Tulevaisuuden haaveita...kaipaatko pysyvyyttä vai muutosta?
Onko sinulla nainen
Anonyymi
27617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Riippuu vähän asiasta. Kaipaan miestä ja muu menee omalla painollaan, en varsinaisesti kaipaa nyt muuta.
Kainaloa kaipaan.
On.
Kaipaan pysyvää muutosta.
Joo on, että hän jättää minut rauhaan palstalla sekä irl!! Kaikki muu onnellisuus rakennetaan itse.
”Kaikki muu onnellisuus rakennetaan itse” älä sano. Hyvät provot taas.
En nyt jaksa riidellä, mutta mielenterveys ei ole hänellä kohdillaan, sen mitä hän on tehnyt. Hulluthan tykkää tarrautua muhun.
Niin muhunkin. Ehkä itsessä on vielä jotain kehitettävää, että pahimmat nimenomaan tyyppejä joita en tunne. Paljon kehitetettävää.
En tiedä. Korona-aikana kaikki on vähän niin kuin jäissä. Otan elämän sellaisena kun se tulee vastaan. ainakin tällä hetkellä. Yksinasumiseen vois kaivata toista ihmistä, muttei ketä tahansa.
Tää palsta menee kiinni nyt.
Yhteiskunnallista muutosta, ehdottomasti. Pois tästä tyranniasta missä elämme. Täydellinen muutos ei ole helposti toteutettavissa, mutta ainoa vaihtoehto. Ei tällaisessa yhteiskunnassa voi eikä edes halua elää. Ja jälkipolvet ansaitsevat parempaa, kuin mitä heille nyt on odotettavissa. Haaveilen siis uudesta, uljaasta maailmasta. Siinä on kylliksi.
Toki ihan salaa haaveilen, että voisi olla kumppani rinnalla tässä, mutta ei elämä mene aina niin kuin toivoisi. Olisi ihminen rinnalla, jolle voisi kertoa ilot ja surut ja itkeä joskus rintaansa vasten ja saisi vähän lohdutustakin. Ja itse yrittäisin olla hänen arvoisensa. Isossa kuvassa omat asiani kuitenkin menettävät merkityksensä. Jumala päättää mitä minun elämässäni tapahtuu ja saanko kumppanin, vai kuljenko tietäni yksin.
Sama haave minulla. Ehkä pieniä yhteisöjä, jotka verkostoituisivat.
Kyllä. "Hyvien" ihmisten yhteisöjä. Autetaan toinen toistamme ja rakennetaan parempaa.
No ei kai sitten
Nyt on paljon akuutimpi ongelma: neulemekko vai neule ja housut huomenna??
Naisen elämässä on paljon vaikeita päätöksiä. Muutosta tähän tietysti ajoittain haaveilee.
Aina pitää olla unelmia ja haaveita, niiden avulla jaksaa ne harmaatkin päivät. Tietynlainen pysyvyys on hyvä asia, mut muutoksiakin pitää matkan varrella olla...
On minulla haaveita ollut
Vuosikausia samanmoiset
Turhaanko
Olen yrittänyt muuttua
Onnistunutkin
Itseään voi vain syyttää
Miksi elämä on niiiin
Mitkä harmaat päivät?
Silloin, kun on yksinkertaisesti liian väsynyt ja kaikki ottaa päähän, eikä mikään onnistu. Tai ihan kirjaimellisesti päivät, jolloin ulkona sataa jäätävää tihkua naamaan ja tuulee niin paljon että ei eteenpäin pääse (kun lenkille on aina päästävä 🙂).
joo pysyvyys olisi hyvä
jatkan vielä että muutokset pitävät kyllä itse puolensa näinä päivinä
Ei ole enää oikeastaan mitään haaveita tulevaisuuden suhteen, ei kaikkeen mitä kohdalle tulee voi itse vaikuttaa, pettyy vaan, jos on liian ruusuiset haaveet ollut tulevaisuudesta ollut, menee päivän kerrallaan. Muutosta toivon ajatellen omaa terveyttä, sais jostain lisää voimaa, piristystä, ett selättäisi alakulon ja masennuksen. Kai tämä pitkään kestänyt korona-aikakin vaikuttanut mielialaan itsellä ja muillakin.
Molempia asioita kaipaan. Rakkautta elämään vaikka yksinkin pärjää kyllä.
Tässähän sitä ollaan reformin keskellä.
Kyllä. Kumpaakos sinä tarjoat?
Haaveita ehti syntyä kyllä, mutta turhia. Tällä hetkellä kaipaan muutosta, sen toteuttaminen vaan vaatii vielä vähän pohdintaa. Täytyy tutkiskella tunteitani, millaisen elämän haluaisin itselleni rakentaa.
On tulevaisuuden haaveita ja kaipaan muutosta, sellaista, että saisin sinut lähelleni, siis jos olisit hän.
Suurin osa näistä viesteistä on sellaisia, että kirjoittajaa ei voi tunnistaa. Siksi ajattelin nyt laittaa sellaisia tunnisteita, joita kukaan muu ei tiedä. En kerro ajankohtaa, enkä missä päin Suomea olimme.
Tapasimme lumen aikaan ravintolassa. Juttelimme vähän, emme tanssineet, muutakin, minulle tuttua porukkaa oli ympärillä. Etupäässä tuijottelimme vain toisiamme.
Samana iltana, kun tulit vastaan, yritin halata sinua, mutta torjuit. Olin Tavattoman nolo. Sellaista en ollut koskaan tehnyt kenellekään uudelle tuttavuudelle. Ihmettelin itsekin kuinka uskalsin, sillä sellainen ei ole lainkaan tyypillistä minun laiselleni ujohkolle naiselle.
Sitten seuraavana päivänä ulkona olit kävelyllä jutellen jonkun miehen kanssa.
Oli kaunis kirkas auringonpaiste ja lumi hohti vitivalkoisena. Tulin teitä vastaan ja
ajattelin häpeillen eilistä kohtausta ja pelkäsin suhtautumistasi. Hämmästys oli suuri, kun tervehdit ja hymyilit kasvot loistaen. Olin aivän ällikällä, mutta tajusin kuitenkin vetää suuni hymyyn, josta olet myöhemmin "maininnut" jotain.
Jos tunnistat tästä itsesi, laita vastaukseksi jotain, mistä voi olla varma henkilöllisyydestäsi. Voin sitten kirjoittaa lisää.