En ole aikaisemmin ankkuroinut, mutta nyt mietin ankkuripelin ja kunnollisen kuokan hankkimista. Miten syviä saariston parhaat ankkuripaikat yleensä ovat? Ja hoituuko homma deltalla, vai olisiko hyötyä noista upoksiin kaivautuvista mantuksista yms. mitä youtubesta näkee ?
Ankkuroinnista
Anonyymi
29614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Syvin mihin ole saaristossa ankkuroinut, on 15 metriä. Yleensä pyrin ankkuroimaan suunnilleen 4-metriseen veteen. Mitä parempi ankkuri, sitä parempi, mutta kalliitahan ne ovat. Minulla on delta-ankkuri, eikä ole tähän asti pettänyt.
Deltta kaivautuu nopeasti erinomainen pito. Itsellä myös max syväys ollut 15m ja pyrin löytämään 3-5 metrin kohdan ja min on 2m ja silloin pitää olla tyyni yö tiedossa.
Itse en laittaisi deltaa enemmän euroja ankkuriin, bruce kopiot toimivat kohtuullisesti, mutta ei pärjää deltan ominaisuuksille kaivautua nopeasti ja pitävästi.
Bruce kopioissakin on aika suuria eroja. Ne pilasivat alkuperäisen maineen vaikka osa on alkuperäisen veroisia pidoltaan ja aika pienistä muotoilueroista kiinni. Pari kpl Motonetistä ostettua (Maritim) rst versiota on käytössä eikä ongelmia, mutta Biltemasta ja Tarjoustalosta (nyk. Tokmanni) ostetut galvanoidut kopiot päätyivät metallinkeräykseen.
Keveyden takia olisin jo ostanut Mantuksen kasattavan version ellei joutuisi usasta tilaamaan.
Olen aiemmin käyttänyt bruceja aitoa ja kopiota aikaisemmissa veneissä, kopio toimii hyvin jos varren ja kukan kulma oikea, mutta ei sillä ole jakoa deltaan. Delta kauvautuu nopeammi ja lisänä menee kasvillisuude ja paukkulevän läpi vs bruce, joka ei läpäise tuuheaa tussua pohjassa, kokemusta ankkuroinnista huomattavasti enemmän, kuin useammalla veneilijällä.
Kyllä mantukset ja jotkin muutkin toimivat hienosti, mutta maksavat kovasti vs hyöty.
Käytän myös Fortness kevyt ankkuria joka apinoitu osittan teräs danfos ankkurista. Tuossa ankkurissa hiekassa ja savessa on tautinen pito, mutta on hieman hankalampi laskea ja kaivaututtaa, mutta, kun se on asettunut, niin pito ei lopu vaikka ankkuri on vain n.6,8kg ja tuo deltta on 25kg, niin en tiedä kummassa loppuisi pito ensin.
Suomalaisessa veneily lehdessä oli joskus tuo fortness testissä ja haukkuivat sen, kun eivät osanneet käyttää, siksi tulokset olivat heikohkot, pitäisi olla kyllä taohoa testaajilla, mutta mainos lehtiähän nuo kaikki ovat ja joskus näkyy testeissä tämä, sama autolehdissä...
Brucekopioissa vaikuttaa varren kulman ja pituuden lisäksi myös kauhan etureunan paksuus, ero tuossa varsinkin kasvillisuuteen kaivautumisessa on kuin yöllä ja päivällä. Lisäksi "siipien" kierrolla on suuri merkitys pitoon ja joistain kopioista se kierto käytännössä puuttuu kokonaan.
Ero aidon Brucen (tai hyvän kopion) ja Deltan välillä ei meidän vesillä ole riittävä että kannattaisi vaihtaa, mutta ero Mantukseen on jo merkittävä.
Fortressia en ottaisi muuten kuin vara-ankkuriksi keveytensä ja kompaktin kokonsa ansiosta (purettuna osiin). Eri pohjissa pidon vaihtelu on liian suuri (kulman säätö on pelleilyä mikä ei käytännössä toimi) ja ankkuri jossa on liikkuvia osia on hankala käsitellä. Optimiolosuhteissa se pitää kuin tauti, mutta kun olosuhteita ei yleensä voi valita.
Bruce ei ole pidoltaan paras, mutta riittävä, ja käsiteltävyydeltään se päihittää myös Mantuksen ellei paino ratkaise.
