ajateltiin hommata kaveriksi metsälle, mahdollisesti hirvihommiin, onko kokemuksia, hyviä/huonoja? Kuinka suhtautuu isäntään/perheen jäseniin? (asiallisia kommentteja, kiitos)
Karhukoirista
tietoa
313860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
karhukoirasta saa hyvän metsästyskaverin.Itte oon kyllä nykyään norjanharmaitten kanssa pelannut kun ne on nuorempina valmiita jahtiin.Karhukoira on mun kokemuksen mukaan hitaammin "kypsyvä"koira kun harmaa.Mutta jos et välttämättä halua vielä vuoden vanhalle kaatoja niin karhukoira on ihan ok.Sitäpaitsi nehän on yksilöitä,ja mitä enemmän koiraa vie metsään niin sitä paremmin se kehittyy.Näitten hirvenhaukkujien kanssa on vähän erilaista pelata kun ajokoirien jotka periaatteessa ajaa melkein treenaamatta.(Ei nyt aivan).Karhukoira on ihan mukava kaverina,mitä enemmän sen kanssa seurustelee.Hirvenhaukkujat on kaikki niin omapäisiä koiria että minä oon pitänyt niitä mahdollisimman paljon sisällä,että leimaantuvat "laumaan",tottelevat paljon paremmin.Toki ärsyttää joskus kun hirvensuolissa pyörinyt harmaa makaa sohvalla,mutta kaikkeen tottuu.
Karhukoira on ihan ok. Ei niin varma, kuin harmaa tai jämtti mutta 50 % onnistuu. Kypsyvät hitaammin mutta jos on aikaa ja kärsivällisyyttä niin mikäs siinä. Karhukoira tuppaa olemaan kaadolla vihainen muille kuin omistjalle. Tiedän useita tapauksia, jossa musta koira on purrut pahastikin jahtimiestä, joka ei ole ymmärtänyt, että koira omii kaadon.
Sehän ei ole koiran vika, että niin käy mutta koiraa ja varsinkin sen omistajaa siitä kyllä syytetään. Kokemusta on...
Oletko ajatellut jämttiä. Ei murise kaadolla ja pelittää hyvin. Jämtti on helppo koulutettava, pitää lapsista ja jopa toisista koirista. Mitä muuten karhukoira ei välttämättä tee.
Jämtin etuna on myös jälkivainuisuus. Se on helppo opettaa seuraamaan jälkeä kytkettynä. Kullanarvoinen ominaisuus silloin, kun sattuu haavakko. Jämtti on myös hiljaisempi tarhassa.
Jokainen sitä tietysti kehuu omiaan ja omaa rotuaan. Minulla on muuten vielä 3 jämtin pentua vapaana. Madotettuja terveitä pentuja.
Jos kiinnostaa, vastaa viestiin.
Menehän koijaamaan keltaseen pörssiin näitä sinun penikoitas, oletko kuulluut jalostus tavoitteista koskaan? Oletko kasvattaja kurssin käynyt? Topicin aloittaja oli järki mies ja halus KK:n penikan että turha manipuloida omalle "kennelille" isolla valheilla!
Jämtteistä 50% on maantie kiitäjiä.Tulivatpa ne yksin tai hirven kanssa tielle,on suuntana Jämtland.
Sitkeät harmaat on kuollu jo -80 luvulla.Saattaa vielä joku löytyä,neki haukkuu kaukaa jatakaa.karkosta kuuluu kili...kali kiu.kiu.
sitkeitä harmaita ainakin meiltä.Mulla on 2 hyvin toimivaa harmaata,ja pentu kasvamassa.
Ei tämä hirvenhaukutus nyt niin mustavalkoinen asia oo,kyllä joka rodusta löytyy hyviä ja huonoja yksilöitä.Kun vain jalostuksessa katotaan ominaisuuksia,niin hyvä tulee.Loppu riippuukin isännästä.Mikään koira ei kehity jos sitä pidetään vain pihan perällä,ja otetaan vasta jahtiviikonloppuna mukaan.
olet oikeassa.Otti vaan tuo koirakauppias/jämtlandin lähetyssaarna pattiin.
