Paskimman elämän syvin pääty

Minä puolestani mieluummin pysyttelen kaukana narsismista ja narsisteista.

Elämällä on tarjota valoisampia ja kauniimpia puoliakin.

Työpaikalla jouduin narsismin keskelle. Se oli kammottavaa aikaa ja usko ihmisyyteen karisi lähes täydellisesti. Jälkeenpäin näen kuitenkin hyvänä, etten enää kulje hyväuskoisena suomut silmillä. Small talkin, kauniiden hymyjen ja sulavan käytöksen takaa löytyy usein täyttä p***aa.

Vaikka narsismiin tutustuminen oli alkuun rankkaa, niin nyt on hyvä että tietää ja osaa varoa. Ei kuvittele että narsistien kanssa voisi keskustella tai toimia mitenkään tasa-arvoisesti. Tietää asettaa rajat ja pitää etäällä.

Oma kuvitelmani ihmisten pohjimmaisesta hyvyydestä sai ison särön kun tajusin millaisia narsistit ovat. Ahdistusta lisäsi nähdä kuinka hänen ympärillään voidaan pahoin, niin pahoin että se vaikuttaa pysyvästi koko elämään, etkä oikein voi asialle mitään. Omilta lapsiltaan narsisti on vienyt mahdollisuuden itsenäiseen ja täyspainoiseen elämään. Narsisti on pahoinpitelijä, kiduttaja, vammauttaja. Tekee vaan kaiken niin ettei sitä moni tajua. Ja vaikka tajuaa, vaikea on puuttua.

Ja siinä vieressä ihmisiä tuhoava narsisti jatkaa täynnä itseään eikä ota mitään vastuuta mistään. Ei joudu vastuuseen mistään.