Kiitos vastauksista. Ankkuria tosiaan käyttänyt vain muutamia kertoja, ja silloinkin ollut keula laiturissa. Näin on menty jo yhdeksän kesää, satamasta satamaan.
Viidentoista kilon Bruce-kopiolla olen kyntänyt jo kauan (vene 8 tn), aikaisemmin 10-kiloisella. Kaksikymmentäkin on mukana. Pyrin ankkuroimaan 2-5 metriin, yli kymmeneen vain jos on pakko - siinä syvyydessä on usein jo paikkakin suojattomampi. Vain kerran kahteenkymmeneenviiteen vuoteen olen aamulla huomannut Brucen sotkeutuneen omaan ketjuunsa eikä kaivautuneen lainkaan. Silloinkin vene oli pysynyt parkissa. Siitä lähtien olen aina yöunen laadunvarmistuksena pakittanut koukun syvälle - myös yöllä mahdollisesti kääntyvän tuulen huomioiden.
Juuri näin, pakilla kiinni, itsellä bruce pettäny 3 kertaa ja delta ei vielä koskaan ja kerran on bruce kopio jäänyt pohjaan, kun ketjun leikarin pultti kiertyi ankkuroinnin aikan auki, kun olin niin ahtaassa paikassa, että ketjua oli ulkona korkeintaan 1:2 ei varmaan sitäkään ja oli hieman tuulista ja vene nyki ketjua suoraksi, tämä nylpytti leikatin ruuvin auki, onneksi oltiin aamulla jo ylhällä, niin ei päädytty suurempaan ongelmaan
Olen ehkä luvattoman huono etsimään ankkuripaikkoja tai liian nössö ankkuroimaan lähelle leen rantaa, mutta oman kokemuksen mukaan turvalliset ankkuripaikat ovat lopulta hyvin harvassa. Kartasta puuttuu herkästi sopivat syvyyskäyrät ja vesi on luonollisesti niin saastaista, että turha yrittää tähystää josko lähistöllä on kiveä tarjolla. Ja jos onkin hyvän näköinen paikka, niin siihen on vedetty kaapeli. Leen rantaa -ahdistukseen sun muuhun ulkopuoliseen uhkaan tietenkin auttaisi, jos kuokan koko olisi hyvinkin liioiteltu. Oma on jotakuinkin tasan Rocnan suosituksen mukainen. Pitäisi olla isompi, mutta minkäs teet kun halvalla ostin käytetyn.
Näistä syistä tuppaa väkisinkin ankkurointisyvyydet olemaan luokkaa 8 metriä, vaikka aina sitä toivoisi sellaista laajaa 3-4 metriä syvää aluetta, yhtenäisellä 3 ja 6 metrin syvyyskäyrällä kartassa, ilman kiviä ja muita yllätyksiä.
Lyijykölillä on mukava käydä tutkimassa rantoja. Pieni naarmu ei haittaa jos ei rantaan pääsekään, mutta meidän saaristossamme on hyviä rantautumispakkoja edelleen paljon vaikka moni on pilattu mökillä. Paljon on äkkijyrkkiäkin rantoja, tosin ankkuri pitää jättää kauas kun vettä on silloin reippaasti yli 3-4 metriä. Sanotaan, että meidän saaristossa riittää 30m ankkuriköysi, mutta on se vähän naftisti kun 50m tuntuu välillä menevän rantautumisessa aika tasan.
Kuvittelin aiheen olevan enemmän ankkurin varassa lillumisesta. Keula-ankkurilla tuppaa olemaan peräsin, kun ensimmäisenä kivessä. Onhan se peräsin tukeva ja skegillä, mutta mielummin jätän varsinaisen lujuuden tutkimatta.
Peräankkurirantaumiset nyt ovat oma lukunsa. Kai niitäkin voisi joskus yrittää, jollein lähinnä nauttisi yksinpurjehduksesta.
Google Earthilla kun selaa lahdista ankkuroituja paatteja niin saa jo aika helposti nojatuolivinkkejä. Paikkatietoikkuna on toinen, missä näkyy usein matalat paremminkin kuin GE:ssä.
