Mä itse olen pelännyt monia asioita ja usein syynä niihin on jokin huono kokemus joka opettanut mieleni mieltään asian vaaraksi jolta pitää suojautua. Vaara voi olla psyykettä uhkaava tai fyysistä terveyttäni ja henkeäni uhkaava.. taikka kumpaakin uhkaavaa yhtä aikaa.
Saat vähän spessua tänään, siis avaudun pienin siivuin elämäni poluilta aihealueella.
Lapsena pelkäsin ehkä vähän epärealistisia asioita. Pimeää, ukkosta, hämähäkkejä, pöllöjä, rottia, käärmeitä. Niitä en osaa selittää, että miksi. Selitän sen jollain alkukantaisella jäänteenä luolakansa-ajoiltamme, jolloin elimme luonnon armoilla. Ehkä meillä ne "liskoaivot " jossain on ja lapsena kun tieto on vähäisempää ja sen korvaa isommalta alalta mielikuvitus, niin ne liskoaivot hallinnoi suuremmassa määrin, kuin aikuisena.
Lapsena kuitenkin kohtasin auto-onnettomuuden, jonka jälkeen 7 vuotias tyttö jota vauvana oli nukutettu miljoonat kerrat autoajeluin ja joka rakasti auton kyydissä oloa, alkoikin pelkään autossa matkustamista. Onnettomuus antoi opin psyykkeelleni: Auto on vaaraksi ja uhkaa henkeäsi.
Silloin oli sellainen ehkä 6 kk-1 vuoden mittainen jakso, kun isälläni oli työn ja tuskan takana saada mut autoon. Pelkäsin aivan sairaasti ja laitoin kaikilla voimillani vastaan henkeäni uhkaavaa asiaa. Tarrasin käsilläni kiinni ovista ja vastustelin autoon kantamista itkien ja purien. Potkin vastaan. Se oli yhtä taistelua saada mut autoon. Lopulta kun mut sai. Makasin takaistuinten jalkatilassa kippurassa ja itkin täristen pelosta.
Mutta näinkin valtaisasta pelosta pääsee yli. Se pitää vain kohdata tarpeeksi monta kertaa ja saada onnettomuusmuistijäljen päälle hyviä kokemuksia autossa olosta. Minä olen 7 vuotiaasta tähän ikään asti ollu miljoonia kertoja autonkyydissä ja uudelleen en ole kokenut onnettomuutta.
Muistijäljen päälle tuli oppia psyykkeelle lisää: Auto on vempele, joka voi olla uhka, mutta se on harvinaista. Auto on suurimmaksi osaksi aikaa ihan turvallinen matkustusväline. Positiivisen muistijäljen saaminen toistuvasti sen pahan muistijäljen päälle opetti mut taas luottaan autoon, enkä enää saa hepuleita ja taistele vastaan kuin teuraalle vietäs kun autoon pitäis astua.
Ihminen pelkää myös kuolemaa, niin olen pelännyt mäkin, Ironista kyllä vaikka olen pelänny kuolemaa, olen myös yrittänyt tappaa itseni. Pelosta huolimatta.
Se itseasiassa on ehkä elämäni kovin taistelu mitä oon pelon selättämisen kanssa tehnyt. Kuolema on tuntematon meille kaikille elossa vielä oleville. Ei kukaan tiedä miltä se tuntuu ja mitä sen jälkeen.
Itse pelkäsin eniten että kuinka tuskallista se on ennen kuin kaikki on ohi. En haluu revitellä itsemurhayrityksillä tai sanoo et se on joku sankariteko, mutta kyllä siinä aika kovaa taistelua tekee pelon voittamisen kanssa. Ihmisen pahinta pelkoa, kuolemaa joutuu katsoon suoraa silmiin ja löytää se voima ja rohkeus ylittää kaikki pelkojen rajat ja ns. hypätä kohti tuntematonta
Impulsiiviset itsemurhayritykset joissa hypätään korkealta tai auton alle tms. on nopeasti ohi. Sekunneissa. Siinä ei tarvi tehdä pelon kanssa taistelua pitkään vielä teon jälkeen. Lääkeyliannostuksessa sitä pelkoo voittaa tunteja. itse 12-24 h.. joinain kertoina 3 vuorokauttakin. Se oli mun kovin kädenvääntöni pelon kanssa.
