Moro
Minulla on vuosikymmenien kokemus kahden koiran pitämisestä perheessäni samanaikaisesti. On ollut kahta urosta, sekä molempia sukupuolia edustettuna samanaikaisesti (saksanpaimenkoiria ja noutajia). Yhteiselo koirien välillä on aina ollut ongelmatonta joitain harmittomia rähinöitä lukuunottamatta. Olen kuullut monesti, että kahden nartun tai kahden uroksen rinnakkaiselo ei aina onnistu, vaan yrityksistä huolimatta toisesta koirasta on pitänyt luopua ennenkuin tappeluissa menee henki tai saavutetaan vakavia vammoja. Yhtälailla olen aina "tiennyt", että uros ja narttu tulevat pääsääntöisesti keskenään toimeen.
Pari päivää sitten yllätyin, kun sillä hetkellä ulkotarhassa oleilleet uros ja narttu syystä tai toisesta alkoivat tapella. No välillä nuorella uroksella on ollut tapana vähän kokeilla vanhaa narttua, ja pienen rähähdyksen jälkeen ollaan taas hyvät ystävät. Mutta tällä kertaa ei ollutkaan kyse pienestä kokeilusta vaan tappelu jatkui oikein sydämen kyllyydestä huudoistani huolimatta. Ehdin itse tarhaan sisälle, ennenkuin ottelijat luopuivat rajun näköisestä kahakastaan. En niistä naarmuakaan kummastakaan löytänyt, läähättivät vain kuumissaan. Voin kai edelleenkin luottaa siihen, että toisilleen tutut uros ja narttu eivät toisiaan vahingoita? Fyysisesti ovat hyvin tasavahvoja, kovakuntoisia ja sitkeitä vääntäjiä, eli jos johtajuutta pitäisi tappelemalla selvittää, niin ei taatusti olisi mikään pikaottelu.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Minulla on vuosikymmenien kokemus kahden koiran pitämisestä perheessäni samanaikaisesti. On ollut kahta urosta, sekä molempia sukupuolia edustettuna samanaikaisesti (saksanpaimenkoiria ja noutajia). Yhteiselo koirien välillä on aina ollut ongelmatonta joitain harmittomia rähinöitä lukuunottamatta. Olen kuullut monesti, että kahden nartun tai kahden uroksen rinnakkaiselo ei aina onnistu, vaan yrityksistä huolimatta toisesta koirasta on pitänyt luopua ennenkuin tappeluissa menee henki tai saavutetaan vakavia vammoja. Yhtälailla olen aina "tiennyt", että uros ja narttu tulevat pääsääntöisesti keskenään toimeen.
Pari päivää sitten yllätyin, kun sillä hetkellä ulkotarhassa oleilleet uros ja narttu syystä tai toisesta alkoivat tapella. No välillä nuorella uroksella on ollut tapana vähän kokeilla vanhaa narttua, ja pienen rähähdyksen jälkeen ollaan taas hyvät ystävät. Mutta tällä kertaa ei ollutkaan kyse pienestä kokeilusta vaan tappelu jatkui oikein sydämen kyllyydestä huudoistani huolimatta. Ehdin itse tarhaan sisälle, ennenkuin ottelijat luopuivat rajun näköisestä kahakastaan. En niistä naarmuakaan kummastakaan löytänyt, läähättivät vain kuumissaan. Voin kai edelleenkin luottaa siihen, että toisilleen tutut uros ja narttu eivät toisiaan vahingoita? Fyysisesti ovat hyvin tasavahvoja, kovakuntoisia ja sitkeitä vääntäjiä, eli jos johtajuutta pitäisi tappelemalla selvittää, niin ei taatusti olisi mikään pikaottelu.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
meillä oli ensin vanhempi sakemanni narttu ja sitten hajettiin pentu sakemanni kun vanhempi oli jotain 6 vuotta. ajattelin kanssa että ei hän narttu ja uros nyt tappelisi, mutta kyllä nuo vaan tappeli. ei kauhean usein mutta kuitenkin, nuorempi siinä oli aina joka tappelun aloitti! mutta vanhempi ei kyllä antanut periksi, kyllä välillä luuli että ne tappaa toisensa mutta se vaan näytti niin rajulta. varsinkin minun silmissä kun en ollut oikein nähnyt kun isot koirat tappelee. mutta kyllä se aikaa myöten sitten rauhoittu, nuorempi yritti vissiin ottaa vanhemmalta johtajuutta.