Kyllä on selkeesti tälläkin palstalla varsinaisia pikku*PIIP*..ja..äänet kuuluu elämään ja jos sattuu olemaan lapsia, niin se jopa kuuluu terveeseen kehitykseen. Kusi sukassako hss..hss..meiningillä pitäs asua. Menkää te hiljaisuuden vartijat ja muuttakaa jonnekin, jossa perheet ei ahdista, sillä ettehän te mitenkään voi olla normaalin perheen kasvattajia, koska siellä kyllä ääntä väliin piisaa riittämiin.
Joka yskäsystä ja itkusta nimettömiä ilmoituksia vaan tekemään sossulle ja pahoittamaan perheen mieltä, kun yleensä teillä ei ole edes pokkaa keskustella asiasta henkilöiden kanssa suoraan tai jossain asukaskokouksessa.
Tiedän, että sosiaalitädit joutuvat hemmetin paljon turhaa työtä tekemään näiden nirppanokkien ja itseään täynnä olevien skeidanjauhajien takia. Kuinka pitkälle ihmisen yksityisyyttä voi loukata, enkä ny tarkoita sitä, että jotakuta risoo pöydän siirtely tai naimisen ääni yläkerrasta, vaan se, että voidaan nimettöminä ilmoitella perättömiäkin naapureistaan. Kuulemma suuri osa on turhia ilmoituksia, joten minkä johtopäätöksen tästä voi tehdä? Kostoa vai mitä ihan jostain muusta, kuin siitä, mitä ilmoitetaan. Sietää miettiä motiiveja.
Todellinen hätä on asia erikseen ja yleensä nämä eivät yllätys kyllä ole niitä, jotka päästävät täysin palkein höyryjä pihalle vaan näitä kusi sukassa olevia. Tyyliin kuuluu sitten ihmetellä:" ei siitäkään ois ikinä uskonu..Ei perhe ole väkivaltainen, jos siellä puhutaan/huudetaan, eikä joka kohtausta pidä lähteä riepottamaan eteenpäin. Miten te ihmiset oikein pärjäätte kerros-/rivitaloissanne?
Itse olen asunut monissa eri kämpissä ja vain kerran tuli tilanne, jossa naapurissa riideltiin niin, että poliisit oli kutsuttava, koska lapset joutuivat porraskäytävään keskellä yötä. Mies tiesi ilmoituksestani. Siinä sainkin potkuja oveen ja kaikenlaista muuta pientä kiusaa, mutta eip se mitään. Asiat asioina. Ääritapauksissa toimisin samoin uudelleen. Mutta todellakin ääritapauksissa. Elämisen positiivisia ja negatiivisia puolia pitäs kyllä kyetä sietämään paljon enemmän kuin suomalaiset nykyisin kestävät.
Olen aina ihaillut italialaista temperamenttia, jossa riidellään ja rakastetaan kiivaasti. Sellaista elämän tulee olla. Eipä tule ahdistuksiakaan samalla lailla, kun päästellään isommat närästykset ulos ja sitten taas hellitään toinen toistaan. Se on elämää se.
Joka yskäsystä ja itkusta nimettömiä ilmoituksia vaan tekemään sossulle ja pahoittamaan perheen mieltä, kun yleensä teillä ei ole edes pokkaa keskustella asiasta henkilöiden kanssa suoraan tai jossain asukaskokouksessa.
Tiedän, että sosiaalitädit joutuvat hemmetin paljon turhaa työtä tekemään näiden nirppanokkien ja itseään täynnä olevien skeidanjauhajien takia. Kuinka pitkälle ihmisen yksityisyyttä voi loukata, enkä ny tarkoita sitä, että jotakuta risoo pöydän siirtely tai naimisen ääni yläkerrasta, vaan se, että voidaan nimettöminä ilmoitella perättömiäkin naapureistaan. Kuulemma suuri osa on turhia ilmoituksia, joten minkä johtopäätöksen tästä voi tehdä? Kostoa vai mitä ihan jostain muusta, kuin siitä, mitä ilmoitetaan. Sietää miettiä motiiveja.
Todellinen hätä on asia erikseen ja yleensä nämä eivät yllätys kyllä ole niitä, jotka päästävät täysin palkein höyryjä pihalle vaan näitä kusi sukassa olevia. Tyyliin kuuluu sitten ihmetellä:" ei siitäkään ois ikinä uskonu..Ei perhe ole väkivaltainen, jos siellä puhutaan/huudetaan, eikä joka kohtausta pidä lähteä riepottamaan eteenpäin. Miten te ihmiset oikein pärjäätte kerros-/rivitaloissanne?
