loppunut se turha kertominen, tuhansia päiviä liikaa. Ei mitään ystävä tarinoita, eikä muutakaan esitystä. Ei ole koskaan mahdollista olla oman lapsen ikäisen ystävä, eikä muutenkaan missään tekemisissä. En ole koskaan pitänyt itseäni paljon nuorenpia kivoina ihmisinä. Oman ikäiset ovat mukavia. Nyt on riittävästi ystäviä ja jos jatkuvasti ulkopuolelta puututaan yksittäisen ihmisen elämään ja ei anneta rauhassa selvitä rankoista vuosista, tulee kestämään monta vuotta ennen kuin jaksaa edes yhden jo kauan tunteman ihmisen kanssa ruveta ystävystymään. Jatkuva toisto kaikesta saa voimaan huonosti, koska jokaisella ihmisellä on asioille oma aikataulunsa. Muiden tyrkytys vaikuttaa niin, että ystävyys jo tutun kanssa siirtyy jopa usean vuoden päähän. Tällä hetkellä on sellainen ajatus, että se voisi alkaa aikaisintaan vuoden päästä. On myös täysin mahollista ettei se ala koskaan. Stressi ei lopu ennen kuin on ihan hiljaista. Jos haluatte että jotain todella tapahtuu joskus, niin kannattaa lopettaa se kaikki, mitään ei olisi koskaan saanut edes aloittaa.
Eikä vieläkään
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.