mulla on ongelma, johon olen itse yrittänyt löytää ratkaisua, mutta nyt olen jo niin väsynyt yrittämään, että pyydän sitä apua täältä.. toivottavasti joku viitsii vastata, tai edes lukea tän mun juttuni, vaikka se nyt jo saattaa kuulostaa tylsältä.
kaipaan siis todella kipeästi neuvoja.
mulla on ihana poikaystävä. olemme pitäneet yhtä kaksi vuotta, siinä välissä tosin olimme erossa melkein puoli vuotta. mutta kuitenkin, nyt olemme jälleen yhdessä ja rakastamme toisiamme. hän on minulle kaikista läheisin ihminen, samoin minä hänelle. tunnemme toisemme ehkä vähän liiankin hyvin, joten kaikki jännitys ja romantiikka uhkaa kadota suhteestamme, koska emme keksi enää mitään uutta.
ongelma on siinä, etten saa enää mitään kontaktia poikystävääni. hän on jo täysi-ikäinen, kuten minäkin, mutta välillä tuntuu että seurustelisin 14-vuotiaan murkun kanssa. hän ei enää pysty keskustelemaan järkevästi, vetää jokaisen asian leikiksi eikä kuuntele tosissaan. puhuu lähinnä vain omista asioistaan. en ole myöskään pitkään aikaan kuullut mitään romanttista hänen suustaan, viimeksi humalassa hän sanoi rakastavansa minua.
ongelma ei ole siinä, etteikö hän rakastaisi. hän osaa olla hellä ja romanttinen, jos haluaa oikein kovasti, joskus hän jopa osaa yllättää.
mutta miten saan hänet tajuamaan, että suhteemme ei voi jatkua, jos hän ei tee mitään sen eteen? hän vain pelleilee asioilla, ei ota minua kovinkaan paljon huomioon, hyvin harvoin edes pussailee tai halailee. en vaadi jatkuvaa huomiointia, mutta joku pieni rakkaudenosoitus kerran päivässä olisi mieleeni.
olen yrittänyt puhua hänelle tästä, mutta ei hän kuuntele. suuttuu, jos moitin häntä jostain. sanoo, että erotaan sitten jos ei kelpaa. mutta ei se niin yksinkertaista ole, koska hänessä on paljon hyvääkin, ja rakastan häntä.
ehkä vain luotan siihen että jokin muutos tapahtuu, olimmehan me ennenkin niin onnellisia. hän oli ennen aivan erilainen. tuntuu, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä lapsellisemmaksi hänen käsityksensä seurustelusta muuttuu. sanokaa, ihmiset, onko meillä vielä mahdollisuuksia? miten saan hänet ajattelemaan myös minun tunteitani?!
kaipaan siis todella kipeästi neuvoja.
mulla on ihana poikaystävä. olemme pitäneet yhtä kaksi vuotta, siinä välissä tosin olimme erossa melkein puoli vuotta. mutta kuitenkin, nyt olemme jälleen yhdessä ja rakastamme toisiamme. hän on minulle kaikista läheisin ihminen, samoin minä hänelle. tunnemme toisemme ehkä vähän liiankin hyvin, joten kaikki jännitys ja romantiikka uhkaa kadota suhteestamme, koska emme keksi enää mitään uutta.
ongelma on siinä, etten saa enää mitään kontaktia poikystävääni. hän on jo täysi-ikäinen, kuten minäkin, mutta välillä tuntuu että seurustelisin 14-vuotiaan murkun kanssa. hän ei enää pysty keskustelemaan järkevästi, vetää jokaisen asian leikiksi eikä kuuntele tosissaan. puhuu lähinnä vain omista asioistaan. en ole myöskään pitkään aikaan kuullut mitään romanttista hänen suustaan, viimeksi humalassa hän sanoi rakastavansa minua.
ongelma ei ole siinä, etteikö hän rakastaisi. hän osaa olla hellä ja romanttinen, jos haluaa oikein kovasti, joskus hän jopa osaa yllättää.
mutta miten saan hänet tajuamaan, että suhteemme ei voi jatkua, jos hän ei tee mitään sen eteen? hän vain pelleilee asioilla, ei ota minua kovinkaan paljon huomioon, hyvin harvoin edes pussailee tai halailee. en vaadi jatkuvaa huomiointia, mutta joku pieni rakkaudenosoitus kerran päivässä olisi mieleeni.
olen yrittänyt puhua hänelle tästä, mutta ei hän kuuntele. suuttuu, jos moitin häntä jostain. sanoo, että erotaan sitten jos ei kelpaa. mutta ei se niin yksinkertaista ole, koska hänessä on paljon hyvääkin, ja rakastan häntä.
ehkä vain luotan siihen että jokin muutos tapahtuu, olimmehan me ennenkin niin onnellisia. hän oli ennen aivan erilainen. tuntuu, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä lapsellisemmaksi hänen käsityksensä seurustelusta muuttuu. sanokaa, ihmiset, onko meillä vielä mahdollisuuksia? miten saan hänet ajattelemaan myös minun tunteitani?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
se mitä ajattelet toisen tunteista on kaunista. Mutta mitä jos ajattelisit välillä itseäsi? Kokeile sanoa hiukan uhkaavalla äänellä asiasi, ja jos poikaystäväsi ei ole moksiskaan, lähde kävelemään poispäin. Kerro mitä tunnet ja mitä haluaisit. Kyllä se siitä. Yleensä kaikki jätkät ajattelevat niin, että "jos tyttö tosiaan rakastaa se tekee ihan mitä vain mun eteen". ja niin se melkein on. Tunnen monia jotka ovat sinun tilanteessasi. Ja kun kerroin keinon, heille tuli parempi suhe. Ei ollut minkäälaisia ongelmia arin tempun jälkeen. Onnea sinulle!
Että toi sun kuvaus jätkästäs kuullostaa pelottavan paljon minulta :/ Erottiin tyttöystävän kanssa vähän ennen joulua, aika oli suurin syy, mutta kaippa siihen liittyi sekin että mä pelleilin suurimmaks osaks *lyö päätään seinään* arvaa v*tuttaako ku ei sitä sillo tajunnu? Noh, nyt oon koittanu petrata itseäni. Ollaan palaamassa takaisin yhteen (imettelen miksi hän edes suostuis kun ajattelen miten murkku olin). Pyrin hillitsemään kieleni ja kertomaan enemmän tunteistani.
Mutta mikäli sun jätkäs on muutenkin samanlainen ku mä (jota mä toivon ettei ole) niin tämä kaikki johtuu varmastikin siitä, että me pidetään tollaset puheet "nössöilynä". Ei silleen, että siinä nähtäis jotain pahaa, ei ei, vaan enemmänkin vähän ujostuttaa/nolottaa päästää tunteet esille noin vain.¨
ota taskunauhuri mukaasi ens kerral ku tapaatte ja nauhoita keskusteluanne ja sitten "unohdat" sen sun jätkäs luo. Kyllä se siitä sitten ku se itse huomaa miltä se kuullostaa paranee.