Itse olen asunut monissa eri kämpissä ja vain kerran tuli tilanne, jossa naapurissa riideltiin niin, että poliisit oli kutsuttava, koska lapset joutuivat porraskäytävään keskellä yötä. Mies tiesi ilmoituksestani. Siinä sainkin potkuja oveen ja kaikenlaista muuta pientä kiusaa, mutta eip se mitään. Asiat asioina. Ääritapauksissa toimisin samoin uudelleen. Mutta todellakin ääritapauksissa. Elämisen positiivisia ja negatiivisia puolia pitäs kyllä kyetä sietämään paljon enemmän kuin suomalaiset nykyisin kestävät.
Olen aina ihaillut italialaista temperamenttia, jossa riidellään ja rakastetaan kiivaasti. Sellaista elämän tulee olla. Eipä tule ahdistuksiakaan samalla lailla, kun päästellään isommat närästykset ulos ja sitten taas hellitään toinen toistaan. Se on elämää se.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jotenkin olen samaa mieltä.
Oot ihan oikeassa, että arjen äänistä ei pitäis naapurin välittämän! Mun mielestä kuitenkin esim. yöllä häiritsevistä äänistä saa ja pitää kertoa naapurille, ihan asiallisesti eikä nipottaen. Jos naapuri nyt vaikka kuorsaa, se voi oikeasti olla pahempi juttu huonouniselle, kuten vaikka mulle! Aattelepa omalle kohalles tilannetta, ettet koskaan saisi mennä rauhassa nukkumaan, koska et pysty nukahtamaan naapurin poukkoillessa ympäri kämppäänsä kantapäät tömisten kun se nyt vaan valvoo myöhempään!
Tai jos oot vaikka vuorotöissä! voi kääk!
Kyllä ihmisten pitäis muistaa taloyhtiön säännöt, niissä sanotaan että turha mekkala esim. kymmenen jälkeen kielletty. Tollasista kuorsaamisista ja töminästä voi ihan hyvin sanoa naapurille! Eri asia on sitten ne, jotka ei oikeasti edes välitä naapureistaan. Niillä on turha mennä sanomaan, että laittaisitteko sitä musaa vähän hiljemmalle. Turha kyttääminen ja nipottaminen pois, vähän huomioonottokykyä ja saatte muuttaa meidän naapuriin!!!
Elämä on yhtä prosessia, koko ajan tapahtuu jotain ja siinäpä sitä ollaan, jos ei mitään kestä.
Ymmärrän kyllä kovan metelöinnin häiritsevän yöllä ja sen, että jokainen tarvii unta. Näistä asioista pitää pystyä puhumaan ilman, että lähdetään heti jollekin viranomaislinjalle, herranjestas. Lapsiperheissä on aina ääntä, jopa yölläkin, se on vain hyväksyttävä aikakautena, jonka perhe läpikäy. Eihän niitä lapsia voi suustaan laastaroida hiljaiseksi, ettei vaan naapuri saa vääriä luuloja itkusta:) Mä laittasin tulpat korviin, jos hiljaisuutta tahtoisin.
Elämä ei aina vaan mene järjestyssääntöjen mukaan..sairaus ei kysy aikaa, muksut voi parkua ihan koska tahansa ja kuinka pitkään tahansa ja äänellä millä hyvänsä..se vaan kuuluu elämään eikä tarkoita sitä,että siellä tenavalta välttämättä ollaan henkeä viemässä:)
Asiaa Nokkonen ! Itseäni eivät ns.arkiseen elämään kuuluvat asiat/äänet ole koskaan häirinneet,eivät lapsien "tömistykset" tai koliikkivauvavan yölliset itkut, mutta kaikelaisiin Nisse-setiin ja Kassi-Almoihin olen kyllä valitettavasti törmännyt ja heidän kohdallaan naapurihuumori/empatia on kyllä ollut lujilla. "Heiss, ei sul olis myyrä mulle näin yöllä pullollista kossua! Ai,sorry! En kai mä waan herättänyt"
mieltä. Suomalaiset vahtii ja kyräilee toisiaan ihan joka paikassa, naapurien ja työkaverien tekemisiä seurataan suurennuslasin läpi. Kertoo vain siitä että itsellä on paha olla. Nää sinkutkin, joilla ei vielä itsellään ole lapsia, mutta kun vauvantekopuuhiin ryhdytään, niin kyllä siitä ääntä lähtee silloin ja myöhemmin vielä enemmän. Valittajat varokaa naapureitanne sitten kun elämäntilanteenne muuttuu, ja meteliä lähtee teidänkin porukasta. Tahallista häiriköintiä en minäkään ymmärrä, mutta kyllä elämisestä saa ja pitääkin jotain ääntä kuulua.
