Enkä halua.Miltei joka yö näen unissa sua ja herätessä olen yksin ja surullinen.En tiiä miksi et huoli mua,eikö miellyttää mun ulkonäkö.Tunnenkin itseeni nyt ihan hirviöksi.Miks mun pitää elää?Kun en jaksaa sitä loputonta ikävää
En jaksaa elää ilman sinua,mies T
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miehet harvemmin uskoo olevansa toiselle mielitietty? Ainakaan silloin, jollei ole ajatuksia vaihdettu. Kivalta kuulostaisi ja mieltä ylentäisi, jos tällaisia kokisi 👍
niin minäkin.
Kaipaan tuollaista miestä.
Kantsii soittaa sille ja keskustella asioista.
Itse pelkään liikaa toisen reaktiota ja torjuntaa. Haavemaailma on turvallinen.
T. Sivusta
Plus nolottais sen jälkeen kohdata yhtään missään. Vaikeuttaa asioita.
No joo mutta jos se on sulle tärkeä ja ajattelet sitä jopa rakastatko? Niin tuntuu kyllä vähän erikoiselle justiin kaikki tämmöiset jotka ei kuitenkaan lähesty kohteitaan vaan surkuttelevat.
Ehkä on parempi että unohdat sen koska ei tuossa surkuttelussa oo mitään järkeä tosi kuluttavaa vaan... Eti semmonen jota haluat oikeasti ja jota voit lähestyä.
Se siinä paha onkin kun lähetin viestin ja kerroin tunteista,mut kun ei mitään vastausta
Kyse ei oo siitä lainkaan, että en haluaisi todella. Tuntuu, että harvoin tulee sielunkumppaneita vastaan. Ympäristö on väärä tuollaiselle eli työpaikka.
Auta😞
Auts*
Pelkään tavallaan sitä, että hän nauraa tunteilleni. 🥺😩
Mutta ehkä tällä viikolla uskallan mennä eteenpäin asiassa. Jostain on kaivettava rohkeus.
Sitten asia on ainakin ohi. Tavalla tai toisella. Helpompi päästä eteenpäin, kun hän sanoo, että sori. Ei kiitos. ☺
Mutta lähestyykö hän? Ei. Eli sen takia ärsyttää. Miks mun pitäs ensin? Eli, jos ois kyse vaikka susta, niin silloin sua ei kiinnosta, kun et vie asiaa eteenpäin 😂
Eli eli.
Ensin tulisi opetella elämään itsekseen hyvää elämää, ja bonuksena voi sitten mahdollisesti saada siihen jonkun sitä jakamaan. Omaa mentalisaatiokykyään yrittää kehittää jos se jäänyt lapsuuden vuorovaikutuksissa vajaaksi, että erottaisi sisäisen todellisuutensa ulkoisesta ja pystyisi sen avulla paremmin säätelemään tunteitaan, jolloin näkisi maailman ennustettavampana ja oman kokemuksensakin siitä koherenttina. Eikä hieman pelottavana säntäilynä ja ailahteluna.
Ensimmäisestä lauseestasi jokseenkin samaa mieltä, mutta oman näkemykseni mukaan elämä on merkityksetöntä, jos ei ole merkityksellisiä ihmisiä sitä jakamassa.
Loput tekstistäsi oli sen verran sekavaa, että en jaksanut lukea loppuun asti. Sori siitä.
Missä duunissa oot?
Huono provo 👎