Tulet tänne sanomaan reilun 10 vuoden kokemuksella mielipiteesi _OMIEN_ kissojesi hyvinvoinnista, niin joku "kissa-aktivisti" kehtaa edes väittää, ettet välitä kissoistasi, olet laiska tms.
Onko jonkun tosiaan niin vaikea ymmärtää, että itse omistaja sen kissan hyvinvoinnin ja onnellisuuden tietää, ette te?
Tykkään toki keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, mutta siitä en pidä, miten toiset alkavat "haukkumaan" toisiaan.
Onko jonkun tosiaan niin vaikea ymmärtää, että itse omistaja sen kissan hyvinvoinnin ja onnellisuuden tietää, ette te?
Tykkään toki keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, mutta siitä en pidä, miten toiset alkavat "haukkumaan" toisiaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Moni vanhempikin kymmenen vuoden kokemuksella hakkaa lastaan tms. Siis ei se, että on tehnyt jotain monta vuotta, takaa sitä, että tekee sen oikein.
Mutta se takaa, kun näkee, mikä omalle kissalleen on parasta. Siinä ei tarvii silloin tulla kukaan tarjoamaan jotain kirjaoppia sun muita.
Miksi kaikki ottavat koko ajan jotain lapsi tai koiraesimerkkejä mukaan kissakeskusteluun, kun emme nyt puhuneet niistä?
Meneekö jakeluun, jos sanotaan, että ei se, että on omistanut ajokortin 10 vuotta, tarkoita sitä että on hyvä ajaja?
Oletko koskaan kuullut sanaa kielikuva? Niitä ei ole tarkoituskaan ottaa kirjaimellisesti, vaan ymmärtää ajatus.
Toki ymmärrän ajatuksen, mutta näiden muiden kaikkitietäväisten tulisi käsittää se, että omistaja itse tietää kissansa onnellisuudesta eniten koska on sitä läheltä seurannut. (JOS on hyvä omistaja)
Avainsana on JOS.
Olen.
tietää kyllä onko hyvä omistaja siitä että omistaa onnellisen ja terveen kissan :) Aivan sama jos joku tulee sanomaan että olet huono ja vastuuntunnoton omistaja. Itse tiedän olevani onnistunut kissojeni kasvatuksessa kun ne juttelevat hirveästi myös minulle, leikkivät ja ovat terveitä. Ja maailman ihanimpia kissoja =))
Tällaista meilläkin. :) Eloisia, terveitä, iloisia ihania kissoja on kumpikin, eikä unohdeta hellyyden kipeyttä. :)
Samaa mieltä.
Tietysti kuka tahansa voi pitää omaa kissaansa terveenä ja onnellisena, jos ei ole koskaan nähnyt sairaampaa/terveempää tai onnettomampaa/onnellisempaa kissaa ;) Toisin sanoen ei pidä turhan suppeasti tuijottaa siihen, että kyllä ne omat kissat nyt on niin hirveän hyvin hoidettuja ja maailman onnellisimpia. Suurin osa meistä varmasti tekee parhaansa, jotta kissat voisivat hyvin, mutta on täällä selvästi niitäkin, jotka eivät välitä kissan terveydestä yms. hyvinvoinnista tuon taivaallista =(
On se kyllä niinkin, mutta itse olen kissojen (en pelkästään omieni) parissa ollut kymmenisen vuotta, joten voisin väittää, että minullakin sitä omaa kokemusta on karttut ja muita kissoja nähnyt.
Kyllä sen itse on huomannut, mikä meidän kissoille parasta on ja toiminut sitä mukaan. :) En tietenkään anna kissan tehdä mitä lystää, mutta haluan, että heillä olisi parhaat mahdolliset olot.
meillä on kuusi leikattua kissaa. sisä/ulko/lelli katteja. nukkuvat sohvalla/sängyssä syövät ihan mitä sattuu. perunankuorista ja sipseistä viinirypäleisiin. kissanmuonaa koiranmuonaa kuivana ja pehmeänä.
ja kun täältä lukee niin väärin on kissoja pidelty jonämä 25v, jotka olen omassa kodissani kissoja lemmikkinä pitänyt.
- en osta kissoille erkoismuonaa eläinkaupasta, marketin muona saa kelvata
- ei ole tullut mieleenkään hommata jokaiselle omaa pissi laatikkoa, omasta aktiivisuudesta sen siisteys on kiinni
-ei kysettäkään etteikö juomakuppi ja ruokakuppi olisi sammassa paikassa
-en sallis kissan komennella, minä olen se joka jakaa istumapaikat
-päästän kissat pihalle vapaana jos ne ulos pyytävät
-katit tulevat 10min viiveellä kutsuttaessa, jos tarvin niitä mikseivät tulisi
-reviiri on n. 1km talosta ympäriinsä eivät leikattuina pitemmälle mene
-kissat ovat kesyjä, venytettyjä ja vanutettuja
mutta kaikki on täkäläisten KUNINGAS KISSA juttujen mukaan väärin.