Se koira tietty älähtää jonne kalikka kalahtaa..niin meilläkin käynyt.
Mutta tämä meitä uudempi naapuri veti pohjat "temperamentissaan" aloittamalla ystäväpalvelun heti muutettuaan. Siellä juhlitaan ja naidaan kiihkeästi viikonloppuisin ja viikolla kun penska on lähtenyt kouluun. Penska saa kuulla lukuisia kertoja päivässä kunniansa alkaen aamusta, koska onneton sattuu asumaan saman katon alla ainakin viikolla useimmiten. Täytyyhän ekaluokkalaisen toimia jo kuten aikuiset, pystyä olemaan kotona viikonloppuja yksin, hoitaa elukatkin heti aamusta pihalla saakka ja varsinkin kouluun on mentävä kun äippä jää jakamaan rasiaa erilaisten miesten ("ystävien") kanssa oikein rehvakkaasti niin että naapuriin kuuluu.. nämä mies"ystävät" täyttävätkin sitten eukon pään täysin ja ne muut, eli kakara ja elukat tulevat siina sivussa, hyvä jos ruokaa ja juomaa saavat sitten joskus - penska vaikka toisen rapun naapurissa yövieraana. Varsinaisten naapureiden olemassaoloa ei edes muisteta ja tämä muistuu mieliin sillä, että jotakin meteliä kuuluu huoneistosta silloinkin, kun ketään ei siellä ole paikallakaan - muuta kuin ne elukat, jotka eivät voi metelöidä tai paeta sieltä kakan keskeltä pois. Mutta onneksi naapurit voivat soittaa poliisit paikalle kun meteli, kuten radion soitto tai koiranhaukunta yöt päivät läpeensä käy liiaksi hermoille, ilmainen palvelu pelaa onneksi heilläkin. Mutta päivä voi sitten muuten olla pilalla ja yöunet menneet tuhanteen kertaan..Ja on huono idea se, että naapurin muija menee valittamaan kesken aktin meteliä. Voihan olla että se paikalla oleva "ystävä" (parimetrinen kalju kaappi) ei satukaan olemaan niin ystävällinen, jos meinaa jäädä kokonaan ilman mokoman naapurin takia..
Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, etteikö asiasta pidä ottaa kiinni, mutta ensimmäinen homma on puhua ao.henkilön kanssa, useaankin otteeseen, sitten vaikka talon omissa kokouksissa käydään asiaa läpi, jos ei päästä yhteisymmärrykseen. Olen vaan huomannut, etteivät ihmiset tosiaan aina tiedä kaikkien äänien syitäkään ja paljon on sitä, että otaksutaan ja päätellään ihan omassa päässä paisutellen asian kokoa ja laatua.Kirjoituksestasi päätellen se nainen on hirviö lapselleen, mutta kun en tiedä asiaa paremmin, niin en voi tietää mitä siellä todella tapahtuu.Mulla on vain sun näkemyksesi asiasta.
Terrorisointi on asia, jota en itsekään hyväksy. Jokaisella on oikeus elää niin, ettei kärsi kohtuuttomasti.Jotain täytyy kyllä sietää jokaisen, sillä se on ainoa tapa elää yhteisössä, jossa on paljon erilaisia ihmisiä erilaisine taustoineen.
Välillä voi jopa huomion antaminen, ystävällinen sana ja auttaminen tehdä ihmeitä. On paljon ihmisiä, jotka ovat tajuamattaan jollain lailla katkeroituneita, tyytymättömiä itseensä, elämäänsä ja purkavat sitä varmasti ulos tavalla tai toisella.
Itse tykkään enemmän ihmisistä, jotka ovat reilusti sitä mitä ovat hyvine ja huonoine puolineen kuin että selän takana kyylätään ja keksitään aivan ihmeellisiä valituksia ja kotkotuksia. Toisaalta sellaisella ihmisellähän täytyy paha olla, joka noin käyttäytyy.
