Lumet kadun yli naapurin puolelle

Meneehän siinä tulevat vuodetlumia edestakasin kolattaessa ja kissaa ramgaistessa.

Et sellaista asuntoaluetta löydä jossa ei ole vähintään yksi moinen änkyrä.

Ei tämän yksilön tarkoitus ole saavuttaa tuolla toiminnalla mitään, vaan pelkästään ilmaista olemassa olonsa. Jokaiselta työpaikalta tahtoo löytyä myös moinen.

Sitten todellinen ongelma, jos esimies asemassa.

Hahahaa..... Meilläpä samallakadunpuolella sivunaapuri kolaa lumensa ajoväylänviereen ns omalle puolelleen tietä, jolloin tie-alue kaventuu tilapäisesti.
Aura-auton auratessa ja leventäessä tietä työntää nuo naapurin lumet meidän tonttiliittymään, eli saa avata parikin kertaa tuon oman liittymän. Saatanan pelle.
Vaan eipä mitä, jostainkumman syystä tulin hankkineeksi vähän tehokkaamman lingon, eli ompa hienoa katsella kun lumi lentää takaisin naapuriinpäin. Eipä tosin olla puheväleissä oltu vuosiin.

Aloittaja meni turhan päiten sekaantumaan noihin lumiasioihin. Olisi vain antanut oikeasti osallisten naapurien selvittää asia keskenään.

Nyt on sitten nokka kipeenä, kun tunki sen muiden asioihin.

Lumet täytyy varastoida omalle tontille, niitä ei saa siirtää edes yleisille alueille. Olette kaikki syyllistyneet rikokseen.

Ei aloittaja sekaantunut mihinkään. Häirikkönaapurihan tuon aloitti, tullen lumiasiasta valittamaan. Silloinhan lumiasiasta tulee vasta ongelma, kun joku avaa suunsa. Tämä häirikköhän avasi ensimmäisenä suunsa. Ja vieläpä oli itse myös kolannut ensiksi ne lumet toisen ojaan. Eli toisten asioihin sekaantuja on se ensiksi suunsa avaava.

Näissä lumiasioissa kuten muissakin naapurustoon liittyvissä asioissa, ja jopa tuttavien välisissä asioissa, on nykyään tietynlainen itsekkyys nostanut päätään. Monet naapurini on ihan mukavaa porukkaa, mutta kaikesta paistaa läpi ajatus, "mitäs se teillä nyt niin väliä on, kuhan miulla on asiat reilassa".

Esimerkki. Mukava naapurini toi kottikärryllä risuja minun tontilleni, kysyi toki kohteliaasti ensin. Se meni jotenkin näin, että saisko näitä risuja tuoda teidän puolelle, kun hän saa peräkärryn lainaan vasta ensi viikolla, ja häiritsee niin silmää kun iso risukasa tuossa omassa näköpiirissä. Että se ei niinku naapurin puolelta näkyisi heille ja häiritsisi silmää. Sanoin siihen sitten hymyssä suin, että no sekö ei sitten haittaa jos se risukasa on meidän riesana viikon. No ei hänen mielestä haittaa, kun se ei näkyisi heidän silmään, hän lisäsi. Pidin hyvät naapurivälit, ja sanoin ystävällisesti että muuten vois tuoda, mutta kun ei tällä munkaan tontilla ole oikein mitään hyvää säilytyspaikkaa risukasalle ja lapset levittäisi sitä kasaa sitten. Naapuri ei toki suuttunut mutta oli jonkin aikaa tervehtimättä. Olin kai röyhkeä hänen mielestään.

Hän koki jollain tapaa että on minun syytäni että hänellä on omista puskista kerätty risukasa nurmikollaan, ja että jollain tapaa roskat kuuluisi vierittää muiden murheeksi. Ja jos siitä kohteliaasti kieltäytyy, niin se on loukkaus.

Mun mielestä monen käytös mukailee tätä. Mitäs teillä muilla nyt väliä on, ajattelu on aika yleistä. En tiedä mihin kategoriaan tämän laittaisin, ehkä itsekkyyteen.

Toinen esimerkki on postilaatikkoryhmän lumityöt. Nehän ei periaatteessa kuulu kenellekään. Kolailin ihan yhteistä hyvää ajatellen tuota, jossain vaiheessa lopetin kolailut, kun huomasin ettei ketään muuta kiinnosta kolata. Ajattelin että mitäpä turhaa minäkään sitä kolailen. No, naapuri tuli mutisemaan minulle että onpa surkeaa kun postilaatikon edessä on paljon lunta. Hän vihjaili että jaaha osoitatko mieltäsi jotenkin kun olet jättänyt kolaamatta, kun yleensä aiemmin olet kolannut. Sanoin ystävällisesti että en tietenkään osoita mieltäni, kyllästyin vain kolaamiseen, ei sen ihmeempää. Eikö tälläkin vaivannäöllä, kun naapuri tulee vartavasten mutisemaan, niin sillä energialla olisi jo itse kolannut sen postilaatikkojen edustan.