Kai täällä saa koiria myydä, jos niitä kellä on. Mikäs puupää sinä olet muita neuvomaan. Taidanpa ostaa tältä sen jämtin.
Kasvattajakurssis voit työntää perseeseesi. Sun kaltaset kaikkitietävät idiootit myrkyttää koko koirakeskustelun.
Tee maailmalle palvelus ja mee saunas taakse..
Kelpo vastaus nimimerkille "kötti". Juuri näin. Pitää olla melko tomppeli, joka vannoo kasvattajakurssien nimeen, ikäänkuin muuten ei asioita voisi ymmärtää.
Metsästyskoirat ovat rodusta riippumatta kelpo olentoja, mutta omistajista ei voi samaa sanoa. Tietyillä henkilöillä on rodusta riippumatta aina toimivat koirat, toisilla ei koskaan, vaikka olisi kurssitodistuksia mapit pullollaan!
Karhukoira on vähän jurompi, tulee perheen kanssa toimeen, muttei ole vieraille seurallinen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei metsästyskoira ole leikkikalu. Joka päivä metsällä se koira on yritetty tappaa, jos vain hirviä on löytynyt.
On yhden isännän koira, ei lähde vieraan kanssa metsälle. Karhukoiraa ei siis kannata varastaa, jos sen nyt ehjin sormin saisi vietyäkään.
Metsällä pitää enemmän yhteyttä isäntään ja tulee helpommin pois hirveltä (samana päivänä), jos saalis karkaa naapurimaakuntaan. Pienempi riski joutua suden rehuksi, kun ei ole niin kaukana isännästään
Kaadon omimista esiintyy kaikilla roduilla, karhukoiralla vähän enemmän. Asia on kohtalaisen paljon kiinni pennun opettamisesta. Porukan pitäisi myös kyetä poistamaan omistushaluinen koira kaadolta sitä murjomati. On nähty tapauksia, joissa koira ei laske edes omistajaa kaadolle (isokokoinen harmaa).
Karhukoiran väri (mustavalkea) on hyvä pahassa paikassa pusikoissa ammuttaessa, kun näkee koiransa sijainnin paremmin kaikilla keleillä.
On tärkeää kulkea pennun kanssa paljon luonnossa ja antaa sille tilaisuus tutustua hirven jälkiin. Pentua ei kuitenkaan saa päästää aikuisen hirven tapettavaksi.
Jos pennulla on taipumuksia, ne kyllä ilmenevät kiinnostuksena hirven hajulle ja roippeille jo luovutusikäisenä. Kaikilla ei välttämäti ole.
Luovutusikäinen pentu seuraa jälkiä ja haistaa hirven tuulesta, jos se on todella innostunut ja riistaverinen. Kun pentu on niin pieni, ettei se pääse juoksemalla isännältä karkuun, voi sen varovasti antaa seurailla pienen matkaa hirvenjälkiä.
Nuorelle koiralle pitää saada kaatoja, vaikkei sen haukulla oleva eläin olisikaan niin mieluisa. Jäljet pitäisi analysoida etukäteen niin tarkkaan, että voidaan ensimmäisellä kerralla laittaa koira tuoreelle sopivalle jäljelle ja kaataa se hirvi.
Jos koiraa aiotaan totutella karhutyöskentelyyn, pitää ikää olla paljon enemmän. Useimmat koirat eivät pidä edes karhun lihan (tali) hajusta, joten karhulle totuttelu on ihan oma juttunsa.
Onnea tulevalle koiranomistajalle rodusta riippumatta. Edelläesitetyistä huolimatta koirat ovat yksilöitä, kuten isäntänsäkin. Hyvin toimiva koira on aina metsästyksen onnistumisen tärkein edellytys.
