Mainitsin taannoin tällä palstalla kirjasta Kaksi kulttuuria. Se on brittiläisen tieteenharjoittajan ja romaanikirjailijan C. P. Snow'n vaikutusvaltaisen Rede-luennon otsikko vuodelta 1959. Luento on ilmestynyt myös omana kirjanaan. Kahden kulttuurin käsitteeseen viitataan usein keskusteltaessa tieteen asemasta yhteiskunnassa.
https://www.bing.com/search?q=kaksi kulttuuria&form=ANNTH1&refig=4e0f4c9c78004ac79fa1b7ec145f9b53&sp=1&qs=UT&pq=kaksi kulttuuria&sc=1-16&cvid=4e0f4c9c78004ac79fa1b7ec145f9b53
Vastaanotto oli jäätävä. Vain yksi kommentti eräältä, joka kysyi, eikö minulla ole tarjota mitään UUTTA tietoa, vain 50-luvulta.
Tässä, jos missä, näkyy luonnontieteellisen ja humanistisen kulttuurin ero. KAIKILLA luonnontieteillä on kaikkialla maailmassa vain YKSI tutkimusmenetelmä, loogis-empiirinen, kaikilla tasoilla. Tämä tuottaa tutkijasta riippumattomia yhteneviä tuloksia.
Humanistinen ja common sense -linja taas uskoo, että UUDET tutkimukset ovat oikeallisempia kuin vanhat.
Alkujaan luonnontieteelliset opinnot käynyt Thomas Kuhn jopa väitti, että olisi olemassa tieteellisiä "paradigmoja", perustavanlaatuisia ajatustapoja, joiden muuttuessa tapahtuisi "tieteellisiä vallankumouksia". Ongelma oli kuitenkin siinä, että Kuhnin itsensä havaittiin käyttävän paradigma-sanaa noin 20:ssä eri merkityksessä.
https://www.bing.com/search?q=thomas kuhn&form=ANNTH1&refig=c3248045212b4f789fbc2082bb4a0cfd&sp=1&qs=UT&pq=thomas kuhn&sc=8-11&cvid=c3248045212b4f789fbc2082bb4a0cfd
On selvä, että Kuhnia ja hänen sekavia ajatuksiaan ylistettiin humanistisella puolella, mutta luonnontieteitten puolella hänet tyrmättiin täysin. Eräs sosiologian opettaja, joka ei luonnontieteellisestä ajattelusta ymmärtänyt mitään, kysyi minulta, olenko lukenut Kuhnia. Todella olin lukenut ja heikoksi havainnut.
Tilanteissa, joissa ei voida harjoittaa luonnontieteellistä ja varmaa tutkimusmenetelmää, on pakko noudattaa epätarkempaa humanistista, mutta räyhäväen hillitsemiseksi yhteiskunta on viisaasti antanut kunniallisen aseman ja akateemiset oppiarvot myös ns. naistutkimukselle eli sukupuolentutkimukselle. Tämähän ei ole tutkimusta ollenkaan, vaan verrattavissa romaanin kirjoittamiseen.
Koska romaanien kirjoittaminen ei ole tutkimusta ollenkaan, on tärkeä tietää, kuka ja milloin ja minkinlaisen sellaisen on kirjoittanut. Luonnontieteiden opetus yliopistossa taas perustuu siihen, että opetetaan vain HENKILÖSTÄ riippumatonta konsensustietoa. Todellakin kaksi kulttuuria. 🌹👀
Kulttuureista ja "paradigmoista"
9
209
Vastaukset
- Anonyymi
Myös esim. historiatiede kuuluu humanistisiin aineisiin, vastustatko sitäkin? Vai jostain syystä vain sukupuolentutkimusta?
Historiatiede on välttämätön, vaikka vajaa siksi, että täytyy luoda kuva vajaitten, usein vain sattumalta säilyneitten, lähteitten perusteella. Esimerkiksi toisaalta tiedämme toista tietä, että hallitsijan todennäköisyys olla mielisairas tai alkoholisti oli paljon suurempi, mutta lähteet vaikenevat. Hänen ratkaisunsa ovat mahdollisesti tätä perää, mutta emme koskaan voi varmasti tietää.
Sen sijaan, jos lähteet kertovat vain, kuka missä ja milloin on kirjottanut mitäkin, koko ala lepää savijaloilla, eikä tiedä mistään mitään. Pitämällä yllä alaa ja tukemalla sitä rahallisesti, yhteiskunta kuitenkin integroi levottomat ainekset itseensä, etteivät katkeruudessaan saa toisaalla pahaa aikaan.
Humanististen alojen välillä on suuri uskottavuusero. Ainoa täysin eksakti on vain loogis-empiirinen menetelmä, jota KAIKKI luonnontieteet KAIKKIALLA käyttävät.
Voidaan tietysti ensinnäkin tehdä ero luonnontieteiden ja oppien välillä. Molemmissa tutkitaan asioita, käsitteitä tms. Tutkimusaiheet ovat luonnontieteiden ja oppien tapauksessa hyvin erilaisia, mutta molemmissa tapauksissa voidaan soveltaa tutkittavaan aineistoon esimerkiksi tilastollista analyysia taikka muita tilastomatemaattisia keinoja.
