Kävin armeijan 1970-luvulla.
Mielestäni sen ajan koulutukselle oli tyypillistä tehottomuus ja osaamattomuus. Kouluttajat olivat usein ylipainoisia, naamasta päätellen viinaan meneviä ja suoranaisesti tyhmiä.
YYA-sopimusartiklan jankkaaminen oli joillekin tärkeää, varsinkin eräälle pienelle ja lihavalle luutnantille, jota kaikki varusmiehet inhosivat muutenkin.
Varusteiden ja henkisen ilmapiirin puolesta olimme kuin osa Varsovan liittoa.
Nyt, kun pojatkin ovat käyneet armeijan, olen saanut sen nykytilasta hyvän käsityksen. Nato yhteistyö on ilmeisesti vaikuttanut, ja armeija on muuttunut oikeaksi armeijaksi. Koulutus on mielekästä ja tehokasta kouluttajien taso on noussut.
Mielestäni sen ajan koulutukselle oli tyypillistä tehottomuus ja osaamattomuus. Kouluttajat olivat usein ylipainoisia, naamasta päätellen viinaan meneviä ja suoranaisesti tyhmiä.
YYA-sopimusartiklan jankkaaminen oli joillekin tärkeää, varsinkin eräälle pienelle ja lihavalle luutnantille, jota kaikki varusmiehet inhosivat muutenkin.
Varusteiden ja henkisen ilmapiirin puolesta olimme kuin osa Varsovan liittoa.
Nyt, kun pojatkin ovat käyneet armeijan, olen saanut sen nykytilasta hyvän käsityksen. Nato yhteistyö on ilmeisesti vaikuttanut, ja armeija on muuttunut oikeaksi armeijaksi. Koulutus on mielekästä ja tehokasta kouluttajien taso on noussut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kävin intin PorPr:ssa 80-luvun puolivälissä. Kadettiupseerit olivat kovaa, tiukkaa ja useimmiten v-mäistä porukkaa. Niistä tuli vaikutelma, että olisivat tositilanteessa pystyneet kyllä toimimaan. Aliupseeriporukalla oli monella erilaisia rangaistuksia töppäilyistä, mutta ei niistäkään sellainen vaikutelma jäänyt, että olisivat juosseet pakoon, jos vihollinen olisi tullut metsässä vastaan.
Viina niille kaikille maistui. YYA:sta ei kukaan puhunut yhtään mitään. Koulutus oli tehokasta, koulutusohjelmia ilmeisesti kehitettiin joka vuosi, sillä vuotta-paria myöhemmin tuolla olleet kaverit kertoivat että asiat tehtiin joka vuosi hiukan eri tavalla.