Ken kulkus tänne toi?
Taa suurten aavojen
ja jylhän vuorimaan
näit nousut aamujen,
jäit yksin varttumaan.
Ja kaipaillut en sua,
en teitäs hakenut,
en sitä, joka mua
ois luokses johtanut.
Jäi vieraaks isäs, kas,
ja samoin äitis vaan,
en tiennyt kulkujas,
en olinpaikkaakaan.
Kuin siellä puro se
on outo täällä, näin
me vieraat olimme,
kun asuit sielläpäin;
kaks tainta, välillään
on kukin niittymaat,
kuin linnut kätköissään
kun viidat estää, haat.
Vaan poika tienoon sen,
miks sieltä lensit, oi!
Oi, lintu kaukainen,
ken kulkus tänne toi?
Niin kylmään sydämeen
sen lieskat kuinka toit?
Ja kuinka tyhjyyteen
sen kaikeks tulla voit?
(suom. Tarmo Manelius)
Hvem styrde hit din väg?
Långt bort om fjärdens våg,
Långt bort om fjällets topp
Du ensam dagen såg
Och växte ensam opp.
Jag saknade ej dig,
Jag sökte ej din stråt,
Jag visste ej en stig,
Som skulle ledt ditåt.
Jag kände ej din far,
Jag kände ej din mor,
Jag såg ej, hvar du var,
Jag såg ej, hvart du for.
Liksom den bäck, der rann,
För den, som rinner här,
Vi voro för hvarann,
Så länge du var der;
Två plantor, mellan dem
En äng i blomning står;
Två foglar, som fått hem
I skilda lunders snår.
O, andra nejders son!
Hvi flög du dädan, säg?
O, fogel långt ifrån!
Hvem styrde hit din väg?
Till hjertat, som var kallt,
Säg hur du lågor bar?
Hur kunde du bli allt
För den du intet var?
Taa suurten aavojen
ja jylhän vuorimaan
näit nousut aamujen,
jäit yksin varttumaan.
Ja kaipaillut en sua,
en teitäs hakenut,
en sitä, joka mua
ois luokses johtanut.
Jäi vieraaks isäs, kas,
ja samoin äitis vaan,
en tiennyt kulkujas,
en olinpaikkaakaan.
Kuin siellä puro se
on outo täällä, näin
me vieraat olimme,
kun asuit sielläpäin;
kaks tainta, välillään
on kukin niittymaat,
kuin linnut kätköissään
kun viidat estää, haat.
Vaan poika tienoon sen,
miks sieltä lensit, oi!
Oi, lintu kaukainen,
ken kulkus tänne toi?
Niin kylmään sydämeen
sen lieskat kuinka toit?
Ja kuinka tyhjyyteen
sen kaikeks tulla voit?
(suom. Tarmo Manelius)
Hvem styrde hit din väg?
Långt bort om fjärdens våg,
Långt bort om fjällets topp
Du ensam dagen såg
Och växte ensam opp.
Jag saknade ej dig,
Jag sökte ej din stråt,
Jag visste ej en stig,
Som skulle ledt ditåt.
Jag kände ej din far,
Jag kände ej din mor,
Jag såg ej, hvar du var,
Jag såg ej, hvart du for.
Liksom den bäck, der rann,
För den, som rinner här,
Vi voro för hvarann,
Så länge du var der;
Två plantor, mellan dem
En äng i blomning står;
Två foglar, som fått hem
I skilda lunders snår.
O, andra nejders son!
Hvi flög du dädan, säg?
O, fogel långt ifrån!
Hvem styrde hit din väg?
Till hjertat, som var kallt,
Säg hur du lågor bar?
Hur kunde du bli allt
För den du intet var?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunis.