Haluan oikeudenkäynnin lastensuojelua vastaan

En halua käsitellä lastensuojelulain toteutumista enkä virkamiehen menettelytapojen laillisuutta lastensuojelulain näkökulmasta. Haluan, että lastensuojelun tyrannia, väkivalta, valehtelu ja alistuskeinot tarkastellaan kaikkien lakien näkökulmasta ja että lastensuojelu tuomitaan virheistään. Lastensuojelulaki kumotaan, koska se aiheuttaa väkivaltaisen tyrannian.

Lastensuojelulla on rajaton tulkintavapaus. Ja kyse on lastensuojelun vapaudesta tulkita ja päättää. Kyse ei ole siitä, että tarvitaan lisää laitospaikkoja tai sosiaalityöntekijöitä. Kyse on valvonnan puutteesta ja täydellisestä tyranniasta. Se tekee päätöksiä tulkinnoista. Lastensuojelu kutsuu itseään hoitopalveluksi, mutta se on valtiovaltaa. Sosiaalilautakunnan työntekijät eivät välitä vanhempien tunteista ja ajatuksista. Se pakottaa omat vaikutelmat päätöksillä voimaan ja pyrkii kontrolloimaan lasta valtiovallalla. Sosiaalityöntekijöiden väitteet eivät ole todenmukaisia. Niistä ei pysty kyseenalaistamaan. Sosiaalityöntekijä käyttää henkisiä painostuskeinoja, kun se virkamiehenä keksii ilman pätevyyttä psykologisia syytöksiä ja asettaa yksityishenkilön virkamieskoneiston eteen. Sosiaalityöntekijä käyttää herjaamiskeinoja, joilla se tekee vanhemman vastaväitteistä epäuskottavia. Sosiaalityöntekijä ei ymmärrä omaa harhaisuuttaan. Se toistelee oman ammattinsa mantroja kuin uskonto, huoli, kyse on lapsesta eikä meistä, vanhempi on jumissa tilanteessaan, itsereflektiokyvytön tai mentalisaatiohäiriöinen. Hän käyttää samoja sanoja joka vanhemman tapauksessa. Sosiaalityöntekijä kieltäytyy keskustelemasta väitteistään vanhemman kanssa. Samalla hän uskoo olevansa oikeassa ja lapsen ja vanhemman elämä on iloista ja tervettä. Kuulemisessa he lukevat omat vaikutelmansa vanhemman kuulemisajalla niin, että he voivat estää vanhempaa keskustelemasta asia kerrallaan. Sosiaalityöntekijä ei ole normaali keskustelija, joka haluaa pyrkiä parempiin johtopäätöksiin. Totuudella vai vanhempien tunteilla ja ajatuksilla ei ole väliä. Kyse on vain valtiovallasta. Olisi sama, jos sosiaalityöntekijä kirjoittaisi huostaanottopäätöksen lapsesta, jollaista ei ole olemassa. Päätöksen sisältö vanhempia vastaan olisi silti sama. Niin harhainen ja väärin lastensuojelu on.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/9794

Ehdotan huostaanoton kieltämistä, jolloin lastensuojelu ei voi keksiä valheita huostaanoton saamiseksi. Tällöin se joutuu käyttämään avohuollon palveluja, jotka ovat olleet tähän asti näennäisiä ja kehittämään keinoja. Sosiaalityöntekijä vetää lonkalta tuntemuksia, vaikutelmia ja teeskentelee, että viranomaisasema todistaa ne tosiksi. He ylittävät valtuutensa ja tekevät psykologisia, oikeustieteellisiä, rikosoikeudellisia, lastenlääketieteellisiä, puheterapeuttisia ja ihmissuhdejohtopäätöksiä ilman pätevyyttä. Lisäksi he ovat niin kuin asiakaspalvelu - he edustavat firmaa ja joku toinen toisesta pöydästä tulee välillä kirjaamaan koneelle omia tuntemuksiaan tosiasioina. Toisaalta tämä kansalaisaloite voidaan muuttaa uuden viran perustamiseksi, joka voisi toimia sovittelijana viranomaisen ja vanhemman välillä. Molemmilla osapuolilla tulee olla halu pyrkiä johonkin parempaan johtopäätökseen ja ratkaisuun, eikä vedota "holhousoikeuteen".

1. "Asiakas on kyvytön itsereflektioon"
2. "Asiakas on haluton yhteistyöhön".
3. "Asiakas ei kykene opettamaan lapselle yhteiskunnassa toimimista"
4. "Hanki harrastus"
5. "Valitettavasti emme voi ottaa kantaa yksittäisten lapsiperheiden asioihin"
6. "Sosiaalilautakunta tietää vanhemman tilanteen paremmin
7. "Sosiaalityöntekijä kiistää vanhemman valituksen"
8. "Vanhempi on katkera",
9. "Vanhempi on tilanteeseensa sokeutunut"
10. "Vanhemmalla on mielenterveysongelmia"
11. "Lastensuojelun arvostelu netissä tarkoittaa, ettei vanhempi ei välitä lapsestaan"
12."Vanhemmalla on mentalisaation kanssa ongelmaa."
Sosiaalityöntekijä näki 40 s videon, jossa kerroin lapselleni, että täti luulee isän olevan huono isä ja minun todistaa tädille, että olen hyvä isä. Siksi hän ei saa tulla kotiin, vaikka sanoo haluavansa asua isän ja äidin luona eikä varakodissa. Sosiaalityöntekijä teki päätöksen, että lapsi ei ymmärrä isän puhetta ja kokee ahdistusta, josta syystä hän on alkanut sijaisperheen mukaan pissata taas housuun, puhumaan epäselvästi ja laulamaan itsekseen. Nämä kuvaavat sitä, että lapsi taantuu psykologisesti ja puheterapeuttisesti seurauksena isän puheesta tapaamispaikassa.