Nainen katsoo taulua olohuoneen seinällä. Taulussa on ikuinen kesä, se hohtaa lämpöä. Taiteilijalla on ollut silmää, hän on osannut vangita hetken, nainen miettii.
Nainen muistaa kesän ja hymyilee..
Naisella on päällään kukallinen mekko ja sandaalit hän on riisunut pois. Paljon mukavampi on paljain varpain astua nurmikolla, kuin kesäkeiju tanssahdella auringossa.
Naisella on punaista huulipunaa ja hiuksissa perhossolki. Varpaankynsissä turkoosia.
Viltillä istuu mies, mies johon nainen on rakastunut. Mies on ajatuksissaan, katselee perhosia, lintuja puiden oksilla.
Miehellä on parta ja hattu päässä suojaamassa liialta auringolta.
Mies on kaunis, nainen ajattelee. Kauniit silmät ja vakava katse.
Nainen rakastui miehen katseeseen.
Nainen istuu viltille miehen viereen ja tarttuu tämän käteen hellästi.
Mies katsahtaa naiseen ja hymyilee.
Tämän kaiken lämmön, kesäisen päivän ja lämmön naisen ja miehen välillä, taiteilija oli saanut siveltimillään pehmein vedoin kuvailtua tauluun.
Kesän keltaisen, keijunaisen ja vakavan miehen hetkistä jossain toisessa maailmassa, toisessa todellisuudessa.
Hieman totuutta, hieman mielikuvitusta, hieman sitä ja tätä, elämää parhaimmillaan.
Nainen katsahtaa taulua, yksityiskohtia.
Keltaista perhosta, kitaraa, joka on viltin päällä, lokinpoikasta nurmikolla.
Pienessä lammikossa polskivia kaloja.
Tauluja on maailma pullollaan nainen miettii, mutta tämä on paras, tämä taulu hehkuu lämpöä ja aitoutta.
Se on tulvillaan aurinkoa..
Nainen muistaa kesän ja hymyilee..
Naisella on päällään kukallinen mekko ja sandaalit hän on riisunut pois. Paljon mukavampi on paljain varpain astua nurmikolla, kuin kesäkeiju tanssahdella auringossa.
Naisella on punaista huulipunaa ja hiuksissa perhossolki. Varpaankynsissä turkoosia.
Viltillä istuu mies, mies johon nainen on rakastunut. Mies on ajatuksissaan, katselee perhosia, lintuja puiden oksilla.
Miehellä on parta ja hattu päässä suojaamassa liialta auringolta.
Mies on kaunis, nainen ajattelee. Kauniit silmät ja vakava katse.
Nainen rakastui miehen katseeseen.
Nainen istuu viltille miehen viereen ja tarttuu tämän käteen hellästi.
Mies katsahtaa naiseen ja hymyilee.
Tämän kaiken lämmön, kesäisen päivän ja lämmön naisen ja miehen välillä, taiteilija oli saanut siveltimillään pehmein vedoin kuvailtua tauluun.
Kesän keltaisen, keijunaisen ja vakavan miehen hetkistä jossain toisessa maailmassa, toisessa todellisuudessa.
Hieman totuutta, hieman mielikuvitusta, hieman sitä ja tätä, elämää parhaimmillaan.
Nainen katsahtaa taulua, yksityiskohtia.
Keltaista perhosta, kitaraa, joka on viltin päällä, lokinpoikasta nurmikolla.
Pienessä lammikossa polskivia kaloja.
Tauluja on maailma pullollaan nainen miettii, mutta tämä on paras, tämä taulu hehkuu lämpöä ja aitoutta.
Se on tulvillaan aurinkoa..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oisinpa mies seuraavassa elämässä ja löytäisin naisen jota keijuksikin kutsun, saisin toivottavasti häneltä mahdollisuuden näyttää tunteeni ja rakkauteni jota sisälläni kannan.
Tässä elämässä olen vain joku muukalainen joka on unohdettu.
Jos jotakin ihmistä on rakastanut tai rakastaa, sellainen ei voi koskaan olla vain muukalainen tai unohdettu.
Se kuka on näin päässyt koskettamaan sielua sydäntä, ei koskaan voi olla unohdettu.
Olen hänelle ilmaa, hapetonta ilmaa ja muukalainen yksin hukkumassa toivottomuuteen.
Se on minun osani tässä elämässä.
Olen surullinen puolestasi, mutta älä ole toivoton.
Osaat kuitenkin rakastaa, se on lahja, kaikki eivät sitä osaa.
Olen sanonut tämän aiemminkin, vaikka kaikki maailman ihmiset rakastaisivat sinua ja itse et osaisi rakastaa, miten tyhjää ja onnetonta elämäsi olisi niin.
Rakastaa voi monia asioita, ihmisiä, eläimiä, luontoa, musiikkia.
Ymmärrän surusi kyllä, ei se ole helppoa, mutta aika auttaa ymmärtämään asioita.
Mikä minut pitää hengissä on lapseni. Ilman heitä päättäisin maallisen matkani mahdollisimman pian. Sielussani on reikä ja kylmä.
Roikun enää oljenkorsissa.
Näitä sanoja on kamala lukea. Olen todella pahoillani.
Kiitos kuitenkin kauniista aloituksesta ja välittävistä sanoistasi. :)
Ne lämmittää mieltäni.
Jaksamista sinulle.
Kiitos. Päivä kerrallaan kohti viimeistä.
Niinhän me kaikki, päivä kerrallaan, huomisesta ei tiedä..
Sure, anna kyyneleiden virrata, mutta älä menetä toivoasi..
Sinulla on aurinko, kuu ja tähdet
sinulla on koko maailma
taivaan sini ja kastehelmet kukkien
valtamerien aallot ja lintujen laulu
kaikki sateenkaaren värit
ja silti olet onneton
jos sinulta puuttuu rakkaus
Tekee mieli mennä ostamaan kukkamekko ja pastellineule.
Kukkamekot on ihania. Varsinkin sellaset pitkät vähän hippimäiset on parhaita:)
Kaunis teksti, aloittaja! Tulvillaan aurinkoa ja lämpöä.
Kiitos:)
Kirjoitin
koska haaveillut olen
Kirjoitan
Koska haaveilen vieläkin
T. Aloittaja
Ikuinen haaveilija kukkamekossaan
Aloitus on kyllä tosi hieno. Se kuvittaa säveltä, joka soi mielessäni.
Kuulosti varmaan hassulta, tarkoitus siis ilmaista että se on hyvän mielen aloitus. Vähän sama kuin aisteja avaavien asioiden kanssa yleensä.
Aloittaja sinun teksi oli niin kaunista luettavaa, että se kosketti sieluni syvimpiä kohtia. Toit tuossa kaiken olleellisen elämästä, ja se tärkeistä asioista. Kysymyshän on tuossa Rakkaudesta, tunteen lämmöstä toiseen ihmiseen. Jotenkin tuo tekstisi upposi syvälle itseeni, nuo kauniit sanat ja ajatukset sen teki. Kun luin tuon niin ajattelin häntä, se teki tuosta aloittaja sinun tekstistä niin elävää. Hän,onnistui siinä missä kukaan muu ei ole pystynyt näin hyvin ikinä, eikä tule pystymään minun elämäni aikana. Hänessä tunsin Rakkauden syvimmän olemuksen, joka muutti elämäni. Luulin että olen immuuni tälläisille tunteille, mutta olin niin väärässä.
Olipa kaunis kirjoitus. Rupesi ihan itkettämään, mikä lie...