Toisaalta opeille voidaan kehittää erilaisia metodeja/kriteerejä, joilla saadaan aikaiseksi paras mahdollinen tieto tutkittavasta kohteesta, mikä on vertailukelpoinen muiden tutkijoiden aikaansaannoksien kanssa.
Luonnontieteellisten tutkimusmenetelmien käyttäminen ja soveltaminen, kuten vaikkapa matematiikan , ei tietenkään tee tutkittavasta kohteesta luonnontiedettä. Asiaa tutkitaan, koska sen tutkimiselle on kysyntää.
Esimerkiksi uskontoa ja sen sisältöä voidaan tutkia monella tavalla, mutta se ei silti tee uskonnosta ja sen sisällöstä luonnontiedettä.
Jos olisi sellainen oppiaine kuin totuus, olisiko se luonnontiedettä, uskontoa, filosofiaa vai mitä?
Totuuden selvittäminen on kaiketi luonnontieteen perusta, totuus, joka voidaan mitata ja mahdollisuuksien mukaan toistaa. Jos ajatellaan vaikkapa historiantutkimusta, voitaisiin kaiketi sanoa, että totuuden selvittäminen on ainakin jollain tavalla sen tavoitteena. Kuinka historiantutkimuksessa selvitetään totuuksia? Luonnontieteellisillä menetelmillä, kun se on mahdollista.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä totuus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitattavissa olevat faktat.
Tämän lisäksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä luonnontieteellisillä faktoilla on vain marginaalinen merkitys, koska ihmiset eivät aseta tavoitteitaan luonnontieteellisellä perusteella vaan mutu-tuntumalla.
Voidaan kysyä, että miksi luonnontieteitä on ylipäätään olemassa? Selkein vastaus on tietysti, että ihmiset haluavat tietää totuuden ja saada luonnontieteistä soveltamiskelpoisia tuloksia, siis elämänlaatua parantavaa hyötyä.
Kuinka käy, jos selville saatu totuus ei enää palvelekaan omaa tarkoitusta, eikä tarjoa lisää elämänlaatua parantavaa hyötyä?
Onko totuudella enää merkitystä, vaikka se olisi miten mittaamiskelpoinen ja toistettavissa, jos kukaan ei halua ottaa sitä kuuleviin korviinsa?- Anonyymi
Mutua tämä kaikki mutta:
luulen, että palstalla on vähemmän kirjoittajia, jotka pystyy argumentoimaan kuten mm "rytmimunat" edellä.
Aloittajan agendahan painottaa melkein yksinomaan hyvin rajattua, ns.determinististä, kaavoilla laskettavaa maailman näkemystä , luonnonlakeja, ("mustavalkoisuutta", "faktaa"), mistä ei sinällään kovin sanottavaa. Pitkälle niin on.
Mutta ei siinä kaikki;
ihmisillä on painotus katsomusasioissa pikemminkin muualla kuin kaavoilla laskettavissa "täsmätotuuksissa". Ne kiinnostavat keskimäärin yhtä vähän kuin algebran kaavat peruskoulun seiskalla.
"Jos olisi sellainen oppiaine kuin totuus, olisiko se luonnontiedettä, uskontoa, filosofiaa vai mitä? "
"Ihmisten välisessä kanssakäymisessä totuus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitattavissa olevat faktat."
Em.rajattuun agendaan nähden yo.kommentit ovat enemmänkin kuin paikallaan. Eikä aloittajallakaan tähän ole ollut suurempaa sanottavaa.
Loppuosa kommentista koskee "totuuksien" merkitystä. Filosofian käsite "pragmaattinen totuus" sivua tuota, esim. missä määrin "totuuksilla" on elämänlaatua parantavaa vaikutusta.
Lienee aika selvää, että eläväistä maailmaa kaikkine tietämyksineen (ja luontoakaan) on mahdotonta "jähmettää kipsiin"; esim.sään tarkempi ennustaminen vaatii entistä suurempaa panostusta, samoin kuin piin (matem.) seuraavan tuntemattoman desimaalin laskeminen jos joku haluaa sen totuuden (ilman hipsuja siis) välttämättä tietää.
Maailma on. Elämä on. Kuka mitenkin, ja sallittakoon se kaikin mokomin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutua tämä kaikki mutta:
luulen, että palstalla on vähemmän kirjoittajia, jotka pystyy argumentoimaan kuten mm "rytmimunat" edellä.
Aloittajan agendahan painottaa melkein yksinomaan hyvin rajattua, ns.determinististä, kaavoilla laskettavaa maailman näkemystä , luonnonlakeja, ("mustavalkoisuutta", "faktaa"), mistä ei sinällään kovin sanottavaa. Pitkälle niin on.
Mutta ei siinä kaikki;
ihmisillä on painotus katsomusasioissa pikemminkin muualla kuin kaavoilla laskettavissa "täsmätotuuksissa". Ne kiinnostavat keskimäärin yhtä vähän kuin algebran kaavat peruskoulun seiskalla.