Suhteissakin voi tulla huonoja kokemuksi. Kun mä pelkään parisuhdetta. En pelkää torjuntaa, en tunteitani. (mähän tunnen niitä tunteita läpi koko ikäni. Ne on mun elinkumppanini 80 vuotta. Tutuin asia maailmassa mulle) vaan pelkään väärin ihmisen valintaa, ihmisen joka pettää, hakkaa, haukkuu. revii sieluni ja vartaloni aivan osiin.. Sekin on psyykkeeni muistijälki. Psyyke muistaa vielä tuoreena kokemansa pahan ja päälle ei ole vielä tullut hyviä muistijälkiä korjaamaan pahaa, mutta sekin aika tulee, niin kuin muidenkin pelkojeni kanssa on tullut. Mieli korjaantuu, kun hyvä peittää pahan muiston
Lopuksi räpillä homma maaliin
https://www.youtube.com/watch?v=i4cSD6db4o8
Saat vähän spessua tänään, siis avaudun pienin siivuin elämäni poluilta aihealueella.
Lapsena pelkäsin ehkä vähän epärealistisia asioita. Pimeää, ukkosta, hämähäkkejä, pöllöjä, rottia, käärmeitä. Niitä en osaa selittää, että miksi. Selitän sen jollain alkukantaisella jäänteenä luolakansa-ajoiltamme, jolloin elimme luonnon armoilla. Ehkä meillä ne "liskoaivot " jossain on ja lapsena kun tieto on vähäisempää ja sen korvaa isommalta alalta mielikuvitus, niin ne liskoaivot hallinnoi suuremmassa määrin, kuin aikuisena.
Lapsena kuitenkin kohtasin auto-onnettomuuden, jonka jälkeen 7 vuotias tyttö jota vauvana oli nukutettu miljoonat kerrat autoajeluin ja joka rakasti auton kyydissä oloa, alkoikin pelkään autossa matkustamista. Onnettomuus antoi opin psyykkeelleni: Auto on vaaraksi ja uhkaa henkeäsi.
Silloin oli sellainen ehkä 6 kk-1 vuoden mittainen jakso, kun isälläni oli työn ja tuskan takana saada mut autoon. Pelkäsin aivan sairaasti ja laitoin kaikilla voimillani vastaan henkeäni uhkaavaa asiaa. Tarrasin käsilläni kiinni ovista ja vastustelin autoon kantamista itkien ja purien. Potkin vastaan. Se oli yhtä taistelua saada mut autoon. Lopulta kun mut sai. Makasin takaistuinten jalkatilassa kippurassa ja itkin täristen pelosta.
Mutta näinkin valtaisasta pelosta pääsee yli. Se pitää vain kohdata tarpeeksi monta kertaa ja saada onnettomuusmuistijäljen päälle hyviä kokemuksia autossa olosta. Minä olen 7 vuotiaasta tähän ikään asti ollu miljoonia kertoja autonkyydissä ja uudelleen en ole kokenut onnettomuutta.
Muistijäljen päälle tuli oppia psyykkeelle lisää: Auto on vempele, joka voi olla uhka, mutta se on harvinaista. Auto on suurimmaksi osaksi aikaa ihan turvallinen matkustusväline. Positiivisen muistijäljen saaminen toistuvasti sen pahan muistijäljen päälle opetti mut taas luottaan autoon, enkä enää saa hepuleita ja taistele vastaan kuin teuraalle vietäs kun autoon pitäis astua.
Ihminen pelkää myös kuolemaa, niin olen pelännyt mäkin, Ironista kyllä vaikka olen pelänny kuolemaa, olen myös yrittänyt tappaa itseni. Pelosta huolimatta.
Se itseasiassa on ehkä elämäni kovin taistelu mitä oon pelon selättämisen kanssa tehnyt. Kuolema on tuntematon meille kaikille elossa vielä oleville. Ei kukaan tiedä miltä se tuntuu ja mitä sen jälkeen.
Itse pelkäsin eniten että kuinka tuskallista se on ennen kuin kaikki on ohi. En haluu revitellä itsemurhayrityksillä tai sanoo et se on joku sankariteko, mutta kyllä siinä aika kovaa taistelua tekee pelon voittamisen kanssa. Ihmisen pahinta pelkoa, kuolemaa joutuu katsoon suoraa silmiin ja löytää se voima ja rohkeus ylittää kaikki pelkojen rajat ja ns. hypätä kohti tuntematonta
Impulsiiviset itsemurhayritykset joissa hypätään korkealta tai auton alle tms. on nopeasti ohi. Sekunneissa. Siinä ei tarvi tehdä pelon kanssa taistelua pitkään vielä teon jälkeen. Lääkeyliannostuksessa sitä pelkoo voittaa tunteja. itse 12-24 h.. joinain kertoina 3 vuorokauttakin. Se oli mun kovin kädenvääntöni pelon kanssa.