Kiitos vastauksista, odotan vielä lisää kommentteja. Olen kiinnostunut nimenomaan karhukoirista, vaikka paljon postiviista olen kuullut myös harmaista ja jämteistä. Jonkin verran olen myös päässyt seuraamaan lähempää karhukoirien kanssa työskentelyä metsässä, kun tutuilla on ollut ko. rotua, mutta kaipasin juuri "ulkopuolisten" mielipiteitä. Aivan, sosialistaminen on tärkeää karhukoiran pennulle ja koiran kanssa kulkeminen metsässä.. Aikaahan kaikki rodut kaipaavat ja tärkeää on isännän ja koiran välinen yhteys, täytyypä alkaa orientoitumaan uuden perheenjäsenen hankkimiseen. Otan mielelläni vastaan myös lisää kommentteja, VARSINKIN rodun tuntevilta.
Vaikka en tuon oman otuksen kanssa metsästäkään, pistämpä kuitenkin tähän oman mielipiteeni..
Jäljestetty ollaan (tosin ihmistä, kun se on ollut helpompi omaksi huviksi tehdä), mikä on hyvin sujunut, ja riistaviettiä löytyy reippaasti vaikkei sitä ikinä olla metälle opetettukaan. Varmasti olisi tuossa meidän "hienostopiskissäkin" ainesta tositoimiin, jos vaan mahdollisuuden saisi.
On oikea seurakoira (siis mieleltään, kaikenlaista ollaan kyllä harrasteltu), ei viihdy yksin pihalla esim. juoksulangassa ellei ole joku pitämässä seuraa :) Täytys päästä sinne missä muukin lauma on.. Tuokin kuitenkin varmaan totuttelu kysymys, me kun aina ollaan sitä sisällä pidetty ja vain mökillä tuo juoksulanka-mahdollisuus, niin varmaan siitä johtuu.. Mutta kaikesta huolimatta usein tottelee ennemmin vaistojaan kuin mun huuteluita, jos esim. pupu juoksee nenän edestä, takaisin tosin on aina suht pian tullu. Tuosta kasvattajakin sanoi, kun vertasi harmaisiin, että karhukoira jättää ennemmin hirven kuin omistajansa, kun taas harmaa painaisi vaan hirven perässä.
Koirapuistoissa ollaan pienestä pitäen käyty eikä suurempia ongelmia ole tullut, ainoastaan hihnassa rähisee isommilleen, kun aikoinaan kävi sakemanni päälle.. Siitäkin tavasta päästy pikkuhiljaa eroon, nykyään menee jo useimmiten hissuksiin ohi :)
Omanarvontuntoinen. Ei mikään kaikkien rapsuteltavaksi tunkeva, jostain syystä kuitenkin hullaantunut vanhoihin mummoihin :) Eikä alistu helposti. Ei siis kumartele toisia koiria eikä pahemmin ihmisiäkään. Lapsista ei ehkä niinkään "pidä", mutta sietää hyvin. Jos liian innokas lapsonen kimpussa niin lähtee yleensä vain pois tilanteesta. Kerran ärähtänyt kun oli hihnassa eikä enää päässyt karkuun yli-innokasta ihailijaa.
Koulutuksesta sen verran että fiksuhan se on :) Vaatii vaan omistajalta vähän enemmän aivotoimintaa, kun miettii miten sen motivoisi. Varsinaista miellyttämisenhalua ei paljoakaan ole, mutta jos saa koiran ajattelemaan että se itse hyötyy siitä että se tekee niinkuin pyydetään, niin toimii. Meidän neiti ainakin on semmonen että se seisois vaikka päällään jos vain on tarpeeksi herkullinen nami palkintona :) Tokoiltu ollaan, ei kylläkään kilpailuissa, mutta muuten ja sieltä ainakin saanut sellaista palautetta että "ihme kun tuo noin hyvin oppii vaikka on sentään _karhukoira_".. Itepäinen umpiluupäähän se on myös, mutta jotenkin tuommoinen omilla aivoillaan ajatteleva koira on kyllä mukava :)
Meillä ei ole ollut muuta kuin ajokoiria, mutta olen noin viiden vuoden ajan sivusta seurannut noita kolmea eri rotua (jäpmti, norjis, karhukoira). Jokainen koira on yksilönsä ja tiedän että ei muutaman rotunsa edustajan perusteella voi arvioida rotu. Silti aijon kertoa mitä mieltä itse olen kyseisitä koirista.
