Kouluväkivalta ennen ja nykyään

Kävin kouluni 1980-1990-luvuilla erään suomalaisen suuren kaupungin naapurikaupungissa jossa koulukiusaaminen oli arkipäivää varsinkin ylä-asteella. Ala-asteella naisopettajamme oli varsin tiukka vanhempi nainen joka puuttui kiusaamiseen ja häiriköintiin kovalla kädellä, mutta sitten kun opettaja lähti eläkkeelle, tuli tilalle joku äskettäin valmistunut nuorempi nainen joka ei saanut pidettyä järjestystä yllä, vaan oli murtua melkein saman tien. Ylä-aste oli vielä pahempi. Silloin miesopettaja oli sellainen "kaikkia pitää ymmärtää ja kyllä järjen puhuminen auttaa". Ei auttanut, vaan kaksi tai kolme oppilasta sai häiriköidä opetusta, pitää pelossa koko muuta luokkaa ja käyttää väkivaltaa ilman seurauksia. Kerrankin yksi idiootti kesken tunnin käveli ohitseni ja löi minua nyrkillä naamaan. Opettaja ei muuta kuin tokaissut, että "onpa teillä mukavia luokkatovereita", vaikka asia olisi selkeästi pitänyt viedä poliisille pahoinpitelynä. Opettaja siis syyllistyi virkarikkeeseen ja väkivallanteon ilmoittamatta jättämiseen. Tuo oppilas oli sellainen rauhaton idiootti joka sai aina kokeista aina vitosia tai kutosia ja muutenkin hyvin yksikertainen ja tunteeton. Nyttemmin olen saanut lukea lehdistä että monissa kaupungeissa kouluväkivalta on lisääntynyt. Miksei Suomessa saa käydä kouluja rauhassa? Onko tämä tällainen kiusaajien maa jossa pieni agressiivinen joukko saa terrorisoida fiksumpiaan vain siksi, ettei viranomaisilla riitä uskallusta puuttua asiaan. Monet ovat murtuneet ja kärsineet mielenterveysongelmista aikuisenakin kuten itsekin näiden vähä-älyisten ongelmatapausten (koskee muuten myös tyttöjä) ja selkärangattomien hissukkaopettajien vuoksi. Työelämässäkin lähdes kaikissa työpaikoissa on huono ilmapiiri.