Suhteissakin voi tulla huonoja kokemuksi. Kun mä pelkään parisuhdetta. En pelkää torjuntaa, en tunteitani. (mähän tunnen niitä tunteita läpi koko ikäni. Ne on mun elinkumppanini 80 vuotta. Tutuin asia maailmassa mulle) vaan pelkään väärin ihmisen valintaa, ihmisen joka pettää, hakkaa, haukkuu. revii sieluni ja vartaloni aivan osiin.. Sekin on psyykkeeni muistijälki. Psyyke muistaa vielä tuoreena kokemansa pahan ja päälle ei ole vielä tullut hyviä muistijälkiä korjaamaan pahaa, mutta sekin aika tulee, niin kuin muidenkin pelkojeni kanssa on tullut. Mieli korjaantuu, kun hyvä peittää pahan muiston
Lopuksi räpillä homma maaliin
https://www.youtube.com/watch?v=i4cSD6db4o8
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pelko on syy kaikkiin asioihin ja pelosta pitää luopua. Ota pelon sijasta rakkaus.
Mä en oo samaa mieltä. Pelon tunne ei ole ihan turhaan ihmiselle muovautunu.
Mikä on pelon tarkoitus? Suojella ko. ihmistä. Pelon tarkoitus on saada ihminen välteleen vaarallisia tilanteita, jotta elossa pysyminen mahdollistuis mahd. kauan.
Pelokas eläin joko pakenee tai hyökkää puolustautumaan. Ihminen toimii samoin. Pelokas ihminen pyrkii karkuun tai välttään pelon aiheuttavaa kohdetta, mutta jos yhteentörmäystä ei voi välttää, ihminen hyökkää puolustautuen. Ensin sanallisesti ja sitten jo fyysisellä väkivallalla.
Siellä on taustalla se ihan sama syy kuin eläimillä. Oman hengissä säilymisen turvaaminen. Eläimen jos pitää valita kuoleeko se itse vai vastustaja, niin se valitsee vastustajan. Eläin on valmis taisteleen vastaan raadellen hengiltä toisen eläimen. Ihminenkin taistellessaan fyysistä uhkaa vastaan varmasti valitsee mieluummin toisen kuoleman kuin oman kuoleman. (esim. sodassa)
Pelkäät siis kuolemaa, mutta pelkäät.
Pelko on evoluution luoma välttämättömyys röllitär.
Apinaihminesen oli opittava pelkäämään petoja, jottei itse tule tapetuksi.
Pelko on hyödyllistä, sillä se pelasti kuolemalta.
Esim. Sairaustila, vaikka paniikkihäiriö, on peruja tästä.
Paniikkihäiriössä se pelkokonttolli tosin on hallitsematon, koska pelkäämme semmosta mitä ei tarvitse pelätä silkä hetkellä.
Mutta esi-isiemme evolutiivinen tuotehan pelko on, lajimme säilymisen kannakta välttämätöntä, että pelko kehittyi.
Röllikäinen taas ei pelkää mitään ns. luonnollista, ei karhuja, susia tms. Niihin on täällä maalla tottunut.
Sen sijaan pelkään kaikkea yliluonnollista ufoista kummituksiin ja kaikkea siltä ja väliltä.
Lisättäköön ettei minua kiinnosta suhdesekoilut. Mikään ei rasita niin paljon, kuin ihmissuhteet. Draamailijoita on ihan liikaa.
Tässä syyt miksi etsin joko a) ystävyyssuhteita tai b) laajennettua ystävyyttä. Eli "seksiä ilman sitoumuksia" -ystävyyttä. Muutoin on jees olla ja elää yksin.
Ufoja ja kummituksia ei ole olemassa pässi!
Röllidär,
En mä jaksa nykyään tänne kirjotella ja plärätä näitä palstoja. Nyt sattumalta sitä tämän la illan kunniaksi teen.
En oo juurikaan tämän vuoden puolella täällä käyny.
Tietoinen valinta olla täällä käymättä enää.
Kirjottelen omia aivoituksiani lähinnä vain blogissani ja facessa, joskus instassa
Söpöö! Rölli on tänään kesy rölli !
Ainahan mä sulle oon rakas.
Ufoja on kyllä ihan todistetusti olemassa, sillä jokaikinen tunnistamaton lentävä edine ON ufo, pässi.