Hirviporukassamme on juuri tuon rotuisia koiria ja myös seropi (itäsiperianlaikan ja norjanharmaahirvikoiran sekoitus). Näistä parhaiten toimii seropi vaikka on vasta reilun vuoden ikäinen. Ei luovu ja on sitkeä haukkuja. No niin mutta siita karhukoirasta. Seurassamme on ollut kaksi karhukoiraa. Eivät ole kauhean hyviä hirvikoiria. Viime vuonna kävi niin naurettava tilanne kun olin passissa, että kun kyseinen koira tuli lähelleni ja näki hirvet aukon laidassa se vaun pyöri jaloissani ja "juoksi hirviä karkuun". Että siinä kunnon metsästys kaveri.
Kokemusteni perusteella paras koira on norjis. Mutta jokainen koira on yksilönsä ja tietojeni perusteella en voi yleistää. Mutta toivon että sait jotain mielikuvaa tästäkin. :)
oot sitten keksinyt uuden rodun.Ei kukaan asioista tietävä sano "norjis".Opettele oikeat termit.Ja onko sulla tietoa siitä miksi karhukoira toimi kyseisellä tavalla.Jos oli nuori koira,niin saattoi sitä lapsettaa välillä.ootko varma että se näki hirvet?
Mihin suuntaan tuuli?
Joka koiralla voi olla huonoja päiviä,aivan kuin ihmisilläkin.
Yksi omista koiristani missasi yhden syksyn melkein kokonaan,kun suri jahtikauden alussa lopetettua toista koiraamme.Ja on todella hyvä haukkuja muuten normaalisti.
Anteeksi jos loukkasin sinua.Siitä tilanteesta koira vaunusi hirvet mutta kun näkine kääntyi pois ja vilkuili oudoksuen hirviä. Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin en voi ruveta rotua tuomitsemaan koska olen nähnyt vain muutaman yksilön. Varmasti karhukoiristakin tulee hyviä hirvikoiria pitkäjaksoisella ja sitkeällä koulutuksella. Ja hyviäkin yksilöitä varmasti on. Ei tälläisen tytön puheita kannata ottaa niin vakavasti!
mistään loukkaamisesta ole kysymys,vaan siitä ettei pidä toisten koiria missään panetella,varsinkaan kun ei tiedä yhtään mistä koiran sen kertainen käytös johtui.Oletko sanonut koiran omistajalle että mielestäsi hänen koiransa pakoili hirviä?
Olisi ollut mielestäni reilua ensin selvittää asiaa isännän kanssa,ennen kuin levittelee juttuja.
Varsinkin kun itse sanoit ettei sinulla oo kokemusta hirvenhaukkujien kasvattamisesta.
Minulla ei ole kahukoiraa vaan norjanharmaita,mutta pakko on puolustaa tietämättömyyttä vastaan.
Ainoa lääke on jalostus. Itse jalostan koiria, katsomalla niitä kiikarin läpi,jos näkyy koira ja hirvi yhtäaikaa,eikä haukku kuulu niin hirvi saa mennä.Eipä tuota harmaata viitti vuotta kauemmien odottaa,jos ei hauku.
Karhukoiria ei löydy kuin itärajan metsämiehiltä, mutta ne osaakin jo katsoa pennusta mikä jätetään henkiin. Muut älköön olko kaikki tietäviä...