Itsestäni ei ole valitettu enkä kyllä itsekään ole kuin tuon yhden kerran tehny ilmoituksen. Olkaa ihmisiä toisillenne niin näette, että ihan kohtuudella pystytään toinen toisemme kanssa elämään.Ei ole kauhean huono ajatus tervehtiä saman talon asukkaita tavatessaan. Jos ei kertakaikkiaan voi sietää ääntä kerrostalossa, niin silloin on parasta alkaa katsoa sitä mökkiä hiljaisuudesta, nythän niitä saa kohtuuhinnoinkin, jos ei ihan keskustapaikkaa vaadi järvenrantoineen. Vuokrat ainakin pääkaupunkiseudulla ovat sitä luokkaa, että ois ihan järkeväkin toimenpide. Siinä lepää sitten hermotkin ja sitähän ei voi rahassa laskea:)
Hmm... Aina sanotaan, että turhan pienistä asioista ei ole syytä lähteä melusta syyttämään. Toisinaan kuitenkin jatkuva - näennäisestikin harmittomalta tuntuva ääni - voi viedä hermot. Multa on vienyt hermot ainakin niin, että vituttaa koko ajan ja on suuri halu kivittää naapurin ikkunat paskaksi. Olen muutoin hillitty ja ihan järkevä ihminen omasta mielestäni, mutta en enää oikein siedä niitä päivittäisiä "normaali elämisen ääniä", joita korviini kantautuu. Syynä tähän ovat kerrostalomme rakenteet sekä toisaalta naapureiden ajattelemattomuus ja piittaamattomuus. Onko kivaa, jos naapurit tietää, että kaikki paskat kuuluu alas, niin ne silti jatkaa sitä? Ihan siis vittuillakseen siirtelee huonekaluja niin, että mun korvia vihloo, huutaa joka päivä toisilleen (tiedän riitojen ja suhteen toimimattomuuden syyt jo aika hyvin) jne. Siinä alkaa pikkuhiljaa syntyä liian läheinen olo naapureiden kanssa. En halua niin paljon tietoa heidän paskasta elämästään. Nyt ne sitten tekee munkin elämästä paskan.
Jos sua alkaa raskaasti ottaa päähän elämän jokapäiväiset äänet, niin sun on syytä hakea apua, sillä ei ihmisiä voi sulkea elämän ulkopuolelle. Oman itsesi takia hae ystävähyvä apua. Uskoisin, että asia korjaantuu sillä. Älä vaadi itseltäsi kohtuuttomia sanomalla koko ajan, että pärjäät kyllä itseksesi.
Tuolla nokkosella taitaa mennä aika hyvin, kun ei tiedä eikä oivalla, mistä sinäkin kerrot. Nimittäin aasialaisillakin on kidutuskonstinsa, laittaa vangitun pään yläpuolelle vesipussin, josta tippuu satunnaisesti tippa päähän. Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, vanki romahtaa henkisesti ja sekoaa täysin. Sama tunne tulee sellaisten naapureiden kanssa, jotka meluavat ja elävät avoimesti omaa elämään kellonajoista riippumatta - ja virtaa riittää kuin duracell-pupuilla. Saisipa sen verran energiaa itselleenkin, että keräisi kamansa tästä paikasta kertalaakista jotta ei tarvitsisi enempiä kärsiä. Mutta kun itse on sairasteleva ja liikuntarajoitteinen, mitäs sitä kotinsa vankina muuta voi tehdä kuin kokea kidutuksen hetkiä päivästä ja viikosta toiseen. Ilmaisen täällä heti helpotukseni, kun valitukset naapureistamme ovat menneet läpi ja heidän metelinsä on lopullisesti lakannut. Toisaalta tekisi mieli käydä se varmistamassa jo sitä ennen pesäpallomaila turvana, kun ei tiedä ketä sinne ovelle tulee avaamaan, akka kun ei itse suostu tulemaan, taitaa pelätä sekin sittenkin.. no, sosiaalitanttoja hän joutuu oikeasti pelkäämään, joten.. Myös tuhatta muuta konstia naapurista eroon pääsemiseksi sitä kummasti ehtii pitkän valvotun yönkin aikana miettimään ..
Joo, me asutaan kerrostalon ylimmässä kerroksessa, alapuolellamme uusioperhe (akka, ukko ja niiden kersat).
He ovat suurin piirtein aina (sillon ku eivät mökötä) kovin hyvällä tuulella ja tervehtivät käytävässä, mutta kerran sen perheen ukko oli alkanut mun siskolle baarissa meuhkaamaan, kuinka meillä SKEITTAILLAAN sisällä keskellä yötä joten he eivät voi olla eikä asua rauhassa! Siitäkös se sota sitten syttyi...