Ja täytyy olla totaalinen idiootti jos kuvittelee, ettei tässä universumissa ole avaruusolentoja. Niitä on varmasti ja vieläpä paljon. Toinen asia on kokpnaan se, että niitä tuskin kiinnostaa tällainen helveti pieni planeetta täällä linnunradan perähikiällä.
Itse asiassa kun avaat silmäsi, niin kumminkin löytyy argeologiasta, paleontologiasta ja historiasta jopa jälkiä siitä, että täälläkin on käyty. Ja ne kävijät tuli ulkoavaruudesta.
Ja vielä lopuksi: näkyvän valon aallonpituus ei paljasta henkimaailman olioita, mutra näkyvä valo on vain yksi ja häviävän pieni osa tulkita maailmaa.
Näkymätöntä on olemassa tässä universumissa enemmän kuin näkyvää. Energia ei katoa koskaan. Ihmisruumis kuolee, mutta ihminen itsessään ei kuole. Ja nämä kuolleet ovat haamuja. E = mc2.
Kieltäjät on niitä, joita nämä asiat vasta pelottaakin oikein kunnolla. Niille ei kumminkaan voi muuta ku hyväksyä ne.
Sä röllikkä oot… miten se sitä täällä suomi24:ssä sanotaankaan.. ”foliohattu päässä ” !
Otahan asioista selvää ja masilma avartuu.
Minä tunnustan ihan suoraan pelkääväni yliluonnollista, kyllä. Mutta samalla sen tunnustankin todeksi.
Materia ja meidän fyysinen näkyvä maailma on vain osatotuus. Oikeestaan todella kalpea totuus siitä miten runsas ja ääretön tuo meille näkymätön on.
Paitsi että jopa siitä saadaan kuvia todisteeksi mittalaitteillamme. Onhan ihminen keksinyt tavan kuvata ja mitata infrapuna-alueella, ultraäänellä, röntgensäteilyllä, gammasäteilyllä jne jne. Radioteleskoopit sieppaa signaaleita, jotka käännetään dataksi.
Voi, näkyvä "totuus" on niiin pieni murto-osa universumia. Pimrää ainetta ja pimeää energiaa on universumistamme valtaosa.
Etin sulle rölli ufojahdin suomalaisittain foliohatut pääässä klipin
https://youtu.be/zqlZ1QaGl7c
Öhö öhö!
Kuulehan, jos sinun tietees nojaa teesiin: "en usko ennen ku näen omilla silmilläni", niin hataralla pohjalla mennään.
Jo vuosisatojen ajan on pystytty mittaamaan eri aallonpituuksien avulla ympäröivää todellisuutta. Tällä hetkellä tiedetään jo, että vain murto-osa tästä todellisuudesta kuuluu ihmissilmällä aistittavissa olevien havaintojen todennuksiksi.
Mikä siis erityisesti pelottaa supranormaaleissa asioissa? Sekö, että avaruusoliot voi poiketa ulkonäöllisesti meistä, vaiko se, että ne voivat olla vihamielisiä?
Pelkäätkö sekoamista, jos näet haamun jossain? Nämä on aika tyypillisiä kieltäjän defenssejä kun psyyke ei halua hyväksyä asioita.
Jos omistat koiran, niin tarkkailepa hänen käytöstään. Silloin kun koira alkaa tuijottaa jotain jota et itse näe tai haukkuu tai suorastaan osoittaa pelon merkkejä (etkä itse näe mitään) on koirasi havainnut jotakin yliluonnollista.
Tai sit vaan rusakon pusikossa
Sen näet tai kuulet todennäkösesti itekin.
Mutta huomaat kyllä eron sen välillä, miten koirasi reagoi johonkin.
Maailma ja elämä ei ole sitä pelkästään, että synnytään, eletään, tehdään töitä, harrastetaan, syödään, nukutaan, kuollaan.
Se on maallista ja materiaalista se. Yhteiskunnassa elämistä, velvollisuuksien ja lakien täyttämistä. Ihmisen keksimien lakien. Elämää maapallolla.
Mutta todelliset lait ovat luonnossa, universumissa.
Me emne ole ainoa elävä yhteisö täällä.
Kuolema ei ole päätepiste.
Me olemme täsmälleen samaa ainetta tähtien kanssa. Se voi olla jollekin järkyttävää, ettei energia katoa ja että ihminenkään ei täten katoa. Mulle se on päinvastoin lohdullista.
Me emme moniltakaan osin ole edes ns. kypsiä hyväksymään asiaa. Saattaapi mennä sillekin asteelle vielä sukupolvien ajan.
Emme voi mitata nykymenetelmin edes sitä, että ovatko he tai ne jo olleet täällä vaikka kuinka kauan. Ei voida tietää.
