Fantasiani on (kuten aina) sen verran erikoista kamaa seksitarinaksi että moni siirtäisi ne samantien jollekkin muulle kuin seksifantasiapalstalle. Ottakaa huomioon että tämä fantasia saakin housuni pyörimään jalassa ;P ym..*sensuroitu* joten toki sen kinkynä sitten tänne kirjoitan ;) Että ajattelin vain alustaa tällä, ettei tarvitse sitten tulla häätämään muualle. Kinkyytensä kullakin ;D
Pyydän, älkää kiinnittäkö katseitanne kirjoitusvirheisiin vaan tarinan sisältöön. Toivon että joku muukin kaltaiseni saa tästä jotakin irti :).
Kiitos.
Vankina vampyyreille
Hapuilin käteeni esinettä jolla löisin häntä. Revin. läpsin, huusin ja purin.
"Ei auta, lopeta toi riehuminen", mies karjaisi, samalla lukiten ranteeni voimakkaalla otteella. Veren maku suussa riuhdoin ja revin itseäni irti, mutta kuten arvata saattaa, en päässyt pakoon.
Käsiini sattui ja minua pelotti, sillä miehellä oli selkeästi tavanomaista terävämmät, kookkaat kulmahampaat. Arvasin vilkkaalla mielikuvituksellani heti mistä oli kyse. Olin vanki, enkä pääsisi rakennuksesta pois, en ennen kuin minut olisi imetty kuiviin ja päästettäisiin hyödyttömänä pois.
"Älä nyt viitti, kyllä mä tiedän, että tätä sä olet aina toivonut". Sylkäisin vastaukseksi miestä kasvoille ja karjaisin halveksuvalla äänensävyllä: "Etkö sä älykääpiö erota fantasiaa tosielämästä"?
Nopealla kiskaisulla hän tarrasi hiuksistani kiinni ja riuhtaisi päätäni sivuun. Älähdin kyyneleet silmissä kiihtyneesti huohottaen. Jos yritin rimpuilla, ote hiuksissani tiukentui, enkä kivulta kyennyt huutamaan.
Miehen hengitys muuttui raskaaksi ja hidastempoiseksi. Tunsin kuuman hengitysilman kaulani iholla ja se sai minut jäykistymään kauhusta. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden.
Yritin vielä saada armoa, koitin päästä vapaaksi, "älä tee sitä, mä pyydän, päästä mut kotiin". Anovan nöyrä tyyli ei tuntunut vaikuttavan. Mies oli päättänyt saada mitä oli minusta suunnitellut ottavansa.
En voinut muuttaa tapahtumien kulkua, joten alistuin ja tarrasin vangitsijaani rinnuksista kiinni, puristaen rystyset valkoisena paidan kangasta. Suljin silmäni ja yritin rentoutua, enhän muutakaan voinut.
"Juuri niin, älä suotta vastustele vaan nauti", hän sanoi. Hampaan kärjet pureutuivat hieman ihooni ja aivan kuin mies olisi etsinyt sopivaa kohtaa mihin purra. Valtava puruvoima upotti hampaat kaulaani, meinasin menettää tajuntani kivusta. Terävät hampaat viipyivät lihassani ikuisuuden, ajankulu hämärtyi täysin. En kyennyt muuta kuin inisemään, en voinut liikkua, en huutaa, mutta se oli vasta alkua tulevalle.
Mies irrotti otteensa ja nosti katseensa silmiini. Tunsin lämpimän veren tihkuvan haavasta johon hän pian asetti suunsa ja alkoi imemään. Sylki kirveli niin kovasti että aloin vapisemaan. Voihkin kivun ja yllättävän kiihkon sekoittamana pujottaen samalla sormeni hänen pitkiin hiuksiinsa. Tarrasin niihin kiinni lujaa, enkä halunnut päästää irti. Energia-aalto lävisti ruumiini ja vatsassani paloi kuuma liekki. En kyennyt ajattelemaan seurauksia enää. Tavallaan nautin siitä mitä koin.
Ote irtosi kaulaltani ja mies nousi päältäni pois. Hän istui sängyllä mietteliäänä, pyyhkien verta suupielistään. Syvä hiljaisuus latisti tunnelman jonka olimme luoneet. Pyyhin kaulaani tyynyliinaan ja kävelin seisomaan oven pieleen. Ajatukseni kulku katkesi täysin ja seisoin vain turtuneena paikallani. Huokaisin syvään.
"Ei, tää ei jää tähän, se ei riitä", kuului takaani agressiivinen komennus. Mies hyökkäsi kimppuuni niin nopeasti etten ehtinyt edes kääntymään. Terävät hampaat upposivat taas lihaani, tällä kertaa hartiaan, tuottaen minulle valtavaa kipua. Tipuin polvieni varaan lattialle sanattomana ja roikuin tuskan halvaannuttamana hänen käsivarsillaan.