luomukissoja maalla nuoruudessani ja olen samaa mieltä; ovat itsenäisiä, terveitä (niin fyysisesti kuin etenkin henkisesti) ja takuu varmasti onnellisia. Söivät todella sipsejä jne... lie maatiaisrodun erikoisuus? Ei käytetty rokotukissa eikä muissa leikkausta lukuunottamatta, ei hiekkalaatikoita mutta hyvin voivat, ei ollut ongelmaa kun vain piti huolta, silitteli ja oli niiden kanssa. Tai ne olivat ihmisten kanssa, kaikissa talon töissä mukana, ihan kuin lapset. Kissa pärjääkin hyvin olosuhteissa, jossa se saa olla luontaisesti vapaana mutta kuitenkin ihmisen avustamana; huolenpito, ruokinta (emme ostaneet koskaan kaupansta purkkiruokaa vaan teimme ruuat itse).
Nyt asun kaupungissa ja näen sen toisen puolen kasvatuksesta; ulos vain valjaissa ja kaiken työkiireen keskellä on helppo ostaa purkkiruokaa, tosin ostan sitä laadukkaampaa ja raksut eläinlääkäriltä, on leikattu ja rokotettu. Tiedän että tarjoamani olosuhteet eivät kissalle ole ehkä ne parhaimmat (luontaisemmat) mutta HALUSIN kuitenkin kaksi kissaa seurakseni kun olen niiden kanssa koko ikäni viettänyt.
En voi sanoa että kumpikaan kasvatustapa on väärin tai oikein. Maalla kissat pärjäävät hyvin itsenäisesti, vapaana ja kasvavat "maatalon tavoille" mutta kaupungissa ne eivät niin itsenäisesti pärjäisi. Olen myös joskus huvittunut joistakin "hössötyksistä" joita palstoilla vilisee, mutta ajattelen että niistä viis, jokainen tallatkoon tavallaan niin kauan kuin eläinrääkkäystä tai muuta vastaavaa ei tapahdu. Iloista kesää!
niin, molemmissa on omat huonot ja hyvät puolensa. Ja kyllä kissasta näkee onko se tyytyväinen vai ei, aika paljon riippu omistajasta...
olen kissojen kanssa ollut ja elänyt myös yli 10 vuotta, mutta itse olen sitä mieltä, että jatkuvasti sitä kuitenkin oppii uutta.
Ensimmäinen kissa kun tuli meille, oli sillä reppanalla ikää ehkä 8 viikkoa, nykyään en edes ajattelisi ottavani (taikka antavani) kissaa joka on alle 12 viikkoa.
Haukkujista en itsekään pidä, kuka niistä pitäisikään, mutta on hyvä myös miettiä, et josko he ovat oikeassa...
Punnitsen tietenkin toisten näkemyksiä, mutten silloin, kun se toinen ei osaa keskustelun helppoa taitoa, vaan haukkuu toisen.
Tällä lähinnä tarkoitin myös kissan ulospäästämistä jne.
Itse tunnen monia monia kissoja, jotka annettu 8vko eikä ole ollut mitään ongelmaa, 12viikkoisten kanssa ovat olleet samanluonteisia. Eli itse en näe siinä ongelmaa, mutta kyllä se varmaan ainakin 10vko tai yli menis ennenku itse antaisin kissanpentuja pois, varmuuden vuoksi.
Että 8vko luovutettujen pentujen kanssa olisi ollut ongelmia, en todellakaan. Nämä kissat ovat olleet minulle mielettömän rakkaita ja aivan mahtavia yksilöitä.
Tarkoitin sitä, etten haluaisi riistää kissan pennulta sen "lapsuutta" äidin sekä sisarusten kanssa! Kerran sitä vaan on pentu ja uudessa kodissa pentu kuitenkin kerkiää asumaan monen monta vuotta. Eli mielestäni luovuttamisessa ei kannata hätiköitä. Enkä todellakaan tarkoittanut että se aiheuttaisi ongelmia, uskon sen vaan olevan kissanpennulle parempaa, että saa viettää pitkän ja hyvän (toivottavasti) lapsuuden!
Ja tämä oli vaan esimerkki, jonka laitoin...
..päinvastoin minun mielestäni. On väärin antaa emojen pitää pennut liian kauan ja tottua että ne todellakin ovat siinä sen kanssa asumassa. Samoin pentujen kannalta.
Aivan, veit kuule sanat suustani! Tosin sinä itse syyllistyit samaan, mistä nyt juuri syytät muita. Mikä sinä olit sanomaan minulle, mikä meidän kissoille oli parasta, kun et niiden luonnetta ym tiedä. Joten, jos vaadit muilta täällä avarakatseisuutta ja ymmärrystä, niin sitä ensiksi pitäisi löytyä myös itseltäsi?? Aika tekopyhää.