Meitä suurempi äly ei noin vaan tule ja sano "terve, tässä ollaan".
https://www.youtube.com/watch?v=tRcPA7Fzebw
En lukenut kuin otsikosta oikoen, nyt tiukka analyysi, henkilö joka on kokenut parisuhteensa olevan, synnytyksen jälkeen epämiellyttävä, hyljännyt todellisen, mistä on saanut tikkua vipuksi krooniseen valehteluunsa, täysin katkeroituneena, jokaisen elkeensä vain tyhjiin heittäneenä, näin toimii hirviö siellä.
T.se on neiti sitten, miten nakkipaketit on marketissa, että kehitäppä läskiä päätäs. Läheppäs vetää, takaisin on liian pitkä matka
Kirjoitettu on. Linnustajan ansasta
Rauhallista illanjatkoa, turvallista.
https://m.youtube.com/watch?v=WPpDyIJdasg
Rölli aktivoitu! Kiva kuulla et jutustelet noinkin rauhanomaisesti röllikkä!
Röllikän vastaus ei ollu tämä. Vastasin vain tuohon yliluonnolista koskevaa ylempänä.
Kiva kun jaksat mies tukea omaa tekstiäsi
Eli melkein yhtä hyvää läppää kuin tuo lähes kahdeksan vuoden takainen ”kikkeli jee”
Röllitär pelkäsin lukea kun oli niin kovin pitkä aloitus :(
Voititko pelon?
On jänmää, että yhteiskunnassa palkan suuruus määrittyy riskien, myös kuolemanriskin mukaan. Tässä yksi (ei toki ainoa) syy, miksi mooyyoriurheilijan tai vaikkapa sähkömiehen palkka on ihan jees.
Siis... juuri se, noissa ihmissihteissa. En halua vaan draamaa. Olen just semmonen, että pyrin viimeseen asti välttämään draamat ja konfliktit. En näistä syistä hae ns. parisuhdetta...
Sinäpä sen kirjoitit.
Jer. 9: 22
Tulee ap:sta vähän narsku-vibat
Tunnen yhden narsisti miehen nimeltä
Henri
Se hakkaa naisia, istunu pahoinpitelyistä, juoksee eksien luona yökylässä ja levittää ne ”projisoiden” juoruina että ne asiat mitä hän tekee tekisi hänen naisystävänsä
Uhreja hänellä on jo 10 naista joiden elämän tuhonnu. Uhriutuu vieläkin itse uhriksi
Nuorimmat uhrinsa on parikymppisiä naisia. Mies itse kypsemmässä iässä mutta asettunu lapsen asemaan
Vapaaseurakunnassa itkee miten ”huora”naiset (lue 20 vuotiaat teinit) psykoilee ja käyttää häntä uhrina
Tosiasiassa tää 47 vuotias mies tietää todella hyvin mitä tekee. Varastaa tyttöjen omaisuutta, rahaa, etsii hyötyä, keplottelee asuntohyötyjä ja on väkivaltainen.
Tytöt nuoria 20-25 vuotiaita kokemattomia, osa neitsyitä osa yhden ikäisensä pojan kanssa suhteessa olleita viattomia mutta vielä sinisilmäisiä naisia. Helppoja käyttää uhriksi
Ihme että joku uskoo noin vanhan ukon selittelyt uskovaisten piireissä. Normaalit ihmiset tajuaa että noin ison ikäeron kohdalla on valta epätasaisesti jakautunut vanhemman ja kokeneemman hyväks
Vanha kettu osaa keplotella jo.
Jaksaa jaksaa maalittaa kuin pahinkin elämänkoululainen alakoulutasoisilla provoilla ratsastaen😆
Henri hakee nuoria naisia itselleen koska ne on vielä hyväuskoisia
Niiltä saa vedettyä rahaa pahimpaan velkahelvettiin.
Varastettua ja käytettyä naisia elättäjänä
Naurattaa lukee miten Henri luulee että joku ylipäätään uskoo seurakunnissa sen uhriutumis itkut.
47 vuotias ukko on vanha kettu. Tietää mistä narusta vetää ja miten muita manipuloida.
Ei se ole mikään kokematon juuri aikuisuuden saavuttanut nuori ja kokematon niin kuin ne naiset keitä syyttelee että nössykkä ois niidem uhri
Oikein uhri itkut ja krokokyyneeet säälipisteitä hakien seurakunnassa se vetäsee
Ja tyhmät vain uskoo rikollista joka ei tee edes parannusta vaan piiloutuu uskonnon taakse