Jalkani puutuivat eikä veren imijä antanut armoa, ei vaikka yritin viestittää että kipurajani on ylitetty, en kestäisi enempää. Verta en mainittavasti menettänyt, sillä puremat osuivat vain suoniani ympäröivään kudokseen. Kipu vain oli sitäkin lamaannuttavampi. Mies vain imi ja imi äristen ja muristen kiihkoissaan. Silmissäni näkyi tähtiä ja päässä pyöri. Tiesin menettäväni tajuntani sillä hetkellä.
Heräsin sängystä myöhemmin, mutta en ollut yksin. Vierelläni oli tämä mies ja hänen oletettu ystävänsä. Nousin pelästyneenä käsieni varaan ja huomasin että olin liian kipeä liikkuakseni.
Istuin ähisten sängyllä kaulaani pidellen. Pelko hiipi mieleeni nyt suurempana kuin aiemmin. Olin kauhun kangistama.
Miehet eivät puhuneet mutta lähestyivät minua piirittäen, toinen taakseni ja toinen eteeni asettuen. Itkin ja pyysin päästä vapaaksi. Olin kahden vampyyrin välissä polvillani seisten, kähmittävänä, purtavana. Kädet vaeltelivat vartalollani ja ahnaat suudelmat peittivät minut kokonaan. Ulisin ja itkin vielä: "antakaa mun mennä, päästäkää mut pois, mä en halua kuolla".
"Älä tuhlaa energiaasi turhiin itkuihin, olet nyt meidän vankina etkä muuta voi" , sanoi toinen miehistä ja jatkoi näykkimistä.
Sinä yönä nämä olennot pehmittivät vastarintani ja käyttivät ruumistani hyväkseen. Sitä raadeltiin, purtiin, imettiin ja revittiin. En vastustellut enää, en vain jaksanut…
Pyydän, älkää kiinnittäkö katseitanne kirjoitusvirheisiin vaan tarinan sisältöön. Toivon että joku muukin kaltaiseni saa tästä jotakin irti :).
Kiitos.
Vankina vampyyreille
Hapuilin käteeni esinettä jolla löisin häntä. Revin. läpsin, huusin ja purin.
"Ei auta, lopeta toi riehuminen", mies karjaisi, samalla lukiten ranteeni voimakkaalla otteella. Veren maku suussa riuhdoin ja revin itseäni irti, mutta kuten arvata saattaa, en päässyt pakoon.
Käsiini sattui ja minua pelotti, sillä miehellä oli selkeästi tavanomaista terävämmät, kookkaat kulmahampaat. Arvasin vilkkaalla mielikuvituksellani heti mistä oli kyse. Olin vanki, enkä pääsisi rakennuksesta pois, en ennen kuin minut olisi imetty kuiviin ja päästettäisiin hyödyttömänä pois.
"Älä nyt viitti, kyllä mä tiedän, että tätä sä olet aina toivonut". Sylkäisin vastaukseksi miestä kasvoille ja karjaisin halveksuvalla äänensävyllä: "Etkö sä älykääpiö erota fantasiaa tosielämästä"?
Nopealla kiskaisulla hän tarrasi hiuksistani kiinni ja riuhtaisi päätäni sivuun. Älähdin kyyneleet silmissä kiihtyneesti huohottaen. Jos yritin rimpuilla, ote hiuksissani tiukentui, enkä kivulta kyennyt huutamaan.
Miehen hengitys muuttui raskaaksi ja hidastempoiseksi. Tunsin kuuman hengitysilman kaulani iholla ja se sai minut jäykistymään kauhusta. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden.
Yritin vielä saada armoa, koitin päästä vapaaksi, "älä tee sitä, mä pyydän, päästä mut kotiin". Anovan nöyrä tyyli ei tuntunut vaikuttavan. Mies oli päättänyt saada mitä oli minusta suunnitellut ottavansa.
En voinut muuttaa tapahtumien kulkua, joten alistuin ja tarrasin vangitsijaani rinnuksista kiinni, puristaen rystyset valkoisena paidan kangasta. Suljin silmäni ja yritin rentoutua, enhän muutakaan voinut.
"Juuri niin, älä suotta vastustele vaan nauti", hän sanoi. Hampaan kärjet pureutuivat hieman ihooni ja aivan kuin mies olisi etsinyt sopivaa kohtaa mihin purra. Valtava puruvoima upotti hampaat kaulaani, meinasin menettää tajuntani kivusta. Terävät hampaat viipyivät lihassani ikuisuuden, ajankulu hämärtyi täysin. En kyennyt muuta kuin inisemään, en voinut liikkua, en huutaa, mutta se oli vasta alkua tulevalle.