Toki hyvät välit olen yrittänyt pitää kaikkiin naapureihin, mutta kyllä sitä välillä ajattelee, miten huonosti ihmiset voivat, ja miten itsekkäitä ovat. Ja kyseessä kuitenkin hyvä asuinalue, kaikki naapurit terveitä työssäkäyviä hyväpalkkaisia ihmisiä 30-45v ikähaarukalla. Silti moni elää omakotitalossa ns rivarielämää, sälekaihtimet kiinni naama netin ääressä, vältellen kaikkea kotityötä, toki sitten kuntosalilla tehdään vaikka minkälaisia suorituksia, joista otetaan instaan hienoja kuvia ja tarinoita.

Kyllä mä ainakin tykkään ärsyttää naapuria. Mulla aivan tarpeeksi sukulaisia ja tuttuja, ei mun tarvitse sen kanssa pussailla enkä tykkää samaa sukupuolta olevasta.

On aika tavallista kolata lumet pois omalta tontilta. Ihmettelen, että miksi. Asian voi ymmärtää, jos oma tontti on niin ahdas, ettei lumi muualle mahdu.

Näyttää kuitenkin siltä, että kolataan nimenomaan kadun toiselle puolelle ja lisäksi aiheutetaan tällä koukkailulla vaaratilanteita liikenteelle. Omalla asuinalueellani on risteyksissä hieman levennystä ja niiden tuntumassa asuvat kasaavat vuoria näkyvyyttä heikentämään. Sulaa se lumi keväällä omalla tontillakin eikä sitä tarvitse muualle rahdata!

Joo näitä riittää meilläkin naapuri kolaa lumet ajoradalle, mitä viisautta se muka on?

Niin.

Siis haluaa pihansa sulavan ensin ja siksi lumi on ongelma. Mitä väliä sillä on, milloin lumi sulaa, vai onko hänellä jotenkin eksoottisen kaunis puutarha, jota haluaa rapsutella ajoissa.



Enemmän ihmettelen moottorisahamiehiä, jotka tykkää kuulemma luonnonrauhasta, ja menee metsään tekemään talveksi polttopuut ja tuhoaa näin metsän eläinten ja ehkä muiden alueella liikkuvien luonnonrauhan.

Tai keskiluokan perheistä, jotka käy hiljaisella mökillä ja tykkää muuttaa mielellään hiljaiselle okt-alueelle, ja harrastaa lajeja, joissa asiaan kuulumattomat joutuu kuunnella tahtomattaan kovaa meteliä tai ostaa lapsilleen harrastuksia, joita harrastetaan usein kysymättä sopiiko se niiltä, joiden lähellä harrastetaan kovaa möykettä. Itse harrastajahan ei omaa möykettä kuule, eikä siitä häiriinny vaan nauttii tietenkin kun aiheuttaa melun, vähän kuin lapsi äänestään tai kaataessaan korttipinon tai jonkun dominoefektin.

Harrastukset on ok, kun jokainen saa valita, meneekö katsomaanjalkapalloa, jääkiekkoa, tanssia, tai konserttia tai lautailua.

Eikä näitä pakoteta.

No jotkut väittää jopa niin härskiä toimintaa, että keskiluokan perheet ei ajattelemattomaati aseta esim trampoliineja, lähelle naapureita vaan ajatus kulkee niin että omien jälkeläisten mekkala ei ole mukavaa eikä sitä voi omaan terassiin laittaa kiiinni.

Ja jos jotain ei halua kiinni oman makkariin tai terassiin eikö sillloin semmoista kannata tehdä mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan tai pelkästään harrastuspaikalla?

Mistä johtuu, että varsinkin suomalaiset miehet kokee oikeuden, ei muissa maissa miehet metelöi vaan ihan normaalisti kunnioittaa muita ihmisiä.

Eniten ihmettelen suomalaisten kiusaajaluonnetta.

Melu on asia, jota kaikki torjuvat melulla, eli jos naapurissa riehuu lapset, otetaan koira, muuten melua ei torjuta koska jo sana melu aiheuttaa suomalaisissa halun kiusata.

Suurin osa siis elää hiljaaa koska ei tykkää melusta, itsekään.