Tutkikaapa kolmen suosituimman hirvik.rodun rekisteröinti määrät viime vuodelta.ja vastaavat avo 1 tulokset hirven haukku kokeista.Onnistumis prosentti kaikilla suunnilleen sama.Löytyy rotujärjestöjen sivuilta.
Koira on aina hyvä jos omistaja on tyytyväinen.Hyvää kevättä kaikille,rotuun katsomatta.
oo häävisti osannu koirias valita.Mulla ei oo ollut kun yksi sellanen norjanharmaa joka ei haukkunut.Pelastin sen nelivuotiaana,olis lopetettu kun joku idiootti oli sen ensin pilannut.Piessyt hiljaiseksi hevosille haukkumisen takia.
Otin sen penskojen kaveriksi,pääsi kyllä muitten koirien kanssa metsäänkin.Oli yli 12 vuotias kun jouduttiin se lopettamaan.
Kuinka sä koiras koulutat kun joudut niitä ampumaan?
Kai tiedät ettei hyvä harmaa saa juoksevalle hirvelle edes haukkua.
tämän vuotinen pentu on meillä.
onko liian varhaista jo tälle syksylle viedä mettälle.
on hyvät mahdollisuudet pienellä porukalla yrittää vai pitäiskö odottaa ensivuoteen.
on narttu.
kuskaat metsässä jo ennen jahtia.Koska syntynyt?
Meillä joskus jos on ollut muutaman kuun ikäinen pentu,niin miehet jahdissa isompien koirien kanssa,kaadon tullessa soitto kotiin ja pentu kaadolle.Kyllä meillä on 7 kuiselta jo ammuttukin,mutta siinä on vaara että hirvi pääsee pentua potkaisemaan.Ja tuo on ollut harvinaisen nuori.Toiset on olleet lähempänä vuotta tai vähän yli ekan kaadon osuessa kohdalle.
Syksyllä jahdin alkaessa meillä on nuorin koira just 9 kk,saa voimiensa mukaan mennä ja jos väsyy emäntä hakee pennun kotiin.
alkuvuodesta syntynyt.
on jo käytetty hihnassa pellolla, missä suolakivet hirville.
asutaan metsästyseuran "maastossa".
joten metsälenkit ovat nyt päivittäisiä.
tuo potkiminenhan se syksyllä kauhistuttaa.
ite mietitty jos joskus marraskuussa kokeiltas, omalla pienellä porukalla, viikolla.
hyvä jos saisit sen valmiille kaadolle heti jahdin alussa,pääsis koira jyvälle siitä että mikä sen hajun maastossa tekee.Me ollaan tehty sitäkin pentujen kanssa että on vanhempi hirvenhaukkuja joka löytää sen hirven ja sitten viedään pentu haukulle.Se sun koira on syksyllä jo onneksi sen verran nopea että pysyy toisen koiran matkassa.Jotkut vanhat koirat jopa suojelee haukulla pentua,ei toki kaikki.Meillä tuo vanha uros on pelastanut joskus nuoremman koiran ryntäämällä väliin.Puut vaan ryskyi kun hirvi yritti kokemattoman kimppuun.Kyllähän noita potkuja joskus on tullut,mutta onneksi ei mitään pahempaa oo sattunut.Vanhalle nupalle jos sais haukkumaan,ne on yleensä pitkäpinnaisempia kun nuoremmat hirvet.Oon kans just lähdössä nuolukivikierrokselle 5 kuisen harmaan pennun kanssa.On kyllä hyvä ettei voi nyt pitää irti kun alkaa nuo vasat jo syntymään,ja silloin lähtee koiralta henki jos siihen osuu.
ei oikein voi panna vanhemman mukaan, seurassa yksi ajuri mutta saisi huonot opit kun sille ammuttu kaikki juoksusta, eikä haluta samanlaista.
oot oikeassa,pentu oppii helposti väärille tavoille.