"Jos olisi sellainen oppiaine kuin totuus, olisiko se luonnontiedettä, uskontoa, filosofiaa vai mitä? "
"Ihmisten välisessä kanssakäymisessä totuus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitattavissa olevat faktat."
Em.rajattuun agendaan nähden yo.kommentit ovat enemmänkin kuin paikallaan. Eikä aloittajallakaan tähän ole ollut suurempaa sanottavaa.
Loppuosa kommentista koskee "totuuksien" merkitystä. Filosofian käsite "pragmaattinen totuus" sivua tuota, esim. missä määrin "totuuksilla" on elämänlaatua parantavaa vaikutusta.
Lienee aika selvää, että eläväistä maailmaa kaikkine tietämyksineen (ja luontoakaan) on mahdotonta "jähmettää kipsiin"; esim.sään tarkempi ennustaminen vaatii entistä suurempaa panostusta, samoin kuin piin (matem.) seuraavan tuntemattoman desimaalin laskeminen jos joku haluaa sen totuuden (ilman hipsuja siis) välttämättä tietää.
Maailma on. Elämä on. Kuka mitenkin, ja sallittakoon se kaikin mokomin."pragmaattinen totuus" sivuaa...
- Anonyymi
Kuka, milloin ja miksi ovat oleellisia mm . Sosiologiassa. Arvot ja normit ovat historiallisesti muuttuvia ja jatkuvassa käymistilassa.
- Anonyymi
Luonnontieteet ovat ihmisen kehittämiä tieteenaloja ja ne muuttuvat sitä mukaa, kun ihminen oppii lisää. Esimerkiksi kädellisten sukupuu oli vielä 1950-luvulla varsin erinäköinen kuin nykyään. Sittemmin on löydetty ja ymmärretty lisää tietoa, jonka pohjalta kädellisten sukupuu on muovautunut nykyisenlaisekseen. Mikäli tietoa löytyy lisää, muovautuu sukupuu jälleen lisää.
1950-luvun jälkeen moni laji on kuollut sukupuuttoon. Siispä ajankohtaista tietoa asiasta etsivien ei kannata tutkailla viime vuosituhannella tehtyjä kirjoja aiheesta.
Tämän vuosikymmenen löydökset saattavat olla jo muutamassa vuosikymmenessä vanhentunutta tietoa, tai nykytietoja on saatu päivitettyä lisälöydösten ansiosta.
Tieteellisesti ajattelevan ei pidä jämähtää poteroonsa. Ei pidä uskoa tietävänsä kaikkea, sillä silloin ei ole avoin sisäistämään uutta ja/ tai päivitettyä tietoa. Tieteistä kiinnostuneen luulisi seuraavan oman mieleisimmän alansa uusimpia käännöksiä pysyäkseen kärryillä alan muutoksista.Konsensusta nauttivat tulokset eli TEORIAT eivät luonnontieteissä juuri koskaan muutu, mutta humanististen tieteitten "tulokset" vaihtuvat alvaria kesätuulin ja talvimyrskyjen mukana.
Luonnontieteet tekevät jyrkän eron HYPOTEESIN ja TEORIAN välillä. Monet humanisti ja common sense -väki ei eroa edes tunne. Sieltä peräisin oleva löysä puhe ei luonnontieteisiin vaikuta.
Ihmisen sukupuu on edelleen hypoteesin asteella ja luultavasti pysyykin, koska riittävää fossiilinäyttöä ei ole, puhumattakaan tarkasta DNA-näytöstä, jota voi olla vain lyhyeltä ajalta. 🌹👀
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1331961
- 1211395
Postimerkki kirjeeseen ja kortiin maksaa jo 3 euroa!
https://yle.fi/a/74-20229241 Kyllä tämä on järjetön hinta, Posti tuhoaa itsensä tällä hinnalla, täytyyhän Postin "Herro1401170Atte Harjanne usuttaa eläkeläisvihaan
Karmeeta kuultavaa aamun uutislähetyksessä, kun Atte Harjanne, tunnettu eläkeläisvihaaja, suitsii sukupolvien välistä v3001111Keitä oli kunnanjohtajan erottajat?
Kouluja ei ole varaa ylläpitää mutta johtajasopimukseen palaa 100000 euroa ja uuden johtajan hakuprosessi maksaa kymmeni631102- 491069
- 1411069
Mene perheinesi arkkiin - kasteelle !
Juutalaiset oli hyvin lapsirakkaita, mitään ehkäisyä ei käytetty. Perheissä oli paljon lapsia. Viiden koko perheen kast470937Milloin bikineistä
Tuli juhla tai esiintymis asu? Pikkasen harkintaa vois käyttää. Bikinit kuuluvat uimarannalle. No, mitä maailman tähdet94907Mä oon tyytyväinen, että ei ole enää tunteita.
Samalla tajusin, että sun kohdalla tykkäsin enemmän niistä tunteista kuin sinusta persoonana. Halusin väkisin nähdä sinu58839