olevan jos jonkinmoista perusheteroseksistä poikkeavaa toimintaa.
Ursula K. LeGuinin Osattomien planeetta kirjassa ainakin Anarres-planeetalla vallitsee varsin vapaamieliset seksikäsitykset.
...fanfic. No joo, eihän se varsinaisesti ole fantasiakirjallisuutta. Mutta ajatellaanpa nyt vaikka, miten paljon esim. Harry Potterista tai TSH:sta on kirjoitettu homoiluficciä, niin että kyllä sellainen varmaan kiinnostaisi lukijoita.
En ole vielä kertaakaan törmännyt fanficiin josta pitäisin. Vaikka itsekin tykkään spekuloida mitä kirjoissa taustalla tapahtuu, tai mitä tapahtuu kirjojen ulkopuolella tai mitä olisi voinut tapahtua jos jokin asia olisi tehty toisin, en voisi kuvitellakaan kirjoittavani niitä tarinaksi.
En oikein pidä koko ideasta. Vielä vähemmän jos mennään törkeästi ohi sen mitä hahmot oikeasti kirjoissa ovat tai heitä siirretään johonkin muualle.
Homoseksuaalisuutta on aivan liian vähän fantasiakirjoissa.
Se on paljon 'kiehtovempaa' kuin tavallinen rakastuminen. :)
Zimmer Bradleystähän oli tässä keskustelussa jo aiemmin puhe. Myös hänen romaanissaan "Avalonin usvat" on pikainen pilkahdus naisten väliseen rakkauteen. Kyseinen suhdehan ei ole ko. romaanissa missään nimessä keskeisessä roolissa, mutta se oli kuitenkin tavallaan mielenkiintoinen lisä muutenkin hyvään teokseen. Oli lisäksi mielenkiintoista huomata, miten gaydar toimi lukiessani tuota teosta: heti alusta olin havaitsevani kyseisten hahmojen välillä jotain kipinää, vaikka siihen ei teoksessa mielestäni mitenkään suoraan viitattu. Tai ehkä viitattiin, mutta minä vain koin jotenkin ainutlaatuisesti sen havaitsevani ennen kuin se mainittiin... No anyhow, siinä oli jotenkin kaunis ja traaginen rakkaus.
On se. Mielestäni juuri tuo Narrin rakkaus Fitziä kohtaan on sitä kaikkein kauneinta niissä kirjoissa, ihan todella. Ovat he sitten missä "olomuodoissaan" tahansa. Sellaista pyytteetöntä, nöyrää kumppanuutta.
Eli kiehtoo ja kovasti tätä tyttöä :).
Okies, nyt tämä tyttö sai vastauksensa paljon mieltään askarruttaneen kysymykseen, joten kiitos Teille. Mun mielestäni on aika harmi, että hieman epätavallisempia rakkaustarinoita on kuitenkin vähän, sillä niillekin taatusti löytyisi lukijoita, ja mä toivon, että voin itse joskus vaikuttaa ja lisätä tätä tarjontaa ja ilahduttaa lapsosia, jotka ovat samanmielisiä kuin minä. ^.^
... Yeah, right. Saman tien voin valloittaa maailman. Mutta kuiteski. Nyt mun harhaileva mieleni sai rauhan. Hetkeksi.