Mulla tuota vanhinta koiraani en pentuna päästänyt emänsä kanssa (oli appiukon koira)metsään,koska emä lähti kylille syömään jos hirvi otti liian kovat hypyt.No sulla on varmaan ainut keino viedä sitä yksinään,kyllä se niinkin onnistuu.Mulla on aina ongelma siinä miten ehtii kun pitäis ehdottomasti viedä yksinkin ettei liikaa luota vanhaan koiraan,vaan oppii yksinkin hakemaan.On joskus hankalaa kun on monta haukkujaa.
Tere
Tässä varma neuvo millä pääset mukavasti alkuun noissa haukkuhommissa.Meilläpäin homma toimii niin että otetaan vanhempi hirvikoira jolla sitten haukutetaan hirvet kesyiksi ja vihelletään vanhakoira pois haukulta jonka jälkeen nuorikoira lasketaan haukkumaan niinsanottua kesyä hirveä.Tätä konstia olemme käyttäneet jo monta vuotta ja homma toimii mainiosti.Olen antanut vanhankoiran haukkua n.2 tuntia jonka jälkeen olen vislannut sen pois ja nuori tilalle.Hirvi ei karkoitu helposti vaikka nuorikoira käy välillä moikkaamassa isäntää.Myös useampana päivänä kannattaa mennä samalle hirvelle jonka jo nuorikoira on oppinut tuntemaan ja seisonta haukuista tulee sopivan pitkiä.
Tervehdys
Suosittelen ottamaan yhteyttä kennelliitoon
ja siellä herraan nimeltä Jukka Lindholm
Lindholm on erikoistunut karjalankarhukoiriin
ja tuntee kyseisen rodun suomessa läpikotoisin.
Hän myös toimii hirvenhaukkukokeiden ylituomarina
ja tuomitsi viime vuonna karjalankarhukoirien sm-kilpailut.
Vihdoinkin joku järkevä puheenvuoro. Kiitos siitä!
Pystykorva järjestöstä varmaankin saa tarvittavia neuvoja.
Lapsuuden kodissani tapasi olla ain koira, ja yleensä se oli karhukoira. Myös itse olen ko. rotua "viljellyt".
Mielestäni varsinkin naaras karhukoira on perhekoira. Pitkämielinen lapsille. Uros karhukoira on hieman jurompi, mutta ei vihainen oikein kasvatettuna. Metsällä toimivat hyvin ja ovat herkkiä opetukselle.
Koiran kun koiran kasvattaminen on haaste, joka tulee ottaa vastaan rauhallisuudella ja pitkä mielisyydellä.
Meillä taas karhukoiranarttu on äkäsempi (ei perheen jäsenille) ja uros on "kaikkien kaveri", mutta se voi johtua siitä kun ei ole vielä täysin aikuinen (vuoden ikäinen)ja on semmonen "hölöppä". narttu on tullut parin vuoden ikäisenä meille, josta saattaa johtua tämä jonkun asteinen äkäisyys (kovasti koulutettu ed. paikassa). Paljon on todellakin kiinni kasvatuksesta. Kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja aikaa..
BTW, mielenkiintoinen keskustelu!
Meillä on porukassa ollut uros kk. Kaikin puolin lupsakka tapaus. Hakeutuu kyllä tappeluun kymmenien metrien vauhdilla toisen uroksen kanssa.
On hyvä koira metsälle ja myös kodin vahdiksi. Pitää kotiväen puolia ja jos on tulossa epämääräistä porukkaa niin tuskin koittavat sisälle kun on karhukoira vastassa.Mutta sille täytyy myös opettaa kuka on pomo muuten saattaa tulla vaikeuksia sen verran voimakas tahtoinen se on. Tai ainakin oma edesmennyt oli.
meillä hirviporukassa 2 loistavasti toimivaa karhukoiraa joille kaadettua kymmeniä hirviä. asia on niin että jokaisessa rodussa on hirven haukkujia ja niitä jotka ei hauku, jokainne koira on oma yksilönsä. ehdottomasti karhukoira!