Eli siis olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Pikkulapsesta tai syntymästä asti olin heti yliherkkä ja kaikki tuntui niin raskaalta. Lisäksi olin joko superarka tai ylivilkas. Jos osuin ylivilkkaaseen porukkaan niin olin tosi ylivilkas, mutta yleensä jos osuin isoihin ryhmiin niin menin sanattomaksi, lähinnä käytännössä muutuin mykäksi. Työtä oon yrittänyt tehdä elämäni aikana toki, joten yrityksen puutteesta ei voi moittia. Poden erilaisia mielenterveysongelmia ja mulle totesi kaksi psykiatria mun potevan aspergerin syndroomaa, muttei ne muistaakseni kirjanneet sitä diagnoosiin. Kuuntelen paljon musiikkia ja harrastan huumoria. CMX-yhtye on pitkäaikainen lemppariyhtyeeni ja kun kerroin CMX;n fanikirjassa (jonne sai kirjoittaa kaikenlaista jonne bändin fanit kirjoitteli aikoinana paljon kaikenlaista) että kuuntelen heidän musaa ja samaan aikaan harrastan urheilua niin AW Yrjänä vastasi minulle käyttäen hyvää huumoria "No jaa oot erikoinen sekoitus ihmisenä kun urheilija kuuntelee tällaista masennusmusaa että taidat kuitenki olla niitä urheilijoita, jotka sauvakävelee siten että sauvat roikkuvat takana". Putosin melkein tuolilta kun näin Akin vastauksen. Sitten myöhemmin vitsailin jossaki somepaikassa tähän tyyliin "lieneekö suomalaisten kansantauti masennus ja ahdistus johtuvaa melankolisesta suomalaisesta musiikista ja metallimusasta että taisi käydä minullakin siten että CMX yhtye on syyllinen minun masennustilaani". Mutta mitä tulee musamakuuni niin kuuntelen yhtälailla masentavaa kuin iloistakin musiikkia. Kaikki musa käy minulle. Musa on sitäpaitsi hyvää terapiaa aivoille. Huumori myös ja lähimmäiset koska omaan isään ja äitiin voi aina luottaa koska mun vanhemmat on niin loistavia ihmistyyppejä.
Tähän sisältyy huumoria ja myös lyhyesti oma tarina
Anonyymi
262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jossain ohjelmassa sanottiin juuri viime viikolla, että on oikeastaan hyväkin, kun masentuneena kuuntelee melankolista, ehkä masentavaakin musiikkia.
Aikoinaan siitä puhuttiin itsesäälimusiikkina kaveripiireissä, kun oli vaikka tyttö- tai poikakaverin kanssa mennyt välit poikki.
Ehkä se sitten onkin terapeuttista jostain näkökulmasta.
On vain hyvä, että omistaa huumorintajun, sillä on totta että se pelastaa monelta, ikävämmältäkin asialta.
Ihan kaikesta ei tietenkään voi huumoria heittää, mutta aika moneen juttuun se taipuu kuitenkin.
Herkkyys, yliherkkyys voi olla jollain tavoin hyväksikin, vaikka ei se aina helppoakaan ole.
Kaveriporukassa ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, vaan on lupa olla ihan sellainen kuin on.
Kiva, että tykkäät niin paljon sun vanhemmista, niin nekin varmaan tykkää sinusta.
Oot yksi mukavimpia ja järkevimpiä ihmisiä tällä palstalla! Kiitos viestistäsi! Hyvää jatkoa sulle elämääsi!