Mies irrotti otteensa ja nosti katseensa silmiini. Tunsin lämpimän veren tihkuvan haavasta johon hän pian asetti suunsa ja alkoi imemään. Sylki kirveli niin kovasti että aloin vapisemaan. Voihkin kivun ja yllättävän kiihkon sekoittamana pujottaen samalla sormeni hänen pitkiin hiuksiinsa. Tarrasin niihin kiinni lujaa, enkä halunnut päästää irti. Energia-aalto lävisti ruumiini ja vatsassani paloi kuuma liekki. En kyennyt ajattelemaan seurauksia enää. Tavallaan nautin siitä mitä koin.
Ote irtosi kaulaltani ja mies nousi päältäni pois. Hän istui sängyllä mietteliäänä, pyyhkien verta suupielistään. Syvä hiljaisuus latisti tunnelman jonka olimme luoneet. Pyyhin kaulaani tyynyliinaan ja kävelin seisomaan oven pieleen. Ajatukseni kulku katkesi täysin ja seisoin vain turtuneena paikallani. Huokaisin syvään.
"Ei, tää ei jää tähän, se ei riitä", kuului takaani agressiivinen komennus. Mies hyökkäsi kimppuuni niin nopeasti etten ehtinyt edes kääntymään. Terävät hampaat upposivat taas lihaani, tällä kertaa hartiaan, tuottaen minulle valtavaa kipua. Tipuin polvieni varaan lattialle sanattomana ja roikuin tuskan halvaannuttamana hänen käsivarsillaan.
Jalkani puutuivat eikä veren imijä antanut armoa, ei vaikka yritin viestittää että kipurajani on ylitetty, en kestäisi enempää. Verta en mainittavasti menettänyt, sillä puremat osuivat vain suoniani ympäröivään kudokseen. Kipu vain oli sitäkin lamaannuttavampi. Mies vain imi ja imi äristen ja muristen kiihkoissaan. Silmissäni näkyi tähtiä ja päässä pyöri. Tiesin menettäväni tajuntani sillä hetkellä.
Heräsin sängystä myöhemmin, mutta en ollut yksin. Vierelläni oli tämä mies ja hänen oletettu ystävänsä. Nousin pelästyneenä käsieni varaan ja huomasin että olin liian kipeä liikkuakseni.
Istuin ähisten sängyllä kaulaani pidellen. Pelko hiipi mieleeni nyt suurempana kuin aiemmin. Olin kauhun kangistama.
Miehet eivät puhuneet mutta lähestyivät minua piirittäen, toinen taakseni ja toinen eteeni asettuen. Itkin ja pyysin päästä vapaaksi. Olin kahden vampyyrin välissä polvillani seisten, kähmittävänä, purtavana. Kädet vaeltelivat vartalollani ja ahnaat suudelmat peittivät minut kokonaan. Ulisin ja itkin vielä: "antakaa mun mennä, päästäkää mut pois, mä en halua kuolla".
"Älä tuhlaa energiaasi turhiin itkuihin, olet nyt meidän vankina etkä muuta voi" , sanoi toinen miehistä ja jatkoi näykkimistä.
Sinä yönä nämä olennot pehmittivät vastarintani ja käyttivät ruumistani hyväkseen. Sitä raadeltiin, purtiin, imettiin ja revittiin. En vastustellut enää, en vain jaksanut…
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tyttöparka.
Kaunista. Kirjoitat hyvin masokistisesta nautinnosta. Tekstistäsi hehkuu vahva omakohtainen tunne, vaikka fantasiaa onkin, ja aito tunne on seksinovellissa se, joka tekee siitä hyvän.
Kaikkihan ei kaikesta tykkää ja on tosi mukavaa kuulla jos tekstini puree edes joihinkin harvoihin ihmisiin :)
Tunnelma on varmasti melko aito tarinoissani(niin kuin usein palauttetta saan siitä) koska fantasioin päässäni eri tarinoita lähestulkoon päivittäin.
Tulee vatvottua tunnelmaa ja tapahtumia, ja sitä miltä kyseiset asiat mahtaisivat tuntua käytännössä ;P
Voi kumpa törmäisin samankaltaisiin tarinoihin muidenkin kirjoittamana. Pakko kirjoittaa niitä itse kun harvoin sellaisiin törmää muiden kirjoittamana :(
kyyllä aivain komee texti..sussa on tarinan kertojaa..;D kirjoita vaik kirja
Nohnoh...kiitos vaan mutta tuskin musta on kirjan kirjoittajaksi kuitenkaan. Aika huonossa hapessa oikeinkirjoitus meinaan :D :)
pidin tästä, hieman ehkä saisi olla yksityiskohtaisempaa kerrontasi. lopussa varsinkin menee todella hätätouhuksi.
mutta, hyvä yleisvaikutelma.
:)...
Tä oli paras juttu aikoihin. jatka ihmeessä samaan malliin. mitään rakentavaa palautetta nyt kyllä keksi, paitsi että solis voinut olla pitempikin, kertoa enemmän tapahtumia ennen tätä, ja itte tarinaa tarkemmin... mutta kuitenkin, oikein hyvä näinkin.
Kiitos kaunokainen :) Kiva kun kiinnosti ;)