Ensinnäkin, kun meillä ei oo skeittilautaa, eikä tuu koskaan olemaankaan. Se on meidän 3v poikamme joka leikkii autoilla yms. leluilla. Toiseksi, me mennään nukkumaan joka ilta viimestään puoli yheksän, aikasesta aamuherätyksestä johtuen.
Piru vie, jos alakerrasta kuuluu milloin tappelun ja millon naimisen ääniä - ja ihan selvästi - eikä me niistä vedetä hernettä nokkaan, niin ei luulis tuolla pariskunnallakaan olevan sanomista meiltä kuuluvista NORMAALIN ELÄMISEN äänistä, vai mitä??!! Niiden elämä ei kuulu meille, eikä meidän elämä silloin luulis kuuluvan niillekään... Nooh, kai tuokin asia on jotenkin pystytty sopimaan, mutta niihän sitä sanotaan, että tyyntä myrskyn edellä... Hui Kauhistus!!!
Ja by the way, se akka on aika kova ihminen laulamaan karaokea - sopiiko moinen kerrostaloasuntoon??!!
Kuten mainitsin jo tuonnempana yläkertamme elevantilla ja virtahevoilla on kaksi bestisleikkiä.1."Piiri peini siinä hyörii ja vodka siinä pyörii,nyt kaatu kirjahylly ja sitten putoo televisio".2."Hei,me rempataan aina sunnuntaina ja kuunnellaan Figaron häitä".3."Ja mähän oon elevantti ja taloyhtiön hallituksen jäsen ja teen mitä mua ikinä huvittaa".Ja mä laitan mun asuntoni myyntiin ! Ja ostajalta vaaditaan ns.sikapassi!
JOS ihmistä alkaa ottamaan näennäisesti harmittavatkin äänet kupoliin, niin kyllä siinä on oikeesti peiliin katsomisen paikka. Tietysti asia voi olla valtavan vuoren korkuinen asianomaiselle, mutta terveellä tasolla se ei sitä ole.
Olen nähnyt elämänmenoa jos minkinlaista ja antanut ihmisten elää elämäänsä. Eri asia on tietysti, jos yötä myöten mekkaloidaan, siis todellakin mekkaloidaan kovaäänisesti, eikä esim.vedetä vessanpyttyä, jonka äänistä hermostuvia en oikein ymmärrä. Ei kukaan saa ottaa mielivaltaista asemaa ja pakottaa muita kohtuuttomaan metelinpitoon. Kyllä sen järjen pitäisi jokaisella sanoa, missä rajat suht´koht´kulkee.Ihan joka osa-alueella.
Itämaiset kidutuskeinot ovat aikas tavalla eri asia kuin arkipäivän elämänvaiheet. Et kai säkään koko ajan yhdessä kohden ole päiväkausia "pisaroiden tippuessa päähän" On ihmisiä, jotka jopa käyttävät omaa sairauttaan lyömäaseena ja taistelukeppinä muita vastaan, enkä tarkoita nyt juuri sinua, enhän tunne tapaustasi, mutta haluan tähän tämänkin julkituoda. Marisevat ja kitisevät ja ovat hapanta sitruunaa koko ajan ja sitten on ihmisiä, jotka ovat sairastuneet syöpään esimerkiksi ja ovat kuitenkin elämänmyönteisiä ja heill riittä ymmärrystä muitakin kohtaan omasta tilastaan huolimatta. Aivan superihania ihmisiä!! Aika usein metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.
Se vanha intiaaniviisaus pitää edelleen paikkansa, jossa sanotaan, että älä tuomitse ketään ennenkuin olet kaksi viikkoa kulkenut hänen mokkasiineissaan. Luulenpa, että sen jälkeen ei moni edes haluaisi tuomita.
Olen pahoillani, jos suorasukainen kirjoitustapani loukkaa sinua, sillä se ei ole tarkoitukseni.Älä vain ota tätä henk.kohtaisesti.Siellä voi tätä lukea ihminen, joka on mitä hienoin ihminen. Minua paljon parempi ihminen, mutta jokainen meistä on joka tapauksessa ihmisarvonsa ansainnut.
näitä juttuja lukiessa täytyy kyllä myöntää että olen löytänyt tosi hyvän kerrostalon asua, täällä naapurit tervehtii toisiaan aina rappukäytävässä, täällä ei kukaan kylää ketään, joskus naapurit tappelee mut so what niin mekin, joskus naapuri soittelee pianoo/vilua so what mekin soitamme musiikkia, ei kukaan valita mistään. ja kello kun lyö yli kymmenen koko talo hiljenee (tietysti vessojen ja haNojen äänet kuuluu mut ei häiritsevästi) =)