Ankkurointi mikä ankkurointi, ei avaus sitä määritellyt. Jos jättää redille niin silloinkin voi vetää ankkuriköyden pituisia ja pienempiä kierroksia muutaman ympäri lahtea niin saa aika hyvän käsityksen kivistä ihan peruskaiullakin. Eihän saaristossa ole mitään syytä jättää redille jos rantaan pääsee, eikä sitä välttämättä tiedä ellei kokeile. Vaikkei pääse niin silloinkin voi jollalla tai uiden viedä pitkän köyden rantaan ellei paikassa ole tilaa keula-ankkurin varassa kääntyillä 360 astetta. Rasittaa tietysti ankkuria enemmän ettei vene käänny kuin tuuliviiri, eli tilanteen mukaan. Luovaa hulluutta soveltaen toteutetut rantautumiset ovat monesti osoittautuneet parhaimmiksi paikoiksi koska niitä ei kaikki löydä, mutta yksin liikkuessa ne jäisi varmaan minultakin tekemättä.
Parempi olisi pelkkä kettinki, niin voi olla lyhyemmällä linjalla jolloin paikkoja löytyy runsaammin.
Käytän tutkaa lähes aina, kuin ankkuroin, koska silmä valehtelee etäisyydet lähes aina, ainakin minulla. Tutkalla saa asemoitua veneen optimaslisesti suhteessa rannat tai toiset veneilijät, usein kysyn muilta paljonko linjaa ulkona, niin osaa laskea oman etäisyyden oikein.
Voithan sinä laittaa sen ankkurin perästä kiinni, niin keula pyörii sitten uloimpana.
Toisaalta jos se peräsin johonkin kiveen kolahtaa, niin en usko veneen saavan vauriota, koska liike on hidas ja koko veneen massa ei kohdistu siihen, koska pyörähtää pivot point kohdalla antaen periksi. Lisäksi köydestä vetäen/vinssaten keulasta pääset toden näköisesti itse irti.
Liity Trossiin, niin sast henkisen turva jis sitten jotai sattuisi...
Ankkuri linja pelkällä ketjulla, mielummin yhtäkokoa paksummalla ja iso leka, niin voit pyöriä 1:2 -1:3 linjalla ilman pelkoa ankkurin pettämisestä, kun ajat pakilla ankkurin kiinni. Lyhyessä linjassa myös etuna, ettei tule niin mutaiseksi, jos pohja sellaista. Keulaan vielä tehokkaalla pumpulla ankkurin pesu vehkeet...
Mitenköhän se Trossi-jäsenyys estää peräsimen rikkoutumisen ja sen seurauksena tapahtuvan reissun keskeytymisen?
Perästä ankkuroituminen toimii monella veneellä jopa paremmin kuin keulasta. Ei lähde yhtä helposti seilaamaan puolelta toiselle. Pitää vaan olla saaren suojan puolella, ettei aallokko lätkytä ikävästi perän alle.
Riippuu purtilon koosta onko kettinki toimivampi noin yleisesti ottaen, mutta joo, redillä se on parempi. Pienemmällä purtilolla harvemmin tarvitsee redille edes jäädä, ellei liiku yksin.
Nyt opin jotain uutta.
Ensimmäsitä kertaa joku tietää kertoa, että perästä tuulta ja aaltoa vastaan ankkuroiminen on parempi kuin tähän mennessä normina pidetty keulasta ankkuroiminen.
Onko jotain dokumenttia aiheesta?
Tuntuu nimittäin sadulta...
Ei se ole absoluuttisesti parempi. Se on parempi siinä tapauksessa, että vene on sellainen, joka keulasta ankkuroituna pyrkii seilaamaan puolelta toiselle. Tämä on tyypillistä eväköliselle suurella peräsimellä varustetulle purjeveneellä, erityisesti jos on rullapurje keulassa tuulipinta-alaa kasvattamassa. Ja edelleen siinäkin tapauksessa parempi vain, jos vesi on tasaista, koska perästä tulevat aallot aiheuttavat ikävää ääntä.
Dokumentteja voit haeskella itse jos kiinnostaa. Voit myös ihan itse kokeilla. Esimerkiksi oma veneeni seilaa todella ikävästi puolelta toiselle keulasta ankkuroituna. Tilanne korjaantuu ankkuroimalla perästä tai käyttämällä takastaagiin nostettavaa ankkuripurjetta. Valitsen näistä tavoista tilanteen mukaan. Keskeltä perää ankkuroituna vene makaa luotisuorassa tuulen suuntaisesti.
Ääliön vaikea ymmärtää mielenrauhaa.