Sinä vedit kissasi vessanpöntöstä alas, kun lapsi oli tulossa maailmaan, et edes yrittänyt etsiä terveille kissoille uutta kotia.
Mielestäni aiheesta saa moittia, sanoin mielestäni kyllä enemmän mielipidettäni.
En halua avarakatseisuutta kissan tappoon, vaan sen takia ettei täällä osata kertoa mielipiteitään kinastelematta.
kissanne olleet jollain esim. pari kuukautta, että näit, sopeutuisivatko ne uuteen kotiin?
En osaa uskoa.
En vetänyt kissojani pöntöstä alas, vaan kyllä ne kuule vain nukutettiin rauhalliseen uneen. Tiedän monta pariskuntaa, jotka ovat tehneet saman valinna esim lasten sairastuttua allergiaan tai astmaan. Kyllä siinä nimenomaan ajatellaan aina kissankin parasta, sillä meidän näkökulmasta se nimenomaan on kissanrääkkiä riistää siltä omat tutut ihmiset.Ja ehkä, en kiistä, ne olisivat soipeutuneet muutaman kuukauden itkemisellä ja ikävöinnillä, mutta ei voi tietää. Siksi emme halunneet heidän kokevan sellaista. Tämä on inhimillinen päätös, eri asia olisi ollut, jos olisimme vaikka kyllästyneet katteihimme ja ampuneet ne. Pieni ero! Ja hyvähän siellä on vinkua ja vonkua, kun ei ole omia lapsia.. Ne kissat kun ei kaikesta huolimatta ole ihmisten kanssa rinnastettavissa. Meidän kissat elivät 8 pitkää onnellista vuotta ja nukkuivat pois onnellisina, eikä vaikka jonkun ampumana, kuten omille kissoillesi voisi käydä, kun pidät niitä ulkona vapaana. Mieti sitä.
Ja mistähän sinä tiedät lapsitilanteeni?
Tämä oli ihan kuvaannollinen ilmaisu, pöntöstä alas vetäminen.
Ymmärrän kyllä, että ajattelitte noin, mutta kissat olisivat voineet elää niitä onnellisia vuosia vaikka 8 lisää. Eikö sellainen ajatus olekin mukava?
Jos olisitte miettineet sellaistakin, että tulevaan kissojen kotiin olisi voinut käydä tutustumassa paremmin ja katsoa, miten esim. kissat suhtautuva uusiin ihmisiinsä.
Kissoille suhtautuminen uuteen paikkaan on sitäpaitsi helpompaa kuin koirien, jos esim. jatkavat teiltä sisäkissoiksi uuteen kotiin jos itsekin olette ne pitäneet sisällä.
Kyllä kissat sopeutuvat.
Juurihan sanoin, että voi olla että sopeutuu. Mutta pienen vauvan kanssa nyt vain oli kuule muutakin ajateltavaa ja energia kului täysin siihen. Emmehän alunperin tienneet,että kissojen kanssa tulee vaikeuksia. Miksi on niin vaikea ymmärtää.. No juuri siksi, että kaikista viesteistäsi päätellen et ole kokenut äitiyden onnea kuin kissojesi kanssa. Ja muuten vielä sellaine pikku juttu, että mistäköhän luulet sellasisen hyvän perheen löytyvän, joka ottaisi vanhat tapoihinsa tottuneet kissat, siis yhdessä--ei erikseen? Eläinsuojeluyhdistykset ovat nyt jo täynnä niitä ja samaten löytökodit. Kyllä Suomessa riittää muutenkin surullisia kissakohtaloita, et voi sitä kieltää. Ja meillä oli vielä aika kiire tämän asian kanssa, joten ei ollut kuukausikaupalla aikaa etsiä ja etsiä, vaan koti olisi pitänyt löytyä heti.
Jos tätä henk. koht. elämääni sen verran selostan, että yksi lapsi, 4vuotias, minulla kyllä on.
Monet tuttuni ovat kyllä löytäneet kissoillensa kodin. Esimerkkinä apula.
Kyllä minä sinänsä ymmärrän, ettei ollut aikaa. Itse en olisi pystynyt samaan kuin te, enkä halunnutkaan. Kissat olivat täälläkin päässä aluksi ihmeissään, mutta tottuivat kyllä lapseen.
Ja tottakai kissat otetaan yhdessä jos ne aina ovat yhdessä eläneet. Surullinen kissakohtalo on mielestäni myös tämä, mutta on totta että niitä surullisempiakin on. Silti, kissoille olisi luultavimmin löytynyt koti.
No mitä todemmiten kuitenkaan ei olisi löytynyt kotia. Asumme maalla ja täällä on jo kaikilla kissat ja niitä pidetään muutenkin yleisellä tasolla "maanvaivana". Asia on nyt kuitenkin loppuun käsitelty.
jo lopettaa?
Minä ainakin ajattelin. :)