Veneen peräsimessä on kyllä vika, jos se hajoaa ankkurissa lilluessa törmätessä kiveen.
Peräsimeen tulee kohtuu suuria voimia purjehdittaessa, jote kyllä se peräsin olisi jo valmiiksi rikki ja matka pilalla.
Trossi taas tulee apuun ja mahdollisesti korjaavat peräsime jo paikan päällä tai hinaavat lähimpään paikkaan jossa mahdollisuus korjata.
Ja sama jos purjehdit ja peräsin paukahtaa epäkuntoon, niin matka ei jatku ja Trossi pelastaa sinut ja veneesi pulasta, vaivaisella alle 100€ tuki maksulla meripelastukselle.
Varsinkin seilaa, kuin hullun kulli mielettömän perseessä jos ankkurilinjana liina tai köysi.
Ankkuri linjana kettinki rauhoittaa kummasti venee seilailua...
"Peräsimeen tulee kohtuu suuria voimia purjehdittaessa, jote kyllä se peräsin olisi jo valmiiksi rikki ja matka pilalla."
Tuosta tulee mieleen tilanne, jossa ohiajajan tms aallokon takia peräsin pääsee lyömään kiveen pystysuoraan - mahtaako kiinnitys kestää iskua siinä suunnassa.
Ehkä olen ääliö, mutta en tosiaan saa minkäänlaista mielenrauhaa siitä, että tiedän saavani ilmaisen hinauksen peräsimen rikkoutuessa. Se mahdollinen muutaman satasen hinausmaksu on siinä vaiheessa pieni harmi (varsinkin kun sen maksaa vakuutusyhtiö, mutta vaikka ei maksaisikaan). Ei sillä, kyllä minä Trossi-jäsen olen, mutta ensisijainen syy siihen on halu tukea arvostettavaa toimintaa. Meripelastusseura auttaa kaikkia. Kysymys on vain siitä laskutetaanko erikseen vai meneekö jäsenmaksulla.
Meripelastusseura ei taatusti korjaa peräsintä paikan päällä. Jos olisi paikanpäällä korjattavissa, niin en tietenkään vaivaisi heitä asialla vaan korjaisin itse.
Ymmärryksesi fysiikasta ja materiaalien lujuudesta lienee hyvin heikko, mutta voin vakuuttaa sinulle, että peräsin, joka vallan mainiosti kestää purjehduksen rasitukset kovassakin kelissä, voi hyvinkin rikkoutua, jos vene pääsee ankkurin rekatessa ajelehtimaan kivikkoon.
Näin on. Kettinki rauhoittaa. Ei se kuitenkaan poista ongelmaa kokonaan.
Miksi otit tuon haukkumasanan mukaan.
Eikö joku keskustelu voisi jäädä ilman tuollaisia ilmauksia?
Tämän joutui taas kerran Provon tarkastaja toteamaan.
Onneksi olkoon hyvästä ajatuksesta. Ankkuroitu / ankkurissa lohoaminen on mielestäni paras mahdollinen yopymispaikka. Kesällä 2022 ankkuroiduin jollekin lahdelle 60 kertaa ja kaudella 2021 90 kertaa. Ankkurisyvyydet 3 - 9 m. Yleisesti voi sanoa että kaikki ankkurityypit ovat ok poislukien naara- ja tukkiankkurit, jälkimmäinen lähinnä hankalan kasiteltavyyden vuoksi. Tärkeintä on ketjun pituus, jotta ankkurirointi voidaan tehdä 3 - 4
kertaa veden syvyys. Itselläni on 5,5 t purjevene ja siinä 40 m 8 mm kettinkia 40 m nailon köyttä. Ankkurina 10 kg aito Bruce, vinssi maauaalinen Loftrans Royal.
No meillä oli reilun kahden tonnin purkkarissa 12kg tukkiankkuri... hankala käsitellä ja pidoltaan riittämätön. 10kg Bruce tuli vahingossa myytyä veneen kanssa, sitä olen jäänyt kaipaamaan enemmän kuin venettä.
Olen varma että tähän kaipuuseen löytyisi helppo ratkaisu.
Nojoo, kyllähän niitä aitoja jonkun verran käytettyinä liikkuu, tosin useimmissa on kova pyynti ja vene kaupan päälle. Akuuttiin vieroitusoireeseen tuli ostettua rosterinen kopio